Aarniometsä - oikea metsä!

Heräsin taas tosi aikaisin, viideltä, enkä jaksanut jäädä köllimään sänkyyn. Päätin lähteä aikaiselle lenkille.

Meidän naapurissa on Träskändan puisto ja luonnonsuojelualue, joka on rakas 32 hehtaarin suuruinen lähimetsäni. Se on aarniometsää, mikä on Suomessa harvinainen ilo ja ihme. Etelä-Suomessa suojeltuja metsiä on vain noin 1 % metsistä ja aarniometsien osuus jää muutamaan promilleen. Niin surullista. Sen huomaa hyvin lentokoneesta. Metsät ovat kuin puupeltoja, joissa samanikäiset rungot kasvavat luonnottomasti kauniissa suorissa riveissä. Aarniometsän monimuotoisuus puuttuu. Ei ole kaatuneita puunrunkoja tai pystyyn kuolleita puita, joissa elää ihmeellisiä toukkia ja eilöitä jotka tuovat metsään runsaan muualla harvinaisia eläin- ja kasvilajeja.

Jos puu kaatuu polun yli, siitä sahataan pätkä pois, että polulla pystyy kulkemaan. Muuta ei tehdä. Rungot saavat jäädä rauhassa lahoamaan niille sijoilleen.

Juurakko on hurja - kuin taideteos! — Juurakko on hurja – kuin taideteos!

On ihanaa asua näin lähellä tuollaista metsäaarretta, jossa ei oikeastaan koskaan törmää keneenkään. Leveillä kävelyteillä, jotka kulkevat Träskändan kartanon puistoalueiden läpi, kulkee paljonkin ihmisiä ja kartanon puistossa istuu usein lapsiperheitä ja nuorisoa piknikillä, mutta metsä on tyhjä. Vaikka siinä mielessä metsät ovatkin juuri ihania, koska siellä ei näy pitkälle, joten vaikka siellä olisikin muita, saa olla yksikseen ja nauttia rauhasta ja lintujen laulusta, joka aamutuimaan oli suorastaan huumaavaa.

Ihmeelliset portaat eivtä johda mihinkään. Ne ovat varmaan Aurora Karamzinin aikaiset ja tarkoitettu helpottamaan kulkua pitkissä hameissa

katsokaa näitä juuria! Tätä kutsutaan Keisarin tammeksi. Se on koko alueen vanhin ja niin viisas ja suuri. Kun sitä halaa, maailman murheet hetkeksi katoaa. Koeta, jos et usko!

Kannattaa tehdä retki tähän ihanaan metsään, jonne on helppoa tulla kävellen, autolla tai bussilla. Siellä on opastaulujakin kertomassa faktoja alueesta. Ainoa mikä puuttuu, on kahvila. Oi että olisi ihanaa, kun vanhassa Träskändan kartanossa olisi kahvila tai peräti ravintola! Mutta se on varmaan toteutumaton unelma. Kartanon remontti ei taida kiinnostaa ketään. Vain kahden kilometrin päässä on kuitenkin Bembölen kahvitupa jossa voi käydä kahvilla tai syömässä metsäretken jälkeen. Se on ollut samassa paikassa 1700-luvulta lähtien. (Jos menette, niin huomioikaa kahvilan lattialautojen leveys!)

Träskändan kartano on perustettu jo 1700-luvulla. Tunnetuksi sen on tehnyt Aurora Karamzin, joka osti kartanon isäpuoleltaan vuonna 1840. Hän tuotti alueelle puita Uralilta ja muokkasi puutarhasta silloisen muodin mukaisen englantilaisen maisemapuutarhan.

Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II kunnioitti vierailullaan kartanoa 16. syyskuuta 1863 saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Keisarin vierailuun kuului metsästysretki, jonka aikana keisari tarinan mukaan kaatoi saksanhirven, ja paikalle istutettiin keisarin tammena tunnettu tammi. Illalla järjestettiin juhlava yhdentoista ruokalajin päivällinen ja tanssiaiset. Keisarin vierailua varten Träskändaan rakennettiin kuusikulmainen käymälärakennus ja väliaikainen tanssisali.

Lapset rakastavat koko aluetta. Osa puiston puista on onttoja ja puun sisään mahtuu helposti vähän isompikin lapsi. Tulee mieleen Peppi Pitkätossu ja puu, jossa kasvoi limsaa ja suklaata. Sitä paitsi puut puhuvat niille, jotka osaavat kuulla. Ja onhan siellä menninkäisiä ja keijuja niille jotka osaavat nähdä. Kannattaa kokeilla! Jos faktaa haluaa, niin tieteellisesti on todistettu, että metsä tekee ihmiselle hyvää, laskee verenpainetta ja poistaa stressiä.