Eilisessä Hesarissa oli juttu Dosentti Marja-Liisa Mankasta, jonka on sitä mieltä, että työhyvinvointia lisäämällä voitaisiin saavuttaa miljardien eurojen arvoinen tuottavuusloikka. (HS talous 4.1)
Mitä se työhyvinvointi sitten on? No minusta se on sitä, että töissä on kivaa. On kivaa vaikka on kiire tai vaikeat ajat. Ollaan ystävällisiä toisille, tehdään ystäväntekoja, autetaan kaveria ja hyväksytään erilaisia persoonallisuuksia, mutta ei hyväksytä huonoa käytöstä. Puhutaan asioista avoimesti kaikkien kuullen, myös huonoista asioista ja tapahtumista. Ja kiitetään aina jokaisesta asiasta mistä ikinä voidaan. Kehutaan aina kun vaan on pieninkin hyvä asia sanottavana. Jos on kateellinen työkaverilleen kannattaa kehua kaksin verroin. Oma kateus taittuu, kun pystyy puristamaan huuliltaan kehun. Ai mistäkö tiedän? No kai olen kateellinen ollut siinä missä sinäkin! 😀 Mutta jos kateuden koteloi sisäänsä siitä kasvaa ilkeä kaveri, jonka kanssa ei viihdy, se ei tee hyvää itselle, eikä tietenkään myöskään muille. Sen sijaan positiivinen suhtautuminen työkaverin onnistumiseen antaa potkua omaankin työhön ja parantaa kakkien oloa.
Kannattaa myös muistaa, että kaikkia tarvitaan. Ja jakaa sen myötä hyvää ihan kaikille. Jos katsoo ympärilleen työpaikassa, huomaa varmaan, että ottaa helposti itsestäänselvyytenä jonkun työn. Myös johtajat tarvitsevat kiitosta ja hyvää palautetta. Hyvä ja ilo on parasta käyttövoimaa kaikelle työlle. Jos työpaikassa on paha olla, voi koettaa muuttaa jotain. Yleensä kannattaa aloittaa itsestään. Muita kun hankalaa muuttaa.
Ihmisillä on erilaiset antennit, joskus se tapa, jolla lähestyy jotakuta ei vain toimi, vaikka tarkoitus olisi hyvä. Silloin kannattaa koettaa jotain muuta tapaa. Olen kokeillut ja yllättynyt. If there is a will – there is a way.
Töissä vietetään pitkät päivät ja työpaikka voi olla kuin toinen perhe. Jospa sitä toista perhettä kohtelisi yhtä kauniisti kuin sitä oikeaa perhettä? Kun olin pieni opin kotoa sellaista pientä ilahduttamista. Koetettiin ilahduttaa toisia eritavoin. Enimmäkseen pienillä asioilla, huomaavaisuudella. Saatoin siivota kodin, kun tulin koulusta. Tein lumityöt. Leivoin piiraan. Katoin pöydän kauniisti ja sunnuntaisin oltiin siskojen kanssa hiiren hiljaa, kunnes äiti ja isä olivat heränneet ja sitten tehtiin erityisaamiainen. Hyvän mielen asioita.
Kuulostaako ihan typerältä? Miten voisi olla mahdollista tehdä miljardien tuottavuusloikka kehumalla, tuomalla kukkia työkaverille tai sanomalla kiitos? En minä muuta tiedä, kuin sen, että oma käyttövoimani tulee hyvästä mielestä ja luottamuksesta. Palaute on äärimmäisen tärkeää, kiitos ja kehut hyvästä työstä ovat tärkeitä ja hyvin annettu kritiikki samoin. Myös neuvot ja apu ovat tärkeitä. Jos ei saa tietoa, ei voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Avoimuus kaiken suhteen on tärkeää. Onko mitään inhottavampaa tunnetta kuin se, että jotain on tapahtumassa ja siitä tietää vain osa henkilökunnasta? Jos ei voi kertoa kaikkea, voi aina kertoa jotain.
Suuri merkitys on myös työympäristöllä. Viihtyisät tilat ja siisteys ovat tärkeitä ja inspiroivia asioita jotka usein jätetään aivan oman onnensa nojaan. Viihtyvyyteen liittyy myös yhteinen tekeminen ja tempaukset. Niiden ei ole pakko olla suuria tai tapahtua työajan ulkopuolella. Voi olla yhteinen pukeutumiskoodi yhtenä päivänä viikossa. Tuntia lyhyempi päivä perjantaisin. Säännöllinen kahvihetki. Mitä vaan joka tekee tunteen siitä että jokaisesta välitetään ja jokainen on tärkeä.
Työhyvinvointi on kiinni jokaisesta työyhteisön jäsenestä
Iloa päivään – kehu työkaverisi joka päivä!
Hanna
Kiitos Hanna. Jälleen kerran olen kanssasi samaa mieltä.
Kun aloitin omaa työuraani, oli ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa todella toiset huomioon ottava henkilökunta. Niinpä oli ilo aloittaa aina uusi työpäivä. Samaa asennetta yritin jatkaa itsekin, kun vaihdoin työpaikkaa. Muistan, kuinka sain myös palautetta, kun alaiseni soitti ja kertoi, että hänellä on lapsi sairaana, eikä ole hoitajaa, joten voisiko hän jäädä kotiin. Annoin luvan ja toivotin hyvää päivän jatkoa ja lapselle pikaista paranemista. Työkaveri kuunteli vieressä ja sanoi puhelun päätyttyä, että tuollaisen toivotuksen hänkin haluaisi joskus kuulla.
Sen jälkeen ajattelin aina palautetta antaessani, millä tavoin annettu palaute tuntuisi itsestäni hyvältä.
Jostakin syystä työilmapiiri vuosien saatossa muuttui kireämmäksi; tuli kaikenlaisia organisaatiomuutoksia ja konsultteja, jotka tutkivat työilmapiiriä ym., antoivat ohjeita, jotka eivät kunnolla ehtineet toteutua, kun jo taas uusia muutoksia ja konsultteja oli tulossa. Herkimmät työntekijät pelkäsivät muutoksia ja väsyivät jatkuviin uudelleen järjestelyihin tai huhuihin, että töitä siirretään toisaalle. Onneksi sain jäädä hyväkuntoisena eläkkeelle ja lähimpien työkavareiden kanssa säilyi hyvät suhteet.
Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle Hanna ja kaikille teille, jotka käytte täällä lukemassa.
Hyviä eläkepäivä Soili!
Ja kivaa että töistä jäi ystäviä. Jotkut putoavat tyhjänpäälle kun jäävät eläkkeelle
Hyvää uutta vuotta myös sinulle – tuokoon se ihania yllätyksiä! Boooom!
Niitä odotellessa!
Hanna
Mä oon niin samaa mieltä. Mä olen sellainen ”sermin takaa viihdyttäjä”. Mun mielestä työpaikalla kuuluu olla hauskaa. Jos sitä ei ole niin mä kyllä yritän järjestää 😉 Hoen koko ajan, että asioista kuuluu puhua ääneen, myös niistä negatiivisista asioista. Asiat voi sanoa kauniisti ja siihen pyrin. Haluan, että mut muistetaan reiluna työkaverina, joka ei puhu muista pahaa kahvipöydässä (tosin mä en edes käy kahvitauoilla). Hi hii…. Eläköön työhyvinvointi 😉
Maiju!
Sermin takaa viihdyttäjä! hahahah! Sä olet niin hauska ja ihana!Ja todellakin eläköön työhyvinvonti. Sen puute on kauheaa!
Hanna