Istuin kolmikymppisen naisen kanssa samassa tilaisuudessa. Nainen kertoili elämästään. Hän oli käynyt kuvataidepainotteista koulua ja nauttinut suuresti päivittäisistä parituntisista kuvaamataidon tunneista, joilla oli saanut piirtää ja maalata päivittäin. Hän oli hiljattain suorittanut kaupallisen alan opintonsa loppuun ja vasta aloittanut työelämässä vakituisesti.
Puhuimme myös hiukan politiikkaa ja hämmästelimme Donald Trumpin politiikkaa ja kuinka hän lupaa asioita joita ei oikeasti voi mitenkään pitää. Nainen totesi, että kyllä Suomen talouspolitiikkakin ahdistaa. Hän oli vasta alkanut maksaa veroja. Koko palkka ei tullutkaan enää käteen. Hän pohti pettyneenä mitä hän muka verorahoillaan saa. Hän harkitsi vakavasti muuttavansa johonkin toiseen maahan töihin.
Hetkeen en pystynyt hengittämään. Kun ilma taas kulki, suljin suuni.
Siinä me istumme Helsingin keskustassa. Ulkopuolella näkyi katutyö ja puisto. Nainen oli nauttinut elämästään 30 vuotta maksamatta lainkaan veroja. Käynyt koulut, saanut rokotuksia ja tukea opintoihinsa, asumiseensa. Ajellut pyöräteitä, käynyt ehkä uimahallissa ja vaeltanut metsässä elänyt suunnitellussa ympäristössä ….. Asunut maassa jossa aivan kaikki toimii. Siis aivan kaikki. Olin niin pöyristynyt etten saanut sanaa suustani.
Eilen kehä kolmosen ruuhkat pääsivät valtakunnan uutisiin saakka. Puoli tuntia kauemmin oli joltain kulunut työmatkaan. Se on inhottavaa. Valitusten kuoro on mittava, kun sekä kehä ykkösen että kehä kolmosen ja yhden sillan korjaukset tehdään samaan aikaan. Ja lauluhan on sama joka kesä. Kaikki itkevät kovaan ääneen, kun kadut ovat auki. Kaikkialla korjataan. Tämä ikuinen valitus vituttaa.
Soisin, että tuo nainen muuttaisi jonnekin. Mihin tahansa, paitsi ehkä toiseen pohjoismaahan. Ehkä hän huomaisi mitä verorahoillaan saa. Ehkä näkisi kuinka Suomessa kaikki toimii. Aivan kaikki. Puhdas, toimiva ihana maa, jonka kadut korjataan, liikenneympyrät ja kadun varret maisemoidaan, jossa ihmisillä suurimmaksi osaksi on katto pään päällä ja kaikista pyritään pitämään huolta, kouluttamaan ja antamaan mahdollisuus harrastaa ja elämä on turvallista.
Suomessa haukutaan mielellään itänaapuriemme tieverkoston laatua. Miettikää siis hetki ennen valitusta kun omaamme korjataan ja se aiheuttaa ruuhkaa. Joustakaa ja lähtekää aikaisemmin matkaan.
(Toki ymmärrän olevani etuoikeutettu, kun voin usein valita, koska lähden liikenteeseen, eikä minulla ole pieniä lapsia jotka on haettava tietyyn aikaan päiväkodista, mutta valittamien ei auta silti)
Kun sataa lunta ja sitä kasataan joka paikkaan ja parkkipaikat vähenevät, lähtekää aikaisemmin ja etsikää paikka. Kun junat eivät kulje kovalla pakkasella, ymmärtäkää se. Systeemi ei kestä kovia pakkasia, joita on kuitenkin aika harvoin. Varmaan kiskot ja vaihteet ja koko baletti voitaisiin lämmittää. Mitä sanoisitte, jos nostettaisiin vähän veroja, että se voitaisiin tehdä?
