Huomasin yhtenä päivänä olevani naiivi aasi. Olen kuvitellut, että ihmiset valehtelevat harvoin ja että pääasiassa normaalit ihmiset puhuvat totta. Se ei olekaan niin. Kun tajusin tämän vähän aikaa sitten, hajosin jotenkin kokonaan. Ajatukset pyörivät ympyrää ja olin tavattoman pettynyt. Valheet joita minulle ladeltiin aivan huoletta olivat pieniä, mutta kiistattomia. Valehtelija halusi tehdä minuun vaikutuksen olemalla piirun verran parempi. Petyin niin pahoin.
Aloin miettiä asioita, joita olin kuullut häneltä vuosien varrella ja pystyin pikku hiljaa poimimaan tarinan toisensa jälkeen, jotka ovat vuoren varmasti vain tuuleen lausuttuja sanoja, vailla totuuden häivääkään tai suuresti liioteltuja tarinoita.
Huomasin, että oikeastaan minulla oli aina ollut vähän vaikeaa olla hänen seurassaan ja tajusin että kysymys on aitoudesta. Olin vaistonnut teennäisyyden.
Mikä siinä aitoudessa on niin vaikeaa, kun kaikkein helpointa olisi vaan olla oma itsensä?
Se on niin metkaa, kun on seurassa ja kertoo itsestään tai elämästään jonkun harmin, saa yleensä ensinnäkin myötätuntoa ja toiseksi joukossa on aina joku joka kärsii samasta asiasta. Yhtäkkiä känsä jalassa, punkki pepussa, lasten kihomadot, omat pukamat, rahavaikeudet tai masennus ei olekaan maailman suurin, hävettävin ja erikoisin asia, vaan ympärilläsi on yksi tai useampia, joilla on aivan sama huoli. Kaikki me olemme samanlaisia. Eikä kukaan täällä taivalla huolia ja epäonnistumisia vailla.
Kun olen näitä pohtinut, silmiin on sattunut useita lehtijuttuja, jotka jotenkin ovat osuneet tähän samaan asiaan. Yhdessä Vesa Vierikko kertoo, kuinka eräänä jouluna rahat olivat niin loppu, että joulupöytään sai ostettua vain oluet vanhemmille, mehun lapselle ja kolme viipaletta kinkkua. Lapsi ei tykännyt kinkusta ja vanhemmat miettivät kumpi saa sen ylimääräisen viipaleen.
Yhdessä jutussa kerrottiin, kuinka jutun päähenkilö on aina totuttu näkemään iloisena ja hymyilevänä, mutta hänellä onkin ollut surua ja huolta kannettavanaan. Ja lopuksi tänään luin kuinka maailman tähti Bruce Springsteen on kärsinyt masennuksesta lähes koko elämänsä.
Hupaisaa on, että olen ollut kaikissa noissa tilanteissa sattumalta itsekin! Rahaton jouluna, kun konkurssin uhatessa joulukuun palkkaa ei voitu maksaa ja lapset olivat ihan pieniä. Isäni kuolemaa seuraavana päivänä hymyilin koko päivän erään lehden kuvauksissa ja olen sairastanut masennuksen – en onneksi niin pitkää kuin Springsteen.
Toisaalla oli juttu julkisuuden henkilöstä, jota tutut ja ystävät tuskin jutusta tuntevat, niin maalailtua totuutta henkilö on itsestään toimittajalle tarjoillut. Tarvitaan siis median lukutaitoa. Jos jutussa kaikki kiiltää, rosoa voi lisätä saman mokoman ja aletaan olla lähellä totuutta.
Päivän selvää on että sympatiat ja ihailu menee heille, jotka kertovat aidosti elämästään, joka on sellaista kuin ihmisten elämä on. Vaihtelevaa. Kun jättää rosot kertomatta, kertoo samalla itsestään rivien välissä paljon.
Julkisuus on oma lukunsa, mutta kun ollaan ystäviä, olisi hienoa olla mieluummin luottamuksen kuin valheen arvoinen. Harmittaa.
Harmittaa sinisilmäisyytenikin, kun minulle kertoo, minä uskon. Vaikka toisaalta, luultavasti elämä on hauskempaa niin. Epäluulo on nihkeää.
Hanna
Oot aika samanlainen kuin minä. Kiva lukea sun juttuja, koska usein sanot sen, minkä minäkin olisin sanonut.
Valheet suck.
Varmasti valehtelijoilla on vaikeampaa kuin meillä. Varmasti kyllä saavat ihailua tms. valheidensa takia…se kai tarkoitus onkin.
Vielä:
Sääli, että meille on tullut sellaisista yhteiskunnista vahva edustus, joissa maan tapa on valehdella. Meidän (lue suomalaisten) pitää nyt kovettaa mielemme ja etsiä totuutta uusin silmin jä varovaisina. Se se vasta sääli on. Entä trumpismi? Haloo!
