Oi oi! On se ihanaa välillä käydä tekemässä pikkuinen matka. Vaikka matkan jälkeen voi olla ihan poikki ja loman tarpeessa kaikesta kävelemisestä, niin päässä surisee ihan uudet ajatukset ja on nasta fiilis. Vähän aikaa kyllä joutuu aina kelailemaan tapahtunutta ja kokemuksia, ennen kuin asiat järjestyvät päässä oikeisiin lokeroihin. Ja onneksi nykyään otetaan hulluna valokuvia, niitä selaillessa muistuvat monet jutut mieleen, jotka ovat jo ehtineet unohtua informaatiotulvan alle.
Pitkä viikonloppumme Berliinissä oli ihana. Vaikka shoppailimme ja samoilimme kaupoissa, kun se nyt vaan kuuluu asiaan, niin huomaan joka kerta saman asian – rakastan luontoa ja olen ulkoilmaihminen. Voin huoletta rankata matkan parhaiksi kokemuksiksi risteilyn Spree -joella ja pitkät kävelyt Tiergarten puistossa.
Matkamme oli Matkavekan järjestämä pakettimatka, johon kuuluivat lennot, majoitus viiden tähden hotellissa, kuljetukset hotelliin ja lentokentälle, suomalaisen oppaan vetämä kiertoajelu, jossa nähtiin tärkeimmät nähtävyydet sekä risteily Spree joella, jonne opas haki meidät hotellista.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=K4U5FaFFYPk?rel=0&controls=0&w=560&h=315]
Risteilyllä oli kiva sää mutta sitten alkoi kevyt sade, mikä on oikeastaan harvinaista Berliinissä, joka on Saksan aurinkoisin kaupunki. Sade antoi syyn ostoksille lähtöön ja siihen se perjantai sitten hyvin huolellisesti kulutettiinkin!
Matkan yksi kohokohdista oli The Store, Soho Housessa. Aivan huippu paikka. Soho housessa on hotelli sekä yksityinen kylpylä ja kuntosali, jota vain jäsenet ja hotellin asiakkaat saavat käyttää. Kylpylässä tehdään kaikille halukkaille hoitoja. Katutasossa on lisäksi The Store, jota ei voi kuvata yhdellä sanalla. Se on kaikille avoin olohuone, jossa voi työskennellä, syödä ja shoppailla. Kaikki on myytävänä mikä näkyy: kirjat, vaatteet, kengät, korut, tuoksut, kosmetiikka, huonekalut, matot, kasvit – kaikki. Interiööri on huipputrendikäs ja tunnelma miellyttävä. Istuimme siellä pitkän aikaa lukien kirjoja (mm. John Lennonin runoja, jotka on kirjannut ylös Yoko Ono – ihana pieni kämmenen kokoinen kirja, jossa oli myös Lennonin piirroksia, mietin miksi en ostanut sitä!). The Store on luultavasti kiinnostavin liike missä koskaan olen käynyt.
Lauantai oli meidän viimeinen päivämme ja päätimme kävellä kukkivan puiston läpi Potsdamer Platzille. Puisto on kaunis lampineen, istutuksineen ja patsaineen. Ihmiset kuntoilevat siellä ja lintujen laulu on huumaavaa.
Berliini on täynnä kulttuuria – konsertteja, musikaaleja, näyttelyitä, museoita ja erilaisia tapahtumia. Kulttuurinnälkäiset eläkeläiset muuttavat nykyään Berliiniin. Natsi-Saksan historia on avoimesti esillä kaupungissa ja siihen liittyviä museoita on paljon sekä ulkona että sisätiloissa. Olen tutustunut niihin aiemmin ja käynyt keskitysleirillä, joten nyt jätin ne väliin ja etsimme muita juttuja.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=oyxT1pkA324?rel=0&controls=0&w=560&h=315]
Maya -näyttely on Martin-Gropius-Bau -museossa 7. elokuuta 2016 asti Lee Miller näyttely päättyy 12. kesäkuuta
Maya näyttely oli huikea ja pani minut ajattelemaan kehon ja kiduttamisen historiaa. Martin-Gropius-Baussa (voi näitä saksalaisia sanoja ja nimiä!) oli myös ihana Lee Millerin valokuvanäyttely, joka taas jotenkin muistutti tämän päivän Instagramia. Ihania mustavalkoisia kuvia. Millerin näyttely on auki 12 kesäkuuta asti.