Puhiun tästä taksikuljettajan kanssa tänä aamuna matkalla lentokentälle. Kysyin kehäteiden ruuhkista. Hän sanoi että pahat ovat, matkoihin täytyy varata enemmän aikaa ruuhka-aikoina. Noin se menee, jos halutaan että tieverkosto on kunnossa. Täytyy rempata. Hän suhtautui asiaan positiivisesti ja sanoi että täällä Suomessa kaikki ajatellaan negatiivisen kautta (jonka totesi myös Mika Häkkinen Teemu ja supertähdet –ohjelmassa, syyksi miksi ei niin viihdy Suomessa.) Olimme kuljettajan kanssa samaa mieltä ja hän laukaisi lopuksi hauskasti: Mulla on sellanen keksihyllyindeksi. –Mikä se on? No, niin kauan kun kaupassa on kymmenen hyllymetriä erilaisia keksejä, niin meillä menee kyllä aika hyvin.
Lähden ostelemaan keksejä.
♡
Hanna
P.S. kuulin kun joku kertoi radiossa, että Englannista saapunut vieras oli päivitellyt kuinka ihanaa täällä on liikkua, koska ei ole ruuhkia ollenkaan. Se on se mihin vertaa.
Aivan loistava tuo keksihyllyindeksi-ajattelu. Ylipäätään omat murheet tuntuu usein loppuviimeksi aika pieniltä, kun niitä vertaa sellaisten murheisiin, joilla menee oikeasti huonosti tai lakkaa ehkä lähiaikoina kokonaan menemästä.
Liikuttavan samaa mieltä kanssasi myös tuosta ruuhkahommasta. Täällä Treellahan rakennetaan tasamaalle tunneli isolla rahalla, jonka olisi voinut käyttää huomattavasti järkevämminkin, vain koska on ”ruuhkaa” (siis ehkä tunnin verran aamulla ja iltapäivällä, huhuu).
Teitä ei rakenneta nykyisen ruuhkan, vaan tulevan takia. Mikä on tampereen liikenteen tilanne 10-20 vuoden päästä? Entä 50?
KIITOS HANNA jälleen kerran kun pelastit päiväni hyvällä tekstilläsi.Ihana että löytyy samanhenkisiä ihmisiä vielä.Näin se elämä menee.
🙂
Hieno kirjoitus ja niin totta. Mä en jaksa näitä valittavia ja huokailevia ihmisiä. Vaikka täällä onkin moni asia päin peppua 🙂
Kyllä moni suomalainen osaa kurjuudessa kilpailla, mutta siihen se tahtoo jäädä. Enemmän taitoa vaatii ajatella ion kautta. 🙂
Niin terveellistä tekstiä lukea. Miten meidät kasvatetaan tai mitä jätämme kertomatta jälkikasvullemme, kun ymmärrys, miten valtavaa hyvinvointia verorahoillamme ylläpidetään. Tätä keskustelua ilmeisesti täytyisi käydä vielä useammilla foorumeilla, että ymmärrettäisiin nauttia kiitollisuudesta valittamisen sijaan!
Lisäys edelliseen: kun ymmärrys puuttuu.
Asuin 10 vuotta muualla, ja palasin. Minusta Suomi on loistava maa asua ja elää. Jokainen, joka valittaa voisi mennä pariksi vuodeksi asumaan jonnekin muualle, ja kokeilla miten ei ole äitiyslomia eikä tuettuja päivähoitoja. Valittaminen on niin uskomattoman helppoa….
Huvittaa nämä Helsingin alueen ”ruuhkat”. Monissa maissa saa olla onnellinen jos edes useimmiten ehtii ajoissa töihin parin tunnin ruuhkien vuoksi. Amerikkalainen ystävämme käveli Helsingin keskustassa ruuhka-aikaan ja kysyi ”Where is everybody? This is supposed to be the rush hour”.
Toki meitä nettoveronmaksajiakin on. Siis 13-tuntisia työpäiviä yrittäjänä tekeviä terveitä, lapsettomia miehiä (ja naisia?), jotka ovat moninkertaisesti maksaneet veroina koulutuksensa, kouluterveydenhuoltonsa sekä osuutensa katujen ylläpidosta ja yleisestä järjestyksestä.
Ehkä meidän kuuluisi muuttaa muualle eikä jäädä maksamaan muiden lapsilisiä, sairaanhoitokuluja ja toimeentulotukia.
Liikenneremontit eivät minuakaan rassaa, koska olen kärsivällinen ihminen. Sen sijaan suomalainen aamuvirkkuuden ihannointi vituttaa.
