Mitä voi tehdä Lapissa, paitsi hiihtää? Globaalin maailman kiireen, metelin ja tavaroiden keskellä mietin, että tajuammeko ollenkaan, mikä aarre ja matkailuvaltti Suomen luonto ja rauha ovat. Tätähän on toitotettu vuosikausia, mutta uniikimmaksi se vain muuttuu sitä mukaa kun globalisaatio etenee. Lappi on helmi. Kunpa se osattaisiin markkinoida oikein.
Olin viikonloppuna Rovaniemellä ja matkalla tapasin Irene ja Ari Kangasniemen. Kun astuin heidän pajansa hämärään, pääsin matkalle Lapin tarinoihin, taruihin ja perinteisiin. Olisin voinut jäädä sinne tuntikausiksi kuuntelemaan, oppimaan, hämmästymään ja punomaan helminauhoja poronluista, tekemään himmelin ja juomaan mustikkamehua. Irene ja Ari valmistavat käsityönä poronsarvista, -luista ja -nahasta Lapin perinteisiä tarve-esineitä ja muita tuotteita myös myytäväksi. Pajassa pääsee tutustumaan konkreettisesti poronsarvityöhön ja uppoutumaan käsillä itsetekemisen iloon.
Irene on taiteilija ja omien sanojensa mukaan näpernöömi, joka osaa kaikkea. Tämä näpernöömi on kuitenkin saanut oppinsa mm. Taideteollisessa korkeakoulussa ja syvällinen taiteentuntemus paistaa puheessa. Luonto ja Lapin kulttuuri sekä perinteet ovat tekemisen ytimessä.
Irenen esi-isä oli 1600-luvalla elänyt Kitkan lapinkylän tunnetuin noita, jolle oli luvattu palkkioksi kalaonnesta lammasturkki. Aikia Aikianpoika ei koskaan saanut turkkiaan, vaan joutui tyytymään sukkiin ja lapasiin. Petturi joutui Aikian taikomaksi ja hukkui. Irene päätti että Aikian oli viimen aika saada palkkansa. Hän valmisti tälle lammasturkin Arktikumin Multiformes – Tarinallisia taidekäsitöitä Lapista -näyttelyyn. Shamaanin turkki lisukkeineen sai kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin, niin upea se oli. Kyllä saa nyt Aikia olla tyytyväinen, missä ikinä lieneekään.
Poron sarviluu on kiinnostava materiaali. Sekä naaras että urosporolla on sarvet ja ne vaihtuvat vuosittain. Poronsarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Sarvea käytetään monin tavoin, mutta ehkä upeimmin Arin valmistamissa kattokruunuissa, joista jokainen kruunu on uniikki luksustuote.
Poronnahka on unelman pehmeää, pehmeämpää kuin lammasnappa. Irene parkitsee nahkavuodat itse poron aivoista keittämällään parkilla. Ensikuulemalla se hätkähdyttää, mutta ajatelkaa kuinka hieno asia se on. Porosta käytetään kaikki. Liha syödään, sarvet ja luut käytetään tarvekaluihin ja koriste-esineisiin, nahka parkitaan aivoilla. Yhdet aivot riittävät yhden vuodan parkitsemiseen.
Irene upottaa kätensä korilliseen poronluista tehtyjä helmiä. Helmien pehmeät värit on luonnosta. Hän on värjännyt ne kesällä mustikoilla, heinillä ja kukilla. Nämä ovat materiaalia joista turistit saavat itse punoa matkamuistojaan. Hiljaisessa tuvassa, pöydän äärellä on istunut jo kaiken nähneitä matkailijoita. Ja tässä juuri on se juju. Ne joilla on mahdollisuus nähdä kaikki, ovat sen jo nähneet. He haluavat uniikkeja elämyksiä, koska uniikki on tämän päivän luksusta, jota et voi netissä kokea. Tätä pääsevät kokemaan Irenen ja Arin yrityksessä Hornworkissa kaikenlaiset ihmiset ja matkailijat.
Irene kertoi, että heidän yrityksensä on ainoa laatuaan koko pohjoisella alueella mukaan lukien Ruotsin, Norjan ja Venäjän Lapin. Vieraita on ollut jokaisesta maailman kolkasta Dubaista Tokioon ja Shanghaista Lontooseen. Mutta yhtä onnellinen vierailusta oli Hanna Espoosta. On hämmästyttävää, että Lappi tarinoineen tuntuu yhtä kaukaiselta ja eksoottiselta Espoon näkövinkkelistä, kuin kauempaakin, vaikka meilläkin oli vuosikausia mökki Suomutunturilla. Tarinat ja tavat ovat aina kiehtoneet, mutta ei niitä kukaan ole koskaan kertonut. Ja aina on ollut kova kiire mäkeen ja laduille. Lapinkaste on aika kaukana aidosta kohtaamisesta, josta sain nauttia pienen hetken Ounasjokivarressa.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Hienoja tuotteita on myös myytävänä. Ostin Ireneltä ja Arilta pienen suola-astian, joka on tehty raitapuun juuripahkasta ja poronluusta. Sen kahvaan on kaiverrettu sudenmarja. Muotonsa astia on saanut naapusta, joka on poronmaidon lypsyastia. Sen reunat taipuvat sisäänpäin, jottei levottoman ja vaikeasti lypsettävän poron maito läikkyisi reunojen yli hukkaan poron liikkuessa tätä lypsettäessä. Rakastan pientä suola-astiaani syvästi ja se tulee jokapäiväiseen käyttöön. Muistan siitä Lapin hiljaisuuden, Irenen ja Arin taitavat kädet ja sen mikä elämässä oikeasti on tärkeää – aitouden.
♥️
Hanna