Huonekasvien keväthuolto – voitko kukkia pliis!

Kevät on sekä pihahommien että huonekasvien huollon kannalta kaikkein kiireisintä aikaa. Ja jotta ette luulisi minun olevan joku guru tässä lajissa, voin paljastaa, että olen ollut mielettömän laiska hoitamaan huonekasveja. Olen sellainen pidä, anna kukoistaa ja heitä pois -tyyppi. Mutta sittenpä tulikin tiukka paikka eteen, kun tyttäreni kotona alkoi putkiremontti. Hän toi minulle hoitoon kaikki huonekasvinsa ja niitä oli ihan reipas määrä. Pelotti että kaikki kunnioitus menee, jos töppään ja kasvit kuolevat tai eivät kasva ja kukoista. Kaikki meni onneksi hyvin ja kasvit ovat jo kotiutuneet remontoituun kotiinsa yhtä lukuun ottamatta.

Itse asiassa sain kasvi-inspiraation tästä kasvien vierailusta. Vuosiin minulla ei ole ollut suuria huonekasveja, mutta huomasin saavani tavattomasti iloa, kun tuijottelin tyttäreni tyräkin kasvamista ja pian huomasin valokuvaavani jokaista uutta lehteä tai muuta kasvua, jonka arvokkaat vieraani saivat hoidossani aikaan.

Tyttäreni Hibiscus eli kiinanruusu on vielä meillä. Se on ollut vähän liian pienessä ruukussa ja kuivahtanut välillä ja se mokoma ei ole kukkinut kertaakaan. Yritystä on kyllä ollut mutta tulos on ollut pyöreä nolla. Kukat ovat kuivuneet ja muumioituneet eivätkä ole lainkaan auenneet. Päätin tehdä asialle jotain, ennen kuin kaunotar viedään takaisin omaan kotiinsa. Ryhdyin ruukkujenvaihtoon ja lannoituspuuhiin.

Ensimmäiseksi piti vaihtaa sille isompi ruukku. Upotin kasvin vanhassa ruukussaan vesiastiaan vuorokaudeksi ja kävin ostamassa uuden isomman ruukun. (Otin oikein mitat vanhasta ruukusta, että takuulla tulee suurempi kaupasta mukaan. Silmä nimittäin pettää helposti, sen olen oppinut jo kauan sitten.)

Uuden ruukun pohjalle, reiän päälle, laitoin simpukan salaojaksi ja sitten uutta multaa ruukkuun ja kiinanruusu juuripaakkuineen uuteen kotiin. Kasvi irtosi vanhasta ruukusta helposti, koska se oli hyvin kostunut. Sitten lisää uutta multaa juuripaakun ympärille ja päälle tiiviisti, mutta ei liian tiukaan. Lopuksi painoin multaan kukkiville kasveille tarkoitettuja Substral kasviravinnepuikkoja. Rakkautta ja Substralia tosiaankin sillä juttelin kukalle kokoajan ruukkua vaihtaessani, ettei se vaan suuttuisi, vaan päinvastoin ilahtuisi ja vihdoin kukkisi minullekin, ennekuin se muuttaa takaisin tyttäreni luokse. Puikot jaksavat lannoittaa Hibiscusta nyt kaksi kuukautta, joten annan puikkoja kasvin mukaan, kun se lähtee meiltä pois. (Liimasin myös ruukun pohjaan teipin johon merkitsin lannoituspäivämäärän)

Samalla, kun kerran ryhdyin ruukunvaihtoon, tein myös uuden orkideaistutuksen. Minulla oli kaksi valkoista orkideaa ennestään mutta ostin kaksi lisää ja istutin ne pitkänomaiseen lasiastiaan. Istutus oli aika hankala homma, kun orkideamulta on niin karkeaa eikä oikein pysy juurissa kiinni. Se oli sellaista sotkuista taistelua eteisen lattialla, mutta sain kuin sainkin ne ihanasti vierekkäin kaikki neljä.

Orkidea on yksi suosikeistani ylitse muiden. Opin siihen kotona, äiti rakastaa niitä. En jaksa odottaa että ne kukkisivat koskaan uudelleen, vaan vaihdan niitä sitä mukaan, kun ne lakkaavat kukkimasta. Vain kerran olen jaksanut odottaa uutta kukintaa ja olihan se mielettömän hienoa. En myöskään yleensä lannoita niitä, mutta nyt sen tein. Orkideoille on omat ravinnepuikot jotka kestävät kaksi kuukautta, mutta läpinäkyvän istutusastian tähden valitsin nestemäisen ravinteen, joka sekoitetaan kasteluveteen. Ihanaiseni ovat viihtyneet erittäin hyvin keskenään ja kukat ovat säilyneet pitkään, joten ravinne toimii hyvin. Suihkuttelen lehdille lisäksi Substral lehtisuihketta, joka pitää lehdet kiiltävinä ja tuo kosteutta kasville. Samalla muuten juttelen niille ja kehun kuinka kauniita ne ovat. (Välillä, kun teen töitä kotona, en muille puhukaan!)

Hyvän hoidon annoin vielä nuorimman tyttäreni huoneessa asuvalle kentiapalmulle. Sekin sai uuden isomman punasaviruukun kaupan muoviruukun sijaan. Sen juurelle työnsin Substral lannoitekäpyjä. Lannoitekävyt näyttävät vähän linnunruualta mutta ovat kasvienruokaa. Ja niistä on iloa peräti puoleksi vuodeksi kerrallaan. Ja puolen vuoden kuluttua onkin jo talvikausi, eikä lannoitusta tarvita. Kentiapalmu on siitä hassu kasvi, että se on meillä suosittu huonekasvi, mutta Australian Lord Howen saarella, josta se on kotoisin ja jossa se luonnonvaraisena kasvaa, se on luokiteltu kasvuympäristössään uhatuksi lajiksi.

Fiikukseni on uusi. Ostin sen koska en voinut olla ostamatta sitä tässä keväthuumassani. Onhan sen kierteinen varsi ja vihreä latvus aivan mielettömän upeat. En alkanut vaihtaa sille ruukkua, mutta kastelin hyvin ja työnsin kahden kuukauden ravinnepuikkoja multaan. Puikkojen lukumäärä riippuu ruukun koosta. Kun halkaisija on 30 cm tarvitaan vähintään viisi puikkoa. Limoviikunat tuppaavat kuolemaan talvisin, mutta tämä on niin kaunis, että teen kaikkeni, että se kestäisi talven pimeän ajan hyvin. Pyyhin myös fiikukseni lehdet kostealla liinalla ja suihkutin niihin Substral lehtikiiltoa. Lehtikiilto, on upea aine, sillä saa kasvit näyttämään todella upeilta. Pölyjen pyyhkiminen ensin on tärkeää ja joskus kannattaa viedä viherkasvit ihan reippaasti suihkuun ja sitten kuivata lehdet ja lopuksi suihkuttaa kiilto lehtien pintaan.

Ja katsokaa mitä tapahtui!! Ihan hibicus – me tehtiin se! Jos tuo ei aukea, niin sitten ei mikään!

Kukkivaa ja vihertävää kevättä ja kesää! Hoitakaa kasveja rakkaudella, niin ne kukoistavat ja itsekin kukoistaa, koska siitä hommasta saa niin paljon iloa! Lisätietoa lannoittamisesta ja kasvienhoidosta saat täältä

♡

Hanna