Toi viimeinen lause oli kyllä mahtava. 😉
Ilahduttaa tuo reipas kannaotto aamuvirkkuihin 🙂
Mä olen aamuvirkku, en sitä ihannoi – se vaan on niin. Joku valvoo aamulla joku illalla.
Ihanteellista o jos voi suunnitella elämänsä ja työnsä niin, että oma paras energia ja valvetila on sopusoinnussa tekemisien kanssa.
Hanna
Palasin Amerikkalaisen mieheni kanssa Jenkeistä sukuloimasta ja mies huokaisi kotiin tullessa: On varmaan hienoa kun saa olla ylpeä omasta maastaan… Hän kuulrmma häpeää omaansa USA:n teiden huonon kunnon, koulutuksen laadun, politiikan ja kuulemma vessojen tason 😀 takia.
Jamppa Vantaalta. Kiitos kun maksat verosi. Niillä rahoilla minulta viime vuonna leikattiin aivoista kasvain. Nyt olen taas työssä ja hoidan lapsiani. Olen sinulle ja muille veronmaksajille kovin kiitollinen.
Juurikin näin! Positiivisuutta kehiin ja ylimääräinen negatiivinen valitus joutaa romukoppaan näin yltäkylläisessä maassa. Energian voi keskittää myös ihan oikeisiin ongelmiin. 🙂
Hanna
Loistava kirjoitus jälleen, Hanna osaa.
Nyt pitäisi saada tuon naisen osoite että tämän blogin osoitteen voisi hänelle antaa.
Uskon, että olisi hänelle ( toivon mukaan) herätys.
Tuossa iässä sen jo pitäisi tulla….
Olis pitänyt jutella hänelle asiasta, mutta jotenkin hyydyin. Hän oli fiksu ja ihan ihana ihminen. Pelkäsin että jos alan puhua en osaakkaan tehdä sitä lempeästi vaan alan paasata. Mutta ei se niin tärkeää ollut kuka noin ajatteli, vaan yleensä se että pitäisi huomata kuinka hyvä maa tämä on.
Hanna
Asiat on aina paremmin tai huonommin, kuin muilla. Riippuu täysin vertailukohteesta. Monet vertailukohteista on täysin naurettavia ja sellaisia, jotka eivät palvele tarkoitustaan millään tavalla. Kun suomalainen valittaa työnsä raskautta, palkkaa tai veroja, tätä valitusta on turha debunkata sillä että afrikkalaisilla menee huonommin. Näillä asioilla ei ole minkäänlaista rarionaalista yhteyttä. Sama pätee myös valittajiin. Monesti he valittavat, koska käyttävät vertailukohteenaan täysin epärealistisia asioita.
Ajatelkaa asiat loppuun ja pitäkää jalat maassa. Vain sillä saa mitään järkevää aikaiseksi.
Olisit sinäkin voinut kirjoittaa jotain positiivista sen sijaan, että pilasit kaikkien muidenkin päivän oksentamalla pahan olosi muiden niskaan.
Sori – oot ihana – voi hyvin
Pus pus
Hanna
Vanhemmat teki kumpikin melkein 50 vuotta töitä. Ilman sitä ilmaista koulutusta ja monia muita palveluita. Nyt niille sanotaan että ovat rasite ja kaatavat yhteiskunnan. Ei oikein näkökulmat kohtaa sukupolvien välillä.
Ei täällä puhdasta kyllä ole, törkyä aivan joka paikassa. Kovasti mainostamasi liikenneympyrien maisemointi on toki ihan kivaa, mutta paljon enemmän arkipäivän onnellisuutta lisäisi jos kaupungeilla olisi armeija kadunlakaisijoita mitä näkee tuolla ulkomailla, loppuisi roskaisuus.
Roska päivässä -liike!
Ei meillä kyllä oikeasti kovin roskaista mielestäni ole. Se riippuu tietysti mihin vertaa.
Hanna
Hannalle terveisiä , ihmettelen miksi tuossa tilanteessa sinä suljit suusi ? Ei lienen kummallista että nykyajan nuoret ihmiset eivät näe nenäänsä pidemmälle. Tieto ei olisi varmaankaan lisännyt nuoren naisen tuskaa vaan kenties ymmärrystä miksi maksaa veroja ja mitä hän on jo ehtinyt niillä muiden maksamilla veroilla saada . Kenties hän ei ole ikinä edes tullut ajatelleeksi miten kaikki luettelemasi palvelut on hänellekin mahdollistettu ja kuka ne on kustantanut ? Täytynee olla myös negatiivinen joten Keksihyllyindeksi ei todellakaan koske kaikkia tyyliin ”meillä kaikilla menee aika hyvin ” , se ilmentää vain halpatuontia ja taas joidenkin muiden riistoa .
