Munasta on moneksi

Sain tänään heti aamutuimaan viestin ystävältäni, jossa hän kysyi mitä tekisi ruuaksi kylään tulevalle ystäväpariskunnalle. Tuttu tilanne. Kysymys mitä tekisin ruuaksi pyörii omassa mielessäni lähes päivittäin.

Syön kuusi kertaa päivässä eli viikossa 42 ateriaa. Teen kaiken kotona syötävän ruuan itse alusta loppuun saakka. Välillä ideat loppuvat (siksi tein keittokirjan!) ja välillä menee hermo kaikenlaiseen ruualla kikkailuun. Minusta ruuan pitää arkena olla hyvää, ravintorikasta, nopeasti valmistuvaa, kohtuuhintaista ja raaka-aineiden täytyy löytyä lähikaupasta.

Yksi raaka-aine on siinä suhteessa ylitse muiden – kananmuna. Tuo somassa pyöreänsileässä olomuodossa keinahteleva ravintopommi muuntuu ja taipuu moneen.

Onko muuta juttua, josta voi tehdä mitä vain arkisesta keitetystä munasta kohokkaaseen, munakkaasta lettuihin tai majoneesista koreaan ja keveään pavlovaan?

Eilen esimerkiksi päätettiin lähteä pikku retkelle ja tajusin, että tarvitsemme mukaan eväät joilla voidaan korvata lounas. Ilman eväitä ei retkestä selvittäisi, ainakaan energisinä ja hyväntuulisina. Kaapissa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta munia siellä on aina, joten tein meille munakokkelilla täytettyjä leipiä ja otin mukaan pussillisen kirsikkatomaatteja. Olen sitä sorttia, joka voi parhaiten, kun syö noin kolmen tunnin välein. Mitä tarkemmin noudatan rytmiä: aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala – sitä paremmin voin. Joskus rytmiä on vaikeaa noudattaa, mutta olen myös huomannut, että jos tarpeeksi tahtoo, se myös onnistuu. Kannan mukanani eväitä melkein minne vain. Hämmästelen ihmisiä, jotka unohtavat syödä. Minulla kyllä kroppa muistuttaa päänsäryllä aika nopeasti, jos ateriaväli alkaa kasvaa liian pitkäksi. Toinen asia, mikä tapahtuu vääjäämättä, jos ei syö pitkin päivää säännöllisesti, on loppumaton nälkä illalla. Tai ei se varmaan nälkää ole, vaan mielitekoa. Joka tapauksessa mekanismi on se, ettei mikään riitä. Ensin syön liikaa illallista ja sitten tekee mieli kaikkea pientä pitkin iltaa ja palkkio tästä kaikesta on tukkoinen ja huono olo.

Teen töitä usein kotitoimistossa (olohuoneessa) ja teen siis itse itselleni lounaan. Itse tekemällä saa tietysti juuri sitä mitä haluaa, mutta kesken työn teon on rasittavaa alkaa tehdä ruokaa. Sen on tultava nopeasti ja ilman suuria ponnisteluja. Ja mikä onkaan parempi kaveri silloin, kuin kanamuna! Yksi suosikeistani on uppomuna avocadon, kylmäsavulohen ja salaatin kanssa. (Resepti löytyy blogin lopusta)

Muita lounasklassikoitani on ruohosipulilla maustettu munakokkeli, kreikkalainen munakas eli tortilla, johon tulee keitettyä perunaa ja fetajuustoa. Jos tekee mieli jotain herkkua, niin kaura-banaaniletut marjojen ja turkkilaisen jogurtin kanssa on ihana ja terveellinen herkku, joka pitää nälän poissa. Annokseen tulee 2 munaa ja 2 valkuaista, 1 banaani, 1,5 dl kaurahiutaleita, ¼ tl leivinjauhetta, ripaus suolaa, kanelia ja kardemummaa. Kaikki surautetaan sekaisin sauvasekoittimella. Lättypannuun laitan joko voita tai kookosneitsytäljyä.

Kun valitsen kaupasta kanamunia, valitsen luomu- tai vapaa -kananmunia ja ostan niitä paljon kerrallaan. Ne säilyvät hyvin ja kananmunasta saa aina tehtyä aterian tai jälkiruuan. Jos meillä ei ole mitään kaapissa, niin munia on kuitenkin. Kultamunan kanamunia voi muuten syödä vaikka raakana, koska Kultamunien toleranssi salmonellalle on saman muotoinen kuin muna itse, eli nolla 0. Joskus teenkin treenin jälkeen palautusjuoman johon tulee kaksi raakaa kananmunaa, banaani, pakastemarjoja, pala inkivääriä ja appelsiinituoremehua. Ihanaa ja erittäin hyvä treenin jälkeen.

Kananmunat ovat aina kuuluneet elämääni ja ihana muisto on isäni valmistamat aamiaiset. Joka ikinen aamu, koko kouluaikani, minua odotti samanlainen aamupala. Olemme perhepiirissä antaneet sille nimen Vanhanaikainen, jossa paahtoleivän päälle tulee voita, ketsuppia, juustoa ja kaksi paistettua kananmunaa. Vanhanaikaisen lisäksi aamiaiseen kuului lasillinen isän puristamaa appelsiinituoremehua ja 3-5 merileväpuristetablettia. Syön Vanhanaikaisia edelleen joskus ja ne kyllä maistuvat ihan kaikille. Kokeile!

Vanhanaikainen

2 paahtoleipäviipaletta

sipaisu voita

1 rkl ketsuppia

2-4 viipaletta suosikkijuustoasi

2 kananmunaa

Paahda leivät ja sivele niihin ensin voita ja sitten reilusti ketsuppia lisää sitten juustoviipaleet ja paista päälle kaksi kananmunaa. Ketsupin ja juuston järjestys on tärkeä. Jos ketsupin laittaa juuston päälle, juusto ei sula yhtään. Keltuaisten kypsyysaste on makuasia, minä tykkään löysistä keltuaisista jotka mehevöittävät leivän ihanasti.

Uppomuna, avocadoa ja kylmäsavulohta

Vihreää salaattia makusi mukaan

½ avocadoa

150g kymäsavulohta

mustapippuria

1 litra vettä

0,75 dl väkiviinaetikkaa

Kokoa salaattia, avocado ja lohi valmiiksi lautaselle ja keitä sitten uppomuna.

Kuumenna vesi laajassa kattilassa kiehuvaksi ja anna sen kiehua hetki, että veden seassa oleva ilma poistuu. Madalla lämpöä niin, että vesi hentoisesti porisee. Riku kananmuna kahvikuppiin. Lisää etikka veteen ja pyötäytä vettä lusikalla, että saat siihen kierteen. Laske kananmuna veteen lähellä veden pintaa ja pyäräytä jälleen vettä lusikalla. Anna kananmunan hautua vedessä kaksi minuuttia ja nosta se pois reikäkauhalla tai lusikalla. Lisää salaattiin ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

(huom! Älä laita suolaa haudutusveteen, se rikkoo valkuaisen rakenteen!)

syö hyvin ja nauti elämästä!

♡

Hanna