Kaupallinen yhteistyö: Specsavers
Se hetki, kun ihminen ei näe enää kaikkea kahtena tai se, kun sumea muuttuu kirkkaaksi, tai kun näkee lapsenlapsensa ripset tai voi lukea sanomalehden, lakata kynnet, hypätä oikeaan bussiin, tunnistaa liikennemerkin ajoissa, tai nähdä mitä laittaa suuhunsa lautaselta. Näitä mahdollisuuksia olen saanut olla todistamassa Dar es Salaamissa hyväntekeväisyysmatkalla tämän viikon.
Olen mukana Specsaversin hyvätekeväisyysmatkalla viemässä silmälaseja Dar es Salaamiin. Toimme mukanamme tänne yli 2000 paria käytettyjä silmälaseja, jotka ihmiset ovat tuoneet Specsaversin liikkeisiin, jotta ne voitaisiin lahjoittaa tarvitseville täällä Afrikassa. Tapahtuma on huima.

Kun maantaiaamuna kahdeksan hengen ryhmämme lähti hotellista pienellä bussilla kohti määränpäätä, mukanamme oli kaikki tarvikkeet kolmen optikon työskentelyä varten sekä valtavat kassit täynnä huolellisesti mitattuja ja merkittyjä silmä- ja aurinkolaseja. Ilmassa väreili muutakin kuin auringon lämpö, ilmassa oli jännitystä. Emme tienneet ollenkaan millaiseen paikkaan päätyisimme. Hyvien tutkimustilojen lisäksi toiveena oli jotenkin holtillinen wc ja ehkä ulkotila lasien jakamista varten. Optikkojen työskentelytilojen tulee olla ainakin osittain hämärässä. Ilmastoinnista oli turhaa edes haaveilla.


Kun tulimme perille paikalla oli jo suuri joukko ihmisiä odottamassa. Oli saatava asema pysyyn reippaasti!
Tilat olivat tavattoman ahtaat. Kävi ilmi,että kaikki kolme optikkoamme Heidi Aarra, Ulpu Hakkarainen ja Marina Åkerlund joutuisivat työskentelemään yhdessä pienessä huoneessa. Kukaan ei natissut. Saman tien he alkoivat järjestää kalusteita niin, että kaikki voisivat hoitaa työnsä. Irene Hernberg, Olli Kotaja, Suomen sähäkin silmälasimalli Julia Ranta ja minä laitoimme kuntoon lasien luovutuspisteen ja paikan esitutkimukselle. Asema oli valmis alle tunnissa kaikkine välineineen! Ja sitten se alkoi!



Me teimme optikoille esitutkimukset, joissa määriteltiin johtava silmä ja katsottiin E-taulusta näön tarkkuus. Merkitsimme ne asikkaiden täyttämiin esitietolomakkeisiin ja sen jälkeen asikkaat pääsivät optikkojen tutkittaviksi. Kun he palasivat sieltä heillä oli kädessään silmälasiresepti, jonka perusteella etsimme heille oikeat lasit kaikkien tuomiemme lasien joukosta.



Oli aika haastavaa alkaa tulkita silmälasipusseihin tehtyjä merkintöjä ja antaa asikkaalle lasit. Kyllä vähän pelotti aluksi, ettei vaan nyt menis plussat jaa miinukset sekaisin tai tarjoaisi jotain muuta ihan hullua ihmisille. Mutta pian homma alkoikin sujua ja luottamus ja asikkaiden selvänäköisyys kävikin ilmi tuotapikaa, sillä he kutsuivat minua TOHTORIKSI – kröhöm. (En tainnut korjata asiaa….)