Soili,
Olet aivan oikeassa, olisi pitännyt jutella hänen kanssaan. Jotenkin menin vaan sanattomaksi ja tuli tunne, että jos nyt puhun tästä alan paastata. Ja siis nainen oli sympaattinen, ihan fiksu ja ihana. Oikeastaan hän ei tässä jutussa ole tärkeä, vaan poinnti on se, että huomaisimme kuinka hieno maa tämä on ja valitettaisiin vähemmän esimerkiksi siitä että on katuremontti.
Hanna
Ongelma on tosiaan kaikessa yksinkertaisuudessaan ihmisten itsekkyys. Juuri tuo ajatusmaailma, että mitä MINÄ tästä hyödyn, kun maksan veroja, enhän minä edes sairasta koskaan. Ja sitten ei edes osata nähdä niitä asioita, jotka todella koskettavat myös itseä. Pitää olla suorastaan typerä, jos ei näe kaikkea verorahoilla kustannettua hyvää ympärillään.
Kiitollisuutta ja yhteisöllisyyttä kaipaisi kaikilta lisää. Kun arvostaa saamaansa, haluaa antaa muillekin helpommin omastaan. Mutta eipä taida nykymaailmassa onnistua, itse olen jo kyynistynyt ja luovuttanut sen suhteen, että ihmiset saisi ajattelemaan jotain muutakin kuin itseään…
Pitää nyt lisätä, että ei kai sentään aina tarvitse olla tyytyväinen asioihin, jotka voisivat olla paremminkin? Kehityshän siinä pysähtyy. Eniten tietysti sapettaa se, kun jo saavutettuja hyviä asioita joku alkaa muuttaa huonommiksi. Esimerkiksi etuuksien pienentäminen jo valmiiksi heikko-osaisimmilta, eriarvoisuuden lisääminen ja sellainen. Kyllä tällaisesta toiminnasta saa ja pitääkin valittaa, muuten pieni joukko (valtaa pitävät) pistää tulevaisuudessa koko maan huonompaan jamaan kuin se nyt on. Omaa etuaan tavoitellen tai ihan vain tyhmyyksissään. Ei sellaista tarvitse hymistellen hyväksyä ja vain todeta, että no onhan täällä silti vielä asiat paremmin kuin siellä Afrikassa.
Osuit naulankantaan! Kiitollisuus hämärtyy tai jopa kateissa monilta. Kiitos tästä! Tuija
Omituinen hyvinvoinnin mittari tuo kuinka monta hyllymetriä riemunkirjavaa höttöä löytyy kaupasta. Mitä jos kisattaisiin siitä, paljonko kaupasta löytyy puhtaita elintarvikkeita, joista tuottaja saa asianmukaisen hinnan mutta jotka ovat myös kuluttajan maksettavissa? Kyllä Suomesta karkkia, keksiä ja kaljaa löytyy joka lähtöön, mutta koitapa löytää maitoa. Siis ihan vain maitoa, josta ei ole poistettu sitä, tätä ja tuota ja lisätty seitsemää muuta.
Valittaminen siitä että muut valittavat ei ehkä myöskään ole tehokkain tapa ehkäistä valittamista.
Hyvä kirjoitus. Me tosiaan saamme nauttia niin monista verovarojen tuomista eduista. Tärkeimpänä ehkä puoli-ilmainen julkinen terveydenhuolto. Sitä ei kaikkialla ole ollenkaan!
Kuitenkin särähti korvaan yksi juttu. Opiskelijatkin maksavat veroja. Suomessa verotus menee sen mukaan, mitä tienaat. Opiskelijat saavat tienata hyvin vähän joten veroakin menee vähän, mutta kyllä mekin osallistumme. Opintotuesta, jonka valtiolta saamme, otetaan suoraan pois verotettava osuus. Myös kaikesta hyvin rajoitetusta tulosta, jonka saamme tienata, lähtevät kyllä verot niinkuin kaikilta muoltakin. Tämä tekstin nainen oli siis kyllä maksanut jo opiskeluaikoinaan veroja 🙂 Ei unohdeta tätä.
