Kun kroppa jumittaa ja sattuu

Istuminen, seisoskelu ja autolla ajaminen eivät oikeastaan sovi mulle ollenkaan. Olen todennut sen miljoona kertaa ja taas viime viikon Suomen kaunein koti –kuvauksissa sen sain tuta. Vaikka olis mikä, mun on vaan pakko liittää niihin kuvauspäiviin venyttelyä ja liikuntaa.

Jos en liiku, alkaa ensin jumittaa niska, sitten selkä ja lopuksi oikeastaan kaikkein ikävin eli varvas! Jalkaterässä alkaa käydä sähäköitä salamoita ja kipu on huikeaa tuskaa ja tykitystä. Se tuntuu istuessa, kävellessä ja seisoessa ja vaatii kengän repimisen jalasta raivon saattelemana ja sen jälkeen kaikenlaisia venytysliikkeitä ja naksautteluja. Mutta ne auttavat vain tovin. Jos homma pääsee pahaksi, kuten pääsee ilman säännöllistä voimistelua, menen Merja Avolan hoitopöydälle

Merja on naprapaatti, joka on pitänyt kroppani palikat järjestyksessä ainakin kymmenen vuotta. Se on pitkä aika ja vaikka mitä on ehtinyt tapahtua.

Kun aloitimme kärsin migreeneistä, niskani jysähti vähän väliä niin, ettei pää kääntynyt lainkaan. Selkä reistaili ja koko paketti – Hanna – oli usein aika kipeä, kireä ja kaikin tavoin vaikea kokonaisuus pitää kivuttomana. Joustava se ei tainnut olla ollenkaan. Merja manipuloi, venytti ja vanutti ja pisti rouvan aina kuosiin. Läksiäisiksi sain aina jumppa- ja venyttelyohjeita. En tehnyt niitä koskaan. Tietenkään. Treenasin kyllä, milloin mitäkin lajia vaihtelevasti, mutta jumeja riitti.

Merjan hoitokäsittelyt ovat ihania. Hän hieroo, venyttää ja painelee, mobilisoi ja manipuloi. Yleensä pötkötän hoitopedillä ja höpötän kakenmoisia tarinoita ja Merja vanuttaa kroppaani. Koska sanastoni sen suhteen mitä hän tekee, on vähintäänkin heikko, kopioin tähän tekstin selventämään asiaa:

Pääasiassa naprapaatin hoidon tarkoituksena on normalisoida nivelten liikkuvuutta ja pehmytosien toimintaa sellaisissa nivelissä, joiden liikkuvuus on häiriintynyt sekä tätä kautta vähentää kipua. Naprapaatti käyttää sekä passiivisia, että aktiivisia hoitomenetelmiä. Passiivisina hoitomenetelminä voidaan mainita erilaiset manipulaatio-, mobilisaatio-, lihasvenytys- ym. pehmytkudoskäsittelytekniikat, joiden pääasiallisena tavoitteena on palauttaa nivelen normaali liikelaajuus.

Aktiivisista menetelmistä tärkein on lääkinnällinen harjoitteluterapia (LHT), jossa käytetään koordinaatiota, lihasvoimaa ja –kestävyyttä, sekä nivelten liikkuvuutta normalisoivia harjoitteita.

Lisäksi hoidon apuna voidaan käyttää erilaisia fysikaalisia hoitomenetelmiä, kuten lämpö-, kylmä- ja sähköhoitoja. Myös erilaisia teippauksia voidaan käyttää hoidon tukena.

En halua missään nimessä väittää etteivät lääkärit osaisi hommiaan, mutta menen mieluummin naprapaatille jos jäsenet ei pelitä tai selkä on kipeä. Sieltä saa avun nopeasti, eikä tarvitse syödä aina lääkkeitä. Merja osaa kyllä arvioida, jos lääkäriin on syytä mennä.

Eilen kävin ensin aamulla Fustra-treenissä ja ihanan ystävän kanssa vietetyn pikku lounashetken jälkeen menin Merjalle. Niska oli jäykkä ja varvas lähetti sataa salamaa jatkuvalla syötöllä.

Fustra auttoi paljon, mutta ei täysin. Merja mobilisoi, paineli ja hieroi jalkoja, niskaa ja selkää ja avasi liikkeen lanneselän alaosassa ja näin vapautui myös SI-nivelen liike. Olo helpottui heti.

Kerroin siinä samalla mitä liikkeitä oltiin tehty Fustrassa ja kiroilin, kun vasen pakarani on edelleen heikompi kuin oikea ja lantion nosto ja jalan ojennus ovat haastavia tehdä oikein. Lantio romahtaa eikä pysy suorassa. Olin siinä päin makuulla ja Merja pyysi minua jännittämään lantionpohjanlihakset ja vasemman pakaran sekä nostamaan vasemman jalan suorana ylös. Ihan selvä asia, hän sanoi, hermotus ei toimi kunnolla, siksi se on niin vaikeaa sinulle. Nyt teet kolme kertaa päivässä tätä liikettä huolellisesti. Toistot auttavat ja hermot alkavat toimia. Sitten se lantion nosto ja jalan ojennus sujuvat niin että lantio pysyy suorassa eikä putoa. (Jessss! Aion yllättää Fustravalmentajani pian!)

Merja on käsitellyt minua siis jo ennen kuin aloitin Fustran. Fustran myötä käsittelyt ovat muuttuneet ja helpottuneet. Lihakset ja kroppa on joustavampi ja kehon asento on muuttunut niin että jumeja tulee vähemmän. Tulen koko ajan vaan parempaan kuntoon ja asentoon, vaikka vanhenen. Se on mieletöntä ja palkitsevaa. Silti en ole tyytyväinen liikuntani määrään. Mutta olen ottanut sarjan Merjan ehdottamia venytyksiä ohjelmaani päivittäin. Olen siitä erittäin ylpeä, sillä omat treenit eivät vain oikein onnistu minulta. Mutta aina kun nousen ylös kirjoittamasta teen pienet venytykset ja se tuntuu hyvältä.

Hei pitäkää huolta itsestänne!

♡

Hanna