Transilvania kuulostaa eksoottiselta, keskiaikaisen pimeältä alueelta jossain määrittelemättömällä alueella, jossa asuu ihmisverta janoava kreivi Dracula. Tosiasiassa se on historiallinen alue keskellä Romaniaa ja Dracula oli vanhassa linnassa elävä kreivi, joka rakasti punaviiniä. Sibiu (saks. Hermannstadt) on perustettu v.1199 ja sen huomaa kaupungin charmista ja katukiveyksistä.
Sibiusta tehdään retkiä Draculan linnoihin, mutta me emme lähteneet sinne. Kysyimme hotellista, josko he tietäisivät jonkun taksikuljettajan tai vastaavan, joka veisi meidät katsomaan Romanian maaseutua ja vuoria. Tiesivätpä hyvinkin! Saimme hyvää englantia puhuvan, hauska ja miellyttävän Vyctor Caloteskun kuljettajamaan meitä koko päiväksi. (Harva taksikuljettaja puhuu Sibiussa englantia, saksaa puhutaan enemmän) Vyctor ehdotti itse reittiä, minne menisimme, ja suostuimme siihen mielihyvin. Hän oli 26 vuotias ja ajoi autoa rauhallisesti ja hyvin. Mikä oli ilo varsinkin vuoriston serpentiinitiellä. Koko päivän kuljetuksista polttoaineineen hän pyysi 80€.
Aluksi katsastimme Cisnădioaran kirkon heti kaupungin ulkopuolella, sitten pienen kauniin Cisnădien kaupungin ja lopuksi ajoimme ylös korkealle vuorelle upeaa tietä. En juuri kuvannut, koska ajattelin kuvata vasta ylhäällä vuoren laella, jossa olisi myös kaunis järvi. Pieleen meni! Emme nähneet järveä, vaikka se oli meistä kahden käsivarren mitan päässä. Vuoren huippu oli pilvessä ja siellä pilven sisässä ei totisesti nähnyt yhtään mitään. Matka oli kaunis, mutta siitä ei ole jaettavaksi kuin mielikuvia vapaasti laiduntavista lampaista ja lehmistä pitkin vuoren rinteitä. Juuri ennen kuin sukelsimme pilven sisään puut olivat jo loppuneet ja vuoren pinta oli kaunista ruohikkoa ja kukkivia niittyjä. Tie oli jyrkkää serpentiiniä ja sitä peitti vasta tehty asfaltti.
Mutta palataan alkuun. Ensin siis ajoimme pieneen kylään jonka reunalla oli lippukioski ja sen viereltä lähti ylös portaat. Oppaamme kertoi, että portaat päättyvät vuoren huipulle jossa on kirkko. Ajattelin, että juuri nyt en ymmärrä hänen englantiaan ja lisäksi jos se mitä kuulin oli totta, kuinka jaksaisin ikinä kiivetä vuorelle? Minulla oli väärät kengät, ei ollut vettä, koska tulisimme pois? Oliko tämä nyt tässä? No ei onneksi. Se oli kukkula ja kukkulan laella oli viehättävin kirkko, missä koskaan olen ollut. Karu Cisnădioaran kirkko on rakennettu 1200-luvulla ja sen kivipintoja olisin voinut tutkia loputtomuuksiin. Kukkulan laelta oli huikeat näkymät. Rakastuin paikkaan silmittömästi. Kuvittelin millainen kirkko olisi kodiksi muutettuna… aah.
Kirkon ympärillä oli silmiä hivelevän kaunis muuri ja muurin vieressä oli suuria pyöreitä kiviä. Suurimmat olivat jumppapallon kokoisia. Kivillä oli kiinnostava tarina. Nuorten miesten tuli näyttää miehuutensa vierittämällä pyöreä kivi ylös kukkulan rinnettä. 1200-luvulla rinteet olivat paljaat eikä kirkolle ollut portaita. Sinne kiivettiin spiraalin muodossa ja matka oli pitkä ja rinne jyrkkä. Vasta kun nuorukainen oli näin lahjoittanut kiven kirkolle hänet voitiin vihkiä. Kivillä kirkko taas torjui vihollisia, vierittämällä niitä ylhäältä alas. Metkaa!
Kun tulimme alas hyppäsimme autoon ja ajoimme Cisnădieniin. Niin siisti ja kaunis kaupunki! Kukkaistutuksia kaikkialla, kauniisti maalatut talot ja kaupungin keskellä tietenkin jälleen kirkko. Kirkon suojaksi oli rakennettu muuri ja muurin sisällä oli kokonaan oma maailmansa – kaunis puutarha, jonka rauhallinen tunnelma saatteli kulkijan sisälle kirkkoon. Aulassa oli teksti joka viehätti minua. Ajatuksena oli että oletpa kuka tahansa ja ajattelet mitä tahansa voit olla täällä rauhassa ja pyytää, hakea lohdusta tai kiittää, kuten ovat tehneet ihmiset ennen sinua ja sinun jälkeesi tulevat tekemään. (Tämä ei siis ollut mikään käännös, vaan ajatus) Tekstistä jäi hyvä mieli, varsinkin, kun niin paljon väkivaltaisia asioita on tapahtunut viime aikoina ympäri maailmaa.
Cisnădien kaupungin kirkko ja sen ihana puutarha
Cisnădien kaupunki
Kun olimme vaeltaneet kirkossa ja pyörineet kaupungilla tarpeeksi, lähdimme ajamaan vuorelle, jonka lakea emme siis koskaan nähneet, vaikka seisoimme sen huipulla. Siellä oli kuitenkin viehättävä ravintola, jossa söimme pihvit, gulassikeittoa ja joimme kahvit. Samalla keskustelimme hollantilaisten ja romanialaisten turistien kanssa. Heistä kummatkaan eivät tienneet olevansa vuoren huipulla, eivätkä sen koomin sitäkään että istuivat järven rannalla!
Ennen kuin pilvet peittivät kaiken!
Yhtäkaikki, maisemat olivat huikeat niin kauan, kun ne olivat näkyvissä. Tiet olivat loistavasti rakennettuja ja vuoren rinteen puoleiset seinämät upeasti kivettyjä. Vyctor kertoi, että presidentti Ceaușescu rakennutti ne vangeilla. ”Tuohon aikaan vangit laitettiin tekemäään jotain hyödyllistä, nyt he makaavat vankilassa kuin hotellissa, syövät hyvää ruokaa, katsovat televisiota, ja käyttävät tietokonetta ja nettiä sekä harrastavat liikuntaa” Vyctor tuskali. Karpaattien neroksi ja ajatuksien Tonavaksi itseään kutsunut Ceaușescu on ollut monipuolinen heppu. Saanut aikaan monenmoista. Hyvääkin.
Edellisen kirjoituksen Sibiusta voit lukea täältä
Romanialaisesta ruuasta kirjoitin tänne
Tässä tämä pieni retkikertomus. Vielä tulee yksi, jossa on kuvat paikallisesta Seurasaaresta ja satutalosta.
♡
Hanna
[…] Ihana paikka! Lisää Sibiun kokemuksistani voit lukea täältä […]