Kouluissa kiusataan – opettajien tulisi kääriä hihat

Tämän päivän Hesarin mielipidesivulla oli kirjoitus, jossa Tampereen yläkoulun lehtori Juhani Argillander kirjoitti osuvasti koulukiusaamisesta. Jo otsikko oli minusta aivan nappiin: Liian moni opettaja sulkee silmänsä

Kirjoitus jatkuu näin: ”Jälleen kerran on huomattu, että kouluissa kiusataan. Uusimpana reseptinä ilmiötä vastaan on keksitty ilmiantolaatikot, joihin oppilaat voivat jertoa kiusaamisesta nimettömänä. Espoolaisten koulujen ilmoitustauluille ilmestyy myös ohjeet, kuinka kiusaamiseen voi hakea apua.

Ikävä kyllä tällaiset näennäistoimet ovat merkki siitä, että liian moni opettaja on sulkenut silmänsä opetustyötä häiritsevältä ilmiöltä…..

….Kiusaaminen ei häviä ilmiantolaatikoilla tai päivittämällä kiusaamisohjelmia: oppivelvollisen yksityisyyttä loukkaava käyttäytyminen ei lopu, ennen kuin me ammattikasvattajat käärimme hihamme ja alamme puuttua maan tapaan osana koulutyötä.

Kyse on koulun aikuisten vakaasta ja yhteisestä tahdosta muuttaa koulumaailmaa. Valitettavasti liian moni kansankynttilä ajattelee, että kiusaaminen on yhtä pysyvä ilmiö kuin oppilaiden keikkuvat tuolit”

Bravo! Olen tästä asiasta niin samaa mieltä. Läheltä rankkaa, oikeussaliin päättynyttä kiusaamista seuranneena voin vain todeta että juuri näin se on. Tämä maan tapa on kitkettävissä vain käärimällä hihat. Olisi hauskaa tietää mitä sitten tapahtuu, kun kiusaaminen paljastuu ilmiantolaatikon kautta. Samaa kuin nytkin. Ei mitään. Oppilaisiin otetaan yhteyttä, sovitellaan. Sovittelussa kiusaaja haistattaa kaiken mihin verrattuna jalkapallovalmentaja sormien nuuhkiminen on kesätuulen huminaa ja jatkaa samaan malliin. Opettajat sanovat olevansa voimattomia ja kiusaajan vanhemmat eivät joko myönnä asiaa tai toteavat olevansa niin ikään voimattomia. Kyllä kiusaaminen koulussa tiedetään. En usko että laatikosta paljastuu ainoatakaan yllätystä. Kuvitteleeko joku, että nämä kiusaajat ovat tunneilla somasti ja yhteistyökykyisesti käyttäytyviä mallioppilaita, joiden tekoset tuntien ovat aivan käsittämättömiä ylläreitä? Että opettaja eivät ollenkaan osaa kuvitellakaan että he rääkkäisivät muita?

Niissäkin tapauksissa joissa koulut/opettajat yrittävät tehdä jotain lopputulos on usein yhtä tyhjän kanssa. Oppilas saa ja voi tehdä koulussa, välitunneilla ja tunneilla aivan mitä tahansa, ilman että opettajilla on edes teoreettisia välineitä puuttua asiaan. Haaste tulee oitis, jos näihin kiusaaviin ja opetusta häiritseviin ressukoihin kajoaa. Opettajalla pitää olla huikea auktoriteetti ja karisma, että pystyy hallitsemaan noita vanhempiensakin kasvatuksen ulkopuolelle jääneitä nuoria. Tavallaan säälittäviä tyyppejä. Rajojahan lapset kaipaavat ja niistä tulevat onnelliseksi, mutta jos kasvattajalla ei ole kykyä sitä rajaa asettaa, niin hukassa ollaan.

Kuuntelin tässä yhtenä aamuna hotellin aamiaisella nuorta äitiä, joka kysyi parivuotiaalta taaperolta aivan kaiken: istutko tuolissa, vaunuissa vai syöttötuolissa? Mitä haluat syödä? Haluatko ottaa kengät pois? Haluatko odottaa että äiti syö loppuun? Miksi kysyä lapselta asioita, jotka aikuisen täytyy päättää? Kannattaisi aloittaa se ohjien sopivan tiukalla pitäminen alusta asti. Löysän siiman kerääminen myöhemmin on mahdoton tehtävä.

Tamperelainen lehtori kirjoitti lopuksi, että vanhemmille jää edelleen vain kaksi vaihtoehtoa kiusaamisen lopettamiseksi: Tehdä poliisille tutkintapyyntö koulun välinpitämättömästä toimintakulttuurista tai löytää lapselleen uusi opinahjo.

Niin se ei ihan mene. Tutkintapyyntö on varmaan hyvä idea, mutta koska poliisi ehtii alkaa tutkia asiaa? Todennäköisesti kun oma lapsi on jo poissa koulusta. Ja koulun vaihtaminen on hankala asia myös. Some-mokoma seuraa lasta kaikkialle ja aina joku tuntee jonkun ja lapsesta tiedetään uudessa koulussa jo vaikka mitä. Esimerkiksi että tätä on kiusattu. Sehän on kuin polttomerkki. Ja kiusaus jatkuu uudessakin paikassa.

Opettajille olisi tietysti annettava takaisin myös valtaa. Onhan se nyt aivan käsittämätöntä, ettei opettaja voi ottaa oppilaalta edes kännykkää pois koulutunnin ajaksi. Minun kouluaikanani oli hommat vähän erilaisia. Kummasti ne villit pojatkin oppivat reilun pelin sääntöjä, kun liikunnan opettaja nosti oppilaan naulakkoon rauhoittumaan pikku toviksi.

Hanna