Lauantaisin kannattaa piipahtaa Winterfedtplazin torilla. Oi että se oli ihana! Söimme siellä kesäkurpitsa- ja kukkakaali pihvejä. (Vaikka pihvi on huono sana. Fritteri on parempi, mutta kysymys on siis kämmenen kokoisista pihvin ja lätyn välimuodoista, jotka tarjotaan jugurttikastikkeen kanssa) Söin siellä myös reissun ainoan makkaran, enkä tietenkään pettynyt. Ostimme mukaan puolikkaan papaijan, limetin ja mansikoita (ja Katri hämmästeli kuinka ostin ne sujuvalla saksan kielellä! Jotain jäi koulusta mieleen!) Söimme ne iltapalaksi hotellissa ja kypsä papaija maistui taivaalliselta. Myynnissä oli myös mm. oliiviöljyjä, hunajaa, koruja, kukkia, leivonnaisia ja ihania suuria yrttinippuja.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=0tXHlU06wpg?rel=0&controls=0&w=560&h=315]
Sunnuntaiaamuna aloin touhuta innokkaasti hotellihuoneessa saadakseni Katrin vahingossa heräämään. Hän on siitä hauska lapsi, ettei suutu moisesta, vaan alkaa nauraa. En kuitenkaan saanut häntä kello kuusi hotellin kylpylään, mutta kahdeksalta pääsin nauttimaan tovin porealtaan lempeydestä. Se oli viimeinen aamumme ja nautimme rauhassa herkkuaamiaisen, jonka jälkeen kävelimme puiston kautta kirpputorille.
Puisto on osa Berliinin kuuluisaa eläintarhaa ja vaikka aita erottaa ne toisistaan kokonaisuus on rakennettu niin, että eläimistä pääsee nauttimaan vaikka ei menisi eläintarhaan sisään.
Kirpputorilla oli paljon astioita, turkkeja ja vanhoja käsityönä tehtyjä liinavaatteita. Suosittelen paikkaa astiafriikeille ja niille jotka haluavat romanttisia, brodeerattuja tai pitsein ja röyhelöin somistettuja lakanoita ja tyynyliinoja.
Hotellilla joimme vielä viimeiset kahvit ja sitten meidät kuljetettiinkin oppaan johdolla, bussilla lentokentälle. Uni maistui taas koneessa ja matka sujui mallikkaasti. Perillä odotti iloinen yllätys, kun tyttäreni oli tullut meitä vastaan.
Suosittelen lämpimästi tällaista valmiiksi järjestettyä matkaa kaikille. On se helppoa, kun kaikki on etukäteen hoidettu. Itse voi keskittyä nauttimaan elämyksistä.
Ensikertaan jäi konsertissa käyminen – joko rockia tai klassista tai ehkä musikaali. Trendikkään Kreutzbergin tutkiminen ja monen ravintolan kokeileminen. ENsi kerralla vuokraan myös fillarin ja ajelen sillä paikasta toiseen.
Kahdeksan parasta oli:
Ensimmäisen päivän kiertoajelu opastuksineen
Puisto
Jokiristeily
The Store
Markthalle Neun torstaiset ruokafestarit
Maya- ja valokuvanäyttely
Valmiiksi järjestetyn matkan helppous
Loistava hotelli ja sen sijainti
Hyvää viikonloppua!
♡
Hanna
Nautin todella paljon kirjoituksistasi , Hanna. Blogeissa näkyvä yhä päällekäyvämpi kaupallinen yhteistyö on kuitenkin alkanut vähän nyppiä. Avaisitko tätä vähän minulle/meille? Asiaahan voidaan aina perustella sillä, että ” kyseessä on todella hyvä tuote, jota haluan suositella”, mutta mutta…..En oikein voi mitään sille, että koko hommasta menee mielestäni maku, hyvä sellainen.
Hei Tarja,
Anteeksi että vastaus on kestänyt. On ollut hoppua.
Kiitos jos kirjoitukseni ovat viihdyttäneet. Tykään kirjoittaa. Välillä ajattelen, että jutut on liian pitkiä, koska lyhyet ovat kuulemma parempia. Mutta sanat ovat vaan niin herkullisia ja tapahtumien käänteet niin tärkeitä mulle, että mä vaan pistän sanoja tulemaan.
