Entäs jos… olisit suvaitsevaisempi?

Tämä vuosi ei mulistanut henkilökohtaista elämääni mitenkään merkittävästi, mutta muuten tuntuu, että maailma on muuttumassa hyvin kiinnostavalla tavalla.

Me too –kampanja on herättänyt ja yhdistänyt valveutuneita naisia ja miehiä yhdeksi rintamaksi asiassa, joka on elänyt kuristettuna möykkynä naisten elämässä vuosituhansia. Aatamin ja Eevan ajoista asti, kuten Jimmy Carter toteaa.

Yhtäkkiä kaikki se, mikä on aina tuntunut ahdistavalta, mutta on pitänyt kätkeä, voidaankin nostaa päivänvaloon. Suomessa se tosin tapahtuu vaimeasti, nimiä ei tuoda julkisuuteen edelleenkään, koska asioita ei voida todistaa. Mutta jos katsotaan eteenpäin, asia on toinen. Meillä on enemmän rohkeutta sanoa, ei käy. Jos näemme, että sukupuolista ahdistelua tai epäsopivaa käytöstä tapahtuu, voimme puuttua asiaan myös sivusta. Siitä on tullut hyväksyttävä tapa, vaikenemisen sijaan. Enää sitä, joka sanoo ei käy tai koeta käyttäytyä, ei pidetä pikkumaisena, vaan älykkäänä. Typerykset paljastetaan.

Sukupuolineutraalit sanavalinnat, liikennemerkkimuutokset ja unisex-vessat ovat aiheuttaneet paljon naurua, suuttumusta ja pilkkaa. Miksi? Miksi on ongelmallista ymmärtää, että meitä on montaa sorttia? Jos seisoo kahden oven edessä eikä tunnu oikealta mennä sisälle kummastakaan, miksi ei olisi oikein tehdä ovista kaikille sopivia? Kaikkien vanhan maailman roolimallien kyseenalaistaminen on kehitystä oikeaan suuntaan, jossa jokaisella on yhtäläinen oikeus kokea kuuluvansa joukkoon ja olla hyväksytty. Miksi jotakuta naurattaa ajatus siitä, että ihmisiä kutsutaan ihmisiksi, ilman sukupuolta korostavaa liitettä? Mitä väliä sukupuolimääreellä on, kun kaikkein tärkein ihmisessä on sydän ja käytös, se mitä hän tekee ja kuinka kohtelee muita.

On terveellistä olla suvaitsevainen ja kyseenalaistaa omia ajatuksiaan ja ajatusmallejaan, eikä pitää kouristuksenomaisesti kiinni vanhasta.

Kuinka moni niistä, jotka pitävät sukupuolineutraaleja termejä typerinä, on sitä mieltä, että on ihan ok, etteivät naiset saa ajaa autoa, käydä töissä tai että alusvaatteet tulee kuivata naurulla tyynyliinan sisällä, tai että naisten nilkat eivät saa näkyä? Tai että pariskunnan on oltava papin siunaamassa avioliitossa, ennen kuin he voivat yöpyä samassa hotellihuoneessa? Nämä esimerkit huvittavat meitä ja ihmettelemme voivatko ne edes olla totta.

Ruotsin kirkoissa vähennettiin Herra -sanan käyttöä, kun puhutaan Jumalasta. Halleluja kuinka hienoa! Kuka voi määritellä Jumalan sukupuolen? Me täällä maan päälläkö? ”Jumala on suurempi kuin sukupuoli. Meillä ihmisillä on sukupuoli, mutta Jumala on sukupuolten ulkopuolella”, sanoo Ruotsin kirkon jumalanpalvelusvaliokunnan puheenjohtaja Sofija Pedersen Videke Aftonbladet-lehdessä. (HS 24.11.2017)

Kiitän kaikkia tahoja, jotka pyrkivät sukupuolineutraaleihin ilmaisuihin ja tapaan kohdata muut ihmiset, sekä kaikkia, jotka pyrkivät kaikin tavoin vastustamaan kaikkea syrjintää ja rasismia. Paljon tässä on oppimista, mikä on aivan selvää, koska tutut sanat istuvat tiukassa – palomies, pääluottamusmies, lautamies ….

Koeta sinäkin, joka helposti naureskelet näille asioille, asettua hetkeksi sen ihmisen asemaan, joka on toisenlainen kuin sinä. Mieti sitä, kun menet vesaan ja valitset ovea. Ajattele: entäs jos… miltä se tuntuisi?

Suvaitsevaa vuotta 2018

Uuden vuoden lupaukseni on tehdä parhaani että oppisin hylkäämään vanhentuneet sanat ja elämänmallit.

🖤

Hanna