Onneksi on särkylääkkeitä – ja epäonneksi.
Ihminen on kumma otus. Kaiken pitäisi tapahtua heti ja mitään ei viitsisi itse tehdä. Lisäksi kaiken pitäisi olla ilmaista tai ainakin tosi halpaa.
Luin jutun, jossa mieshenkilö päätti kokeilla fysioterapiaa tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa. Fysioterapeutin antamilla ohjeilla hän on päässyt särkylääkkeistä, joita popsi aiemmin runsaita määriä.
Ennen kokeilua hän oli käynyt viidellä eri lääkärillä, jotka olivat yhtä lukuun ottamatta suositelleet vaivoihin hoidoksi tulehduskipulääkkeitä ja lepoa. Vain urheilulääkäri oli suositellut fysioterapiaa hoidoksi, mutta mies jätti menemättä, koska työterveyshuolto ei olisi korvannut kuluja.
Tulehduskipulääkkeet eivät ole hoitoa, ne poistavat oireita. Lisäksi ne aiheuttavat helposti riippuvuutta ja särkylääkepäänsärkyä. Ne nostavat verenpainetta ja aiheuttavat ärsytystä ruuansulatuskanavassa. Mutta välittääkö ihminen siitä? Usein ei, koska kivusta halutaan nopeasti eroon. Ja helposti. Pillerillä päivässä. Ainoa vaiva on nielaisu ja lasillinen vettä.
Helppous on ansa. Vaivan näkemällä ihminen voi paremmin. Mutta pelkkä fysioterapeutin tapaaminen ei auta, on myös itse tehtävä töitä parantumisen ja kivuttomuuden eteen. Se ei onnistu sohvalla. Tarvitaan jumppaa, johon ohjeet fysioterapeutti antaa.
Se mikä jaksaa hämmästyttää minua, on kuinka vähän ihmiset välittävät hyvinvoinnistaan. Jos joku muu ei maksa hoitoa, se jätetään ottamatta. Ymmärrän sen, jos hoitoon ei oikeasti ole varaa, mutta usein se, mihin rahansa laittaa on valintakysymys. Onko olemassa tärkeämpää sijoitusta kuin sijoitus omaan terveyteen ja hyvinvointiin? Jos ei voi hyvin ja ole terve, on elämästä nauttiminen vaikeaa. Välillä tuntuu, kuin hyvinvointiyhteiskunnan ansa olisi se, ettemme enää osaa ajatella itse ja pitää itse itsestämme huolta. Jos hoito tai lääkkeet eivät ole ilmaisia tai ainakin osittain korvattavia, ne hylätään ison marmatuksen kera.
Ihmisillä on kaikenlaisia kipuja hirvittävä määrä ja niihin vain totutaan. Niska-hartiaseudun ongelmat, selkäkivut, polvet, jalat ja jalkaterät ovat kipeitä ne aiheuttavat kipuja myös muualle kehoon. Tietokoneiden ja älypuhelimien käyttö aiheuttaa loputtomasti vaivoja, samoin kuin päivittäinen tuntikausien istuminen. Vaikka harrastaisi paljon liikuntaa, vaivoja voi olla silti ja tietysti myös sen takia.
Monesti ihmiset saavat liikuntainnostuksen yhtäkkiä ja alkavat treenata massiivisesti, vaikka eivät ole aiemmin tehneet juuri mitään. Siitä seuraa vammoja. Mutta henkilökohtaista valmentajaa tai personal traineria ei haluta ottaa, koska se on kallista. Kun paikat hajoavat, ei mennä fysioterapeutille, koska se maksaa. Tosin niitä personal trainereitakin on montaa sorttia. Kun katsoo TV-ohjelmia, joissa laihdutetaan paljon lyhyessä ajassa, voi todellakin saada väärän kuvan siitä, mikä ihmiselle ylipäätään on hyväksi. Mielestäni nuo ohjelmat ovat täysin vastuuttomia.
Naistenlehdissä puhutaan paljon itsensä hemmottelusta ja sillä tarkoitetaan yleensä spa-hoitoja, joilla pyritään kauniiseen ihoon ja ikuiseen nuoruuteen. Mikä ilo on pehmeästä ihosta joka peittää alleen kipeän ja huonosti toimivan kehon?
Mitä huonommin pidämme itsestämme huolta, sitä hankalampaa on varmuudella vanheneminen ja vanhuus. Ja sitä hankalampaa on takuuvarmasti juuri tämä päivä.
Ihminen pidä huoli itsestäsi ja ajattele mihin rahasi laitat. Yksi keho meillä vain kuitenkin on.
Love
Hanna
Hyvä juttu taas! Ja kannattaa myös muistaa, että monenlainen perusliikunta on ihan ilmaista. Ja sekös hellii myös kukkaroa ja mieltä.
Pysytäään liikkeessä siskot!