Kaikki hyvin kun on monta metriä keksihyllyä. Kerronpa tarinan. Viron itsenäistymisestä ei ollut kulunut kauan, kun rippikouluryhmä suomalaisia lähti Viroon leirille. Itse olin mukana. Yhtenä päivänä vierailimme kyläkaupassa lähellä majapaikkaamme. Kauppa oli melkein tyhjä. Hyllyllä oli muutama pussi jauhoja, korissa saappaiden kumiteriä ja yksi seinällinen erilaisia Fazerin keksejä. Se leiri, retki Tarton kaupunkiin ja bussimatkat läpi maaseudun, oli meille nuorille unohtumaton matka nähdä mitä tarkoittaa, kun kaikki ei ole kunnossa
Ystäväni oli opettamassa Kongon pakolaisille ”puskassa” kotitaloutta joitakin vuosia sitten.
Suomeen tultuaan hän katsoi Kouvolan Prisman keksihyllyä ja häneltä pääsi oksennus. Kontrasti oli liian suuri.
Kiitoksia ihanista myönteisyyttä levittävistä jutuistasi!
Hanna hyvä, kirjoitat arvokasta asiaa. Vuosituhannen vaihteessa Oxfordilainen ystäväni vieraili Helsingissä, jota ansiokkaasti esittelin. Hän totesi, että miksi esittelen vain kaupungin pintapuolta ja hän halusi nähdä suomalaiset slummit.
Ensin vein hänet Kallioon, Hermanniin jne. Hän nauroi minulle. Sitten menimme Kontulaan. Myllypuroon ja pahamaiseen Vuosaareen. Ja hän onneton intti, että miksi piilottelen Helsingin slummeja. Totesin, että nämä ovat kaupungin ns. slummit ja pahimmat osa-alueet.
Kyllä hän totesi, että jos tämän pahempaa ei löydy, niin tämä on todella keskiluokkaista asumalähiökultturia. Vieraani oli historioitsija.
Itse arvostan joka päivä suomalaista hyvinvoititivaltiota, jonka ansiosta olen saanut jo kymmenen vuoden jatkoajan elämälleni. Sydänproteesin takuuta on vielä jäljellä pari vuosikymmentä.
Hei Hanna,
palaan tähän kirjoitukseesi viikoittain, jotenkin rauhoittaa omaa mieltä tämä sinun tekstisi.Ehdinpä jopa lukea kommentit.
Kaikki olemme eri elämäntilanteessa, jossa katsomme verojen maksua, ruuhkia tai mitä milloinkin. Yli 20 vuotta yrittäjä ja työnantajana ovat muovanneet minun näkemystäni. Ja olen kohdannut samalla tavalla ajattelevia uusia työntekijöitä kun tuo mainitsemasi kolmekymppinen. Riippuen tilanteesta olen kauniisti keskustellut asiasta tai ”antanut tulla täydellä laidalla”
Vaikka maksaisin kuinka paljon tahansa veroja, en koskaan saa maksettua sitä mitä elämä on minulle tarjonnut: alkaen omasta syntymästä ja nyt ehkä olen puolessa välissä (+40). Kaikkien tänne kommentoineiden veromarkat ja eurot menivät varmasti neljään sydänleikkaukseeni ja esikoiseni hätäsekstioon (sunnuntaina, tuplapalkalla yliopiston sairaalassa!!) ja sen jälkeisiin kuukausiin teholla. Puhumattakaan että lapseni käyttää päivähoitopalveluita, neuvolaa, koulua ja tietysti niitä teitä,metsää, uimahallia ja ties mitä.
Ulkomailla (Euroopan ulkopuolella) asuneina, olemme mieheni kanssa kiitollisia ja onnellisia kaikesta hyvästä ja toimivasta kotimaassamme. Tämä ei tarkoita, etteikö asioita voisi tehdä toisinkin ja korjata joitakin asioita. Totta on, että kaukaa näkee paremmin maamme hyvinvoinnin.
Hyvää kesää kaikille, Elina
p.s pidin keksivertauksesta!