Sitten kaupallisuuteen. Ymmärrän että saattaa alkaa nyppimään. Se on hankala homma. En perustele asiaa hyvillä tuotteilla, sillä minulla ei ole aavistustakaan tuotteista (tai no on aavistus) ennenkuin saan ne testattavakseni. Pointti on se, että tämä blogin pitäminen on yksi ammateistani. Se vie paljon aikaa viikossa ja teen kaupallisia yhteistöitä mielelläni, koska saan niistä palkan. Palkka ei tule lahjuksena, vaan se maksetaan siitä että käytän tuotteen tutkimiseen ja kokeiluun aikaani, samoin kuin siitä kirjoittamiseen ja kuvien ottamiseen. Tuotteista kertominen on vähän kuin tiedottamista, mutta siinä on se henkilököhtainen tatsi, kun joku persoona kokeilee tuotetta tai palvelua.
Saan aina itse päättää otanko jonkun tuotteen tms testattavakseni ja kirjoitanko siitä. A-lehtien markkinointi kysyy halauanko ottaa homman vastaan vai en. Yleensä haluan. On kauhean kivaa päästä kokeilemaan kaikenlaisia asioita ja tuotteita. Varmaan joku ajattelee että joo – matka Berliiniin esimerkiksi. Se oli ihana matka ja oli ihan huippua että oma tyttäreni saattoi tulla mukaan ja kuvata kuvat ja videot. Mutta ei se lomaa ollut. Seikkailu kylläkin. Kokoajan sitä miettii mikä olisi lukijoiden kannalta kivaa tietää. Kuinka siitä voi kertoa, onko tarpeeksi kuvia, paikkoja, vinkkejä. voisiko homman hoitaa paremmin.
Blogissa ja instagram-kuvissa jotka olen tehnyt yhteistyönä lukee aina ’kaupallinen yhteistyö: ja firman/tuotteen nimi. Se kertoo, että olen saanut maksun työstä. Että tuotteen valmistaja tai muu taho on halunnut että testaan tuotteen ja kerron siitä. Monissa blogeissa bloggarit jättävät tuon merkinnän tekemättä vaikka asia olisikin niin. Minusta on tärkeää että se lukee siellä.
En koskaan valehtele, kun kerron testattavista tuotteista, vaan kerron aina vain asioita jotka ovat totta. Toivon, että lukijat saavat niistä vinkkejä ja insipraatioita. Nyt näitä yhteistyöjuttuja on ollut todella paljon ja lisää on tulossa. Testaan monia asioita kokoajan. Tällä hetkellä mieltä askarruttaa se, että yksi tuote on aivan LOISTAVA, enkä tiedä kuinka voin kertoa siitä vakuuttavasti ilman että joku luulee että sanon ylisanoja. Kaikenlaisia ongelmia sitä onkin!
En tahtoisi tietenkään menettää yhtään lukijaa. Vaikka en tunne teitä, minä koen että siellä jossain on ystäviä tai kaverita, jotka jakavat aiankin osittain samoja intressejä mun kanssa. Kirjoittaessa – kuten esimerkiksi juuri nyt – koen jonkinlaisen siteen lukijoihin. Se on kiva tunne.
Ja vielä tuohon että menee maku. Jos en kirjoittaisi, kuten hyviin tapoihin kuuluu, että teen kaupallista yhteistyötä ja lukisit juttujani, et varmaan huomaisi että olen saanut erityien palkkion juuri siitä kirjoituksesta. Jos sitten asia paljastuisi, sitten varmaan tuntuisi todella inhottavalta. Siksi tiedät sen etukäteen.
Kiitos vielä kommentista ♡
Iloa päivään ja jos pysyt lukijana, jatka kommentointia joskus jos ehdit.
Hanna
Kiitos tästä matkaopastuksesta. En ole ikinä käynyt Berliinissä, mutta nyt alkoi ehdottomasti tehdä mieli sinne ja valmismatkalle nimenomaan. 🙂
t. Anna
Hei!
Voi kuinka ihanaa kuulla! Sen voin sanoa, että se on ihana kaupunki! Mene ihmeessä! ja kerro kun olet käynyt! Hyvää matkaa!
Hanna
Kiitos Hanna perusteellisesta vastauksestasi! Varmasti luen kirjoituksiasi edelleen, ovathan ne päivieni ilo! Mukavaa on ennenkaikkea se, että päivität blogiasi niin ahkerasti. 🙂
Tarja ♡
Kiva jos vastaus avasi asiaa ja nyppiminen vähenee! :)ja kiitos kun vastasit – tuli hyvä mieli.
Hanna