Meillä oli apunamme useampi tulkki, mutta elekieli toimi myös hyvin. Ja kuten Olli sanoi, jos yhteistä kieltä ei ole, ei kannata yrittää selittää asiaa englanniksi, vaan omalla äidinkielellä, sillä siihen tulee ilmeikkäimmät sävyt. Moniteholasien käytön opastus oli välillä vähän mutkikasta, mutta kyllä siinäkin onnisituttiin. ”Linssin yläosallaa näkee kaaaaauas” ja käsi viittoilee kohti savannia. Heidi joka on ollut näillä matkolla mukana jo monta kertaa, puhui jo reippaasti swahilia.
Tunnelma klinikalla oli toisaalta nopeatempoinen ja toisaalta hirveän rauhallinen. (Jollei oteta lukuun sitä viisivuotiasta poikaparkaa, joka poikittain isänsä polvilla huusi kuin ryökäle, saadessaan rokotusta viereissä rakennuksessa. En moiti häntä. Huutaisin itsekin jos kehtaisin, kun neula alkaa lähestyä!)

Laseja hakemaan tulleet ihmiset odottivat vuoroaan rauhassa ja olivat jotenkin arkoja ja hiljaisia. Kun ne sopivat lasit löytyivät kasvoille nousi vähän arka, mutta erittäin sydämellinen hymy. Ja sitten käteltiin afrikkalainen kolmen otteen kädenpuristus.
Kysyin Specksaversin Irene Hernbergiltä, tyhmän kysymyksen. Miksi Tansanialaisilla ei ole silmälaseja? Vastaus oli kohtuullisen karu. Maassa on yksi optikko miljonaa asukasta kohden. Kun optikot kouluttautuvat ulkomalilla, he eivät halua tulla takaisin Tansaniaan, vaan jäävät parempipalkkaisiin maihin ammattiaan harjoittamaan. Tansanian asukasluku on noin 47 miljoonaa ihmistä…
Muutama tapaus ensimmäiseltä päivältä jäi erityisesti mieleen. Nuoren miehen silmät olivat kovin eripariset ja vasemman ja oikean linssin vahvuudet olivat hyvin kaukana toisistaan. Olisi ihme, jos sellaiset lasit sattuisivat olemaan matkassa. Mutta hänelle löytyi aivan täydelliset lasit! Hämmästys ja ilo hänen kasvoillaan, kun hän katsoi lasien läpi, kertoi kaiken. Sitä jotenkin rakastaa koko maailmaa, kun näkee kuinka syvä onni jonkun kasvoilta kuvastuu. Mielessäni lähetin suuren kiitoksen sille jollekin, joka oli tuonut nämä lasit keräykseen.
Erään naisen ongelma oli kaksoiskuvat ja kun sopivat lasit löytyivät, löytyi myös onnellinen hämmästynyt hymy. Ajatus, että näkisin kaiken kokoajan kahtena on melkomoinen. Ja vain oikeanlaiset silmälasit ja booooom – kaikki kunnossa!