Ihana Tiuku,
Se on totta ettävalehtelijalla on vaikeampaa. Mietinkin pitkään annanko olla. Että viittaan kintaalla. Mutta ei se ole niin, jokainen valitsee kuitenkin oman polkunsa. Tylsä homma. Jännää on myös se, kuinka nämä tyypit pystyvät valloittamaan niin monia.
Iloa pävään!
Hanna
Tervehdys Tiuku, samoilla linjoilla, oppia ikä kaikki!
Tiuku, saanko kysyä, mitä tarkoitit tällä:
”Vielä:
Sääli, että meille on tullut sellaisista yhteiskunnista vahva edustus, joissa maan tapa on valehdella. Meidän (lue suomalaisten) pitää nyt kovettaa mielemme ja etsiä totuutta uusin silmin jä varovaisina. Se se vasta sääli on.”
Anteeksi vielä, mutta olen kovin herkkänahkainen yleistyksille.
Kiitos, Hanna, kirjoituksesi oli täyttä asiaa!
Kiitos Herkkänahka. Minuakin ihmetyttää mitä Tiuku tarkoittaa.
Hanna
En luota enää lähtökohtaisesti kehenkään. Tämä ei johdu asenteesta vaan juuri siitä että olen koko elämäni ajan saanut todeta että ihmiset mielellään puhuvat valetta. Se on ikävää että näin on mutta pettymyksiäkään ei niin pahasti tule. Elän myös niin kuin itse haluan. Ihmiset harvoin kestää toista semmoisenaan. Asiat pitäisi ajatella juuri niin kuin he itse ajattelevat. En suostu siihen. Ihmiset ovatkin ympärilläni valikoitunut. Nyt pääsen jo helpommalla.onneksi. pettymykset ovat olleet tietysti suuria mutta kannattanee.
Minä taas uskon lähtökohtaisesti kaikkia ja kaiken. Taidan olla vähän naiivi!
Hanna
Valehtelijat, tai muunneltua totuutta kertovat, sekä mielistelijät ovat niitä joiden edessä olen sanaton. Liioittelijat ovat oma lukunsa, minulla on tämmöinen työkaveri, joka kertoo kaiken vähintään parillakymmenellä. Minä säntillinen neitsytihminen olen aivan ihmeissäni, kun kuuntelen tarinoitaan ja tiedän kuinka asia oikeasti on, puhun siis nyt tässä tapauksessa työasioista. Muutenkin olisi niin mukavaa, jos oltais kaikki omia itsejämme, eikä pelattais mitään pelejä. Minä myös, jos en muusta tiedä, uskon kyllä mitä minulle kerrotaan.
Liioittelijat ovat oma lukunsa! Hauskaa porukkaa totta tosiaan!
Pelien pelaaminen ja mielistely ovat inhottavia tapoja!
Hanna
Kyllähän se aitous ihmisessä viehättää ja falskiuden läpi näkee – vaikka aina ei haluaisikaan.
Silti – uskotaan vaan ihan hyvillä mielin ihmisistä hyvää – jos aletaan epäillä jokaista sanaa, menee elämästä maku ja mielenkiinto!
Loppupeleissä nuo valheet, liioittelut ja mielistelyt eivät oikeasti vahingoita meitä – ei anneta niiden tehdä meistä epäluuloisiakaan.
Ja en usko, että noiden valehtelijoidenkaan elämä niin hauskaa on, kun koko ajan on peilattava itseään muihin ja yritettävä todistella, miten paljon enemmän sitä ja tätä itse on.
Ole vaan, Hanna, just tuollainen kun olet !
Totta turiset, valehtelijan elämä on vaikeaa eivätkä nämä valeet ainakaan vahingoittaneet minua. Pahan mielen vaan toivat. ja se onjo pois pyyhitty.
Hanna
Osaako kukaan nähdä sitä, että se elämän vaikeus on niin suurta, että sen kulissielämän pystyy kannattelemaan? Sen kerran kun olen kertonut omista vaikeuksista niin olen mennyt ihan rikki. Siinä siis suojelee itseään. Olen myös ollut tilanteissa joissa omat murheet ovat ystävien murheiden rinnalla mitättömiä ja silti minulle suuria.
Etittäin hyvä näkökohta, kiitos! – Sinänsä olen huomannut – ja tämä ei liity tähän itsesuojeluelementtiin joka sekin joskus elintärkeä -, että kun on itse vilpitön, vetää lopulta puoleensa myös toisia yhtä suoria ja vilpittömiä. Silloin voi syntyä.hienoja kohtaamisia.
Hyvä pointti. Toivottavasti voit hyvin nyt <3
Hanna