Vaihdevuodet – asiaa oireista ja hoidosta yleisön pyynnöstä!

Vaihdevuodet – ja mitä sitten?

 

Vaihdevuodet puhuttaa ja kiinnostaa. Olen kirjoittanut niistä paljon sen jälkeen, kun erään räiskyvän tapahtumasarjan kautta päätin olla välittämättä hittojakaan siitä ajatuksesta, että niissä olisi jotain kummallista tai että se merkitsisi yhtään vähentävästi elämänhaluuni, energiaani tai seksuaalisuuteeni.

Nyt olen useassa yhteydessä päätynyt melkein esitelmöimään kaikesta aiheeseen liittyvästä. Tiedonjano on kova, mutta puhetta on aika vähän ja sekin käydään usein kuiskaten. Asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä ja ylipäätään tämän tyyppiset aiheet eivät ole joka paikassa sopivia keskustelunaiheita. Eikä tarvitse ollakaan. Mutta sopivassa seurassa aiheeseen päästyä, keskustelusta ei tule loppua. Enkä nyt tarkoita vaihdevuosioireista puhumista, vaan siitä mitä niille voidaan tehdä.

 

Vaihdevuosissa kärvistelevä nainen ei elä ihanaa elämää, vaan kärsii lukemattomista kiusallisista vaivoista, joita ovat mm. ärtyneisyys, masennus, ilottomuus, itkuisuus, saamattomuus, aloitekyvyttömyys ja loputon huonosti nukutuista öistä johtuva väsymys. Nämä kaikki muodostavat yhdessä viehättävän yhdistelmän. Metamorfoosissa upeista suloisista naisista syntyy pilapiirrosten riivinrauta-ämmiä. Akkoja joista tehdään pilaa, jotka ovat ympäristöhaittoja ja jotka kuitenkin kärsivät itse asiasta kaikkein eniten.

Luonteenpiirteisiin vaikuttavat ongelmat ovat vain pieni osa ongelmaa. Kutisevat, kirvelevät ja mitään, minkäänlaista hankausta kestämättömät ulkosynnyttimien limakalvot ovat tulinen helvetti, jonne ei halua päästää rakastavaa kättä tai mitään muutakaan rakkauteen liittyvää. Seksielämä on mahdotonta muualla kuin mielikuvituksissa. Limakalvot ohenevat ja kuivuvat ja hajoavat pelkästä wc-paperin pyyhkäisystä. Jota pyyhkimistä onkin harrastettava usein, sillä pissahätä on tuon tuostakin ja vaikka lantionpohjalihakset olisivat teräkunnossa, se hätä yllättää nopeudellaan.

Edellä mainitut ovat niitä helposti tunnistettavia vaivoja, mutta on muutakin.

Viime kesänä menin lopulta keskellä yötä sairaalan päivystykseen pitkään jatkuneiden sydämen rytmihäiriöiden vuoksi. Sydän muljahteli ja tuntui kuin se olisi jättänyt lyöntejä väliin. Tätä oli jatkunut jo pitkään, enkä piitannut siitä mitään, sillä nehän ovat varattomia. Ne muuttuvat kuitenkin kuolettavan vaarallisiksi aamuyön sudenhetkinä, jolloin unettomana sängyssä maatessa ei enää kuule muuta kuin sydämen epätasaisien sykkeen. Viimeistään pelko nostaa hien pintaan ja miettii että onko loppuelämä elettävä sydänlääkkeiden varassa ja onko edes mitään loppuelämää tulossa. Vaivani parani sairaalan kynnyksen yli astuttuani ja kiitinkin sairaalaa poikkeuksellisen nopeasta ja tehokkaasta hoidosta. Sitten tuli aika mennä gynekologille ja se istunto olikin sitten mielenkiintoista kuultavaa.

 

Lääkärin suusta tuli oireluettelo, joista en ollut ikinä kuullutkaan vaihdevuosin yhteydessä. Aina puhutaan hikoilusta ja kuumista aalloista, joita esimerkiksi minulla ei ole ollut juuri ollenkaan, sen sijaan olen palellut. Unettomuuteen ja masennukseen määrätään helposti masennus- ja/tai unilääkkeitä, vaikka kysymys voi olla estrogeenin puutteesta eli vaihdevuosioireita. Sen verran on minussakin akkaa jäljellä, että tämä asia saa minut raivon partaalle. Määrätään masennuslääkkeitä eikä ymmärretä, että kysymys on vaihdevuosioireista! Edes kaikki gynekologit työterveyslääkäreistä puhumattakaan, eivät tunnista kaikkia vaihdevuosiin liittyviä oireita, vaan tulkitsevat niitä väärin. Kova väite, mutta ystäväpiirissäni on näistä esimerkkejä.