Kun matkasimme klinikalle näimme palan Tansaniaa. On äärimmäisen vaikeaa kertoa millasta täällä on. Millaiselta keskiluokan asuma-alue näyttää. Mutta asemakaavaa ei ole, jalkakäytäviä ei ole, roskaa on kaikkialla samoin kuin keskeneräisä rakennuksia ja aaltopletiä kaikilla mahdollisilla tavoilla käytettynä. Sanalla sanoen hyvin epäsiistiä ja kohtuullisen alkeellista. Siksi olikin jotenkin hämmästyttävää, että asiakkaissa oli päätetyöskentelijöitä, sairaanhoitajia ja opettajia muun muassa. En tiedä mitä ajttelin heidän olvan, mutta yllätyin. Ja tajusin vielä paremmin, kuinka tärkeää apua olimme tuomassa. Tajusin myös, kuinka rajoittunutta oma ajatteluni taas kerran onkaan.
On valtavan hienoa, että ihmiset ovat tuoneet vanhoja lasejaan kierrätettäviksi, niistä on niin mielettömästi iloa ja apua. Asia, joka on meille itsentäänselvyys ei ole sitä kaikille. Ja näiden optikkojen ilmaiseksi antama työ ja toisten ihmisten eduksi antamansa ammattitaito on suuri lahja jokaiselle, joka näkee paremmin.
Kiitos että saan olla mukana näkemässä tämän.
xxx
Hanna
Kyyneleet silmissä luen. Ihanaa työtä. Nyt tiedän minne viedä tuon kassillisen silmälaseja joita kotiin on kerääntynyt perheen käytöiltä. Specsaversille! Kai niitä edelleen otetaan vastaan vai onkohan jotkut erikoispäivät joihin pitäis tähdätä?
Henni! Niitä otetaan vastaan ihan kokoajan! Kassi kainaloon ja Specsaversille!
Voi kuinka ihanaa hyväntekeväisyystyötä. Varmasti on ihanaa olla apuna ja tuottaa iloa ihmisille.
Maiju! Se on parasta ikinä!!!
Hanna
I used to think I didn’t like tomatoes, until I had them in Italy. I thought, “Aha, it turns out I like tomatoes, I just don’t like bland, mushy, lifeless store bough tosoeatm.â€
This design is wicked! You definitely know how to keep a reader entertained. Between your wit and your videos, I was almost moved to start my own blog (well, almost…HaHa!) Great job. I really enjoyed what you had to say, and more than that, how you presented it. Too cool!|
Kaikki optikkoliikkeet ottavat vastaan noita silmälaseja, ja järjestö jonka kautta ne maailmalle menevät on Vision For All, ei Specsavers.
Kiitos Anita viestistäsi. On totta, että myös muut optikkoliikkeet ottavat vastaan silmälaseja. Specsavers vie laseja maailmalle yhteistyössä Vision for All -järjestön kanssa.
Kuulostaa hienolle tapahtumalle. Eikö Suomessa toimi jokin muukin kuin specsavers joka lähettää laseja kehitysmaihin, nimi on kai Vision for all? Mieleeni nousee yksi kysymys. Miksi vain kolme optikkoa tekee tarkastuksia, ja viisi muuta ihmistä muuten vain pyörii siellä? Jos tavallinen tallaaja voi päästä matkalle mukaan, niin missä voi ilmaista halukkuutensa tuleviin matkoihin? Tai voiko kyseiseen hyväntekeväisyyteen jotenkin kantaa kortensa kekoon? Hienoa työtä kyllä!
Hei Henri!
Tapahtuma on hieno ja koskettava. Käsittääkseni jotkut muutkin optikkoliikkeet ottavat ainakin vastaan laseja. Specsavers kustantaa koko tämän matkan kaikkine kuluineen. Vision for All -järjestö on mukana talkoissa kotimaassa ja on valinnut tälle matkalle mukaan yhden optikon ja yhden avustajan.
Kolme otikkoa tarkistaa ihmisten silmiä ja kolme etsii asikkaille oikeat lasit yli 2000 lasiparin valikoimasta ja sovittaa lasit asiakkaille. Yksi avustaa tekemällä asikkaille alustavat mittaukset ja nopeuttaa näin optikkojen työtä. Lisäksi matkalla on mukana valokuvaaja. Ja voin kyllä vakuuttaa ettei kukaan vain pyöri mukana. Työ hyvin raskasta kovassa kuumuudessa ja vaatii tarkkuutta. Kun illalla palamme hotelliin, emme jaksa tehdä muuta kuin syödä ja mennä nukkumaan. Kortensa voi kantaa kekoon tuomalla käytetyt silmälasinsa tarvitseville vietäväksi!
Hanna
[…] työn vaativuudesta näin ollessani Afrikassa hyväntekeväisyysmatkalla. Voit lukea siitä täältä. Siellä optikoilla oli huomattavasti vähemmän laitteita mukanaan, mutta tuloksia ja apua saatiin […]
[…] tulevat todella tarpeeseen ja niistä suuri apu. Voit tutustua Tansanian hyväntekeväisyysmatkaani täällä. Linkki. Ja täältä saat lisää tietoa […]
[…] menee perille ja antaa konkreettista apua ja helpotusta ihmisille. Voit lukea Tansanian matkoistani täältä ja […]