Minulle uusia vaihdevuosioireita olivat sydämen rytmihäiriöt! Mahtavaa, kuolema ei ollutkaan kulman takana, vaan vaivaan auttaa sopiva määrä estrogenia hormonikorvaushoitona. Keltarauhashormonia en tarvitse, sen saan käyttämästäni hormonikierukasta.

Sitten kuulin nivelkivuista. Voi Luoja! Kuinka polveni ovatkaan narisseet ja vaikka niissä on muutakin vikaa erään tapaturman seurauksena, niin onhan ne nyt hiton kipeät!

Entä onko minun välillä juostava vessaan äkillisesti? – On on on ihana kamala kiire välillä ihan yhtäkkiä! Vaihdevuosioireita sanoo lääkärini ja kysyy samalla, olenko käyttänyt tamponeita. Olen, kuinka niin? No minulla on lääke kuiviin limakalvoihin ja tuohon äkilliseen pissahätään, mutta on hyvä jos olet käyttänyt tamponeita, niin tuotteen käyttö voi olla helpompaa.

Aah sanoin, että vihaan kaikkia voiteita, joita laitetaan emättimeen jollain asettimella ja ne valuvat hitaasti ulos ja ovat ällöttäviä ja saavat minut tuntemaan jotenkin valuvaksi. YÖK! Mutta ei, mistään sellaisesta ei ollutkaan kyse, vaan Estring hormonirenkaasta, joka asetetaan itse emättimeen ja vaihdetaan kolmen kuukauden välein. Se luovuttaa estrogeenia paikallisesti ja hups vaan limakalvot on kunnossa, kuin tyhjää vaan. Ei mitään kuivuutta, kutinaa tai hankaluutta.  Täysin helppoa laittaa paikolleen ja vaihtaa. Ei tunnu milloinkaan, sen olemassaolon voi täysin unohtaa kolmen kuukauden ajaksi. Se vei myös vessajuoksut mennessään. Ja toi paljon ihanaa takaisin elämääni.

Rengas on suurin piirtein sen kokoinen kuin se rengas joka muodostuu, kun laittaa etusormen ja peukalon yhteen. Rengas on aivan notkea ja minusta äärimmäisen helppo laittaa paikoilleen ja ottaa pois. Se ei häiritse seksielämää mitenkään, vaan päinvastoin parantaa sitä terveiden notkeiden limakalvojen ansiosta.

Estrogeenigeeli on elämäneliksiirini. Jos en käyttäisi sitä loppuelämäni ei oli ihanaa. Oireet ovat niin ikäviä. Tarpeellinen määrä geeliä on kovin yksilöllistä. Ystäväni kärsi lukemattomista epäselvistä oireista, kunnes pääsi loistavan gynekologin hoiviin ja todettiin että hän tarvitsee 8 mg estrogeeniä päivittäin, ennen kuin oireet häviävät.  Jollekin riittää 2 mg. Olemme yksilöitä. Mutta sen sanon, että ilman korvaushoitoa elämäni olisi hyvin onnetonta.

 

Loppuun vielä pieni tarina yhdestä puhelusta.

Olin koettanut tavoittaa erästä töihini liittyvää ihmistä pitkään. Kun viimein sain hänet langanpäähän, hän pyyteli aneeksi ja kertoi, että oli ollut lääkärissä ja sairaalassa epäselvien sydänoireiden vuoksi. Hän on 70 vuotias. Kysyin varovasti, käyttääkö hän hormonikorvaushoitoa. – juu, mutta otan vain puolet lääkärin määräämästä annoksesta. Kerroin hänelle mitä tiedän aiheesta. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi, tiedätkö että mieheni on rintasyöpälääkäri? (En tiennyt) Hän sanoo aina, että näkee jo vastaanoton ovelta ketkä käyttävät korvaushoitoa ja ketkä eivät. Se näkyy naamasta. Hän myös määrää korvaushoitoa joskus rintasyöpäpotilaille. Alan ottaa koko määrätyn annokseni, hän sanoi.

Soitin hänelle seuraavana päivänä uudelleen työasioissa ja puhelimessa oli ihan toisenlainen ääni. Kysyin mitä kuuluu ja hän vastasi, että hyvää – olen niin helpottunut siitä, että kyseessä voikin olla hormonit eikä sydän. Mieheni myös antoi minulle hiukan huutia…

No niin, minähän en ole lääkäri, mutta tässä on omia kokemuksiani. Netistä olen voinut lukea, että hormonikorvaushoito vähentää ainakin sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin, diabeteksen ja luun haurastumisen sekä hyvin todennäköisesti paksusuolisyövän ja dementian riskiä.

Hormonikorvaushoidon on todettu kasvattavan syvän laskimotukoksen, keuhkoveritulpan ja aivoinfarktin riskejä. Gynekologi Maija Kajanin mukaan riskit näyttävät liittyvän vain suun kautta otettavaan hoitoon. Hän sanoo netin artikkelissa myös myös, että pitää paikkansa, että yli kolmen vuoden hormonikorvaushoito lisää jonkun verran rintasyöpäriskiä. Mutta paljon enemmän riskiä kasvattavat alkoholin käyttö, tupakointi, huomattava painonnousu ja liikunnan vähyys.

 

Muistakaa käydä mammografiassa ja nauttia elämästä!

Hanna

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

22 kommenttia

  1. Memmu 29.07.2018

    Hei Hanna!

    Kiitos hienosta postauksestasi ja on ilo kuulla, että kohdallasi on käynyt hyvin ja olet saanut avun. Kaikkien kohdalla näin ei valitettavasti ole, sillä kuten tiedät, perusterveydenhuolto eivätkä työterveyshuolto tunne vaihdevuosioireita tarpeeksi, eivätkä siten pysty auttamaan kaikkia niistä kärsiviä naisia. Heitä on aika paljon muuten. Se tässä ihmetyttääkin, eivätkö lääkärit muka todella osaa tunnistaa vaihdevuosia, kun siihen on olemassa laboratorio-koekin. Vai eivätkö he halua kirjoittaa reseptiä joidenkin suorastaan kammoamiin hormoonikorvaushoitoihin? Vai eivätkö nämä vaivat ja niiden hoito ikäänkuin kuulukaan heille, koska kysehän ei ole sairaudesta, no mistä sitten?

    Olipa syy mikä tahansa, jos nainen ei saa apua terveyskeskuksesta hänen pitäisi mennä gynekologille, josta sinäkin puhut kirjoituksessasi. Mutta oletko tietoinen, että tätä varten ei välttämättä saa lähetettä erikoissairaanhoitoon, vaan olemme järjestäneet asian siten, että juuri nämä naisten vaivat, juuri näiden kohdalla, naisen tulee itse kustantaa nämä lääkärikäynnit. Oireet, hoidot, lääkäri jne..mutta ei, eihän kyse ole sairaudesta, varmaan lämmittää mieltä, jos ei ole varaa näihin lääkärikäynteihin ja lääkkeisiin.

    Miettisitkö siis asiaa myös tavallisen, vähävaraisen naisen näkökulmasta, kiitos! Eikä kannata sanoa, että kyllä kaikilla on varaa, kun ei vain ole.

    P.s eihän synnytyskään ole sairaus, pitäisikö sekin siis kustantaa omasta pussista?

    Vastaa
    • hannasumari 29.07.2018

      Hei Memmu!
      No niinpä niin kirjoitin omaista lähtökohdistani ja omasta kokemuksestani, enkä tosiaankaan tiennyt että lähetettä ei saa. Aion tutkia tätä asiaa ja selvittää mikä tuo kuvio on ja kirjoittaa siitä.
      Ja siitä voit olla varma, etten koskaan sano, että kaikilla on varaa. Tiedän ettei ole. Tosiaan tiedän.
      Kiitos tästä kommentista erittäin paljon.
      Lämmöllä
      Hanna

      Vastaa
  2. Nimetön 29.07.2018

    Hyvä kirjoitus.
    Komppaan Memmua.

    Vastaa
    • hannasumari 29.07.2018

      Hei Nimentön,
      Kiitos kommentista – katso mitä vastasin Memmulle
      Hanna

      Vastaa
  3. Antsku 29.07.2018

    Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus, näistä asioista kirjoitetaan ja puhitaan aivan liian vähän, ihan kuin luonnollisessa vanhenemisessa olisi jotain hävettävää ja salattavaa. Itse lähestyn vaihdevuosiaikaa kovaa vauhtia, ihan vielä en oireita suuresti tunnista, mutta estrogeenigeelin resepti on jo olemassa, mutta tuo rengas olikin mielenkiintoinen tieto, täytyy kysyä kun seuraavan kerran on aika käydä gynekologilla.

    Vastaa
    • hannasumari 29.07.2018

      Hei Antsku
      Kannattaa kysyä! Minusta se on loistava juttu!
      Hanna

      Vastaa
    • Arja 30.07.2018

      Ovat varmasti todellisia nämä vaihdevuosiin liittyvät ongelmat hyvin monelle. Moni saattaa kuitenkin pelätä aivan turhaan. Itselläni aina säännölliset kuukautiset loppuivat kun täytin 56v. Nyt olen kohta 70 v. enkä ole kokenut mitään oireita. Mitään, en pieniäkään määriä hormoneja ole käyttänyt ja seksielämä on edelleen nautittavaa. Tosin olen onnellisesti perusterve, eikä mitään muutakaan lääkitystä ole. En vähättele muiden kokemuksia, mutta voi se näinkin mennä.

      Vastaa
      • hannasumari 31.07.2018

        Olet onnellinen poikkeus! Onneksi olkoon!
        Hanna

        Vastaa
  4. Liina 29.07.2018

    Siellä me facebookissa Menopaussi-ryhmässä pähkäilemme samoja asioita. Tervetuloa mukaan.

    Vastaa
    • hannasumari 31.07.2018

      Minähän uulunkin jo ryhmään!

      Hanna

      Vastaa
  5. Jasmiina 30.07.2018

    Ihan mahtava artikkeli viimeinkin näistä puhutaan. Itse olen vasta 40v mutta valitettavasti kärsin jo limakalvo oireista ja ennenaikaisista vaihdevuosista. Käytän tällä hetkellä paikallisestrogeeniä ja keltarauhashormonia n 12 päivän ajan kuusta. Onko mielestäsi hormonikierukka parempi kuin suun kautta otettavat esim terolut? Oletko saanut haittavaikutuksia keltarauhashormonista esim painoa? Itse sain kanssa limakalvoni kuntoon paikallisestrogeenin avulla ja se pelasti kyllä seksielämäni poisto pissavaivat ja tulehdukset jotka alkoivat samoihin aikoihin .

    Vastaa
    • hannasumari 31.07.2018

      Jasmiina!
      En osaa vastata, enkä edes uskalla, koska en ole lääkäri. Etsi hyvä lääkäri ja kysy häneltä. Olen pahoillani!
      Hanna

      Vastaa
  6. Riitta 30.07.2018

    Vaihdevuodet askarruttavat jossain vaiheessa joka ikistä naista. Siihen nähden niistä puhutaan aivan liian vähän, kuten Hannan jutussa ja näissä kommenteissa on jo todettukin. Oireet voivat olla todella moninaisia ja tulla monelle yllätyksenä, ja toisaalta kaikilla ei oireita ole lainkaan, mikä sekin on jo edellä mainittu. On korkea aika lopettaa hyssyttely ja puhua asioista niin kuin ne ovat.

    Aiheesta on valaiseva juttu Niceroom-sivustolla osoitteessa http://niceroom.net/index.php?p=1_79_vaihdevuodet. Sivuilla on paljon muutakin vaihdevuosi-ikäistä kiinnostavaa. Suosittelen! Niceroom.net.

    Vastaa
    • hannasumari 31.07.2018

      Kiitos,
      Käynpä tutustumassa!
      Hanna

      Vastaa
  7. Kirsti Oksanen 30.07.2018

    Kiitos Hanna!
    Toivottavasti kaikille naisille osuu yhtä hyvä naisgynekologi kuin minulle. ”Tässä ei nyt aerobikit auta”, hän lausahti ja minä sain hormoonikorvaushoidon, pelkkää estrogeeniä, keltarauhashormooni ei käy , kun on kohtu poistettu. Tämäkin selvisi ja samalla loppui luontaistuotteiden syönti, yhdessä 50+ -tuottessa sitä oli, mutta niin vähän, ettei tarvinnut ilmoittaa. Ko. lääkäri oli ottanut selvää maahantuojalta ja minä pääsin eroon paitsi päänsärystä, myös hikoiluista ja aamuyön valvomisesta!
    Muistakaa: eläköön naisten välinen keskustelu!
    Onnellinen mummo Jyväskylästä

    Vastaa
    • hannasumari 31.07.2018

      Ihanaa kuulla!
      Ja nimenomaan Muistakaa: eläköön naisten välinen keskustelu!
      Hanna

      Vastaa
  8. Mercedes 31.07.2018

    Minä tunnistan noista niin paljon omiksi oireikseni mutta vaikka olen yrittänyt nostaa asian esille lääkärissä niin he sanovat vaan että olet vielä niin nuori niin ei se voi olla vaihdevuodet. Olen 39v

    Vastaa
    • hannasumari 31.07.2018

      Pidä puolesi Mercedes!
      Sinulla voi todellakin olla vaihdevuodet! alentunut estrogenitaso ja ikä ovat kaksi eri asiaa ja ne mitataan eri mittareilla!!!
      Estrogeenitason voi siis mitata laboratoriokokeilla. Vaadi testi!

      Hanna

      Vastaa
  9. Carita keinänen 03.04.2023

    Minulle ei käy pillerit, ei voiteet, ei kiurukat ja nyt on tuo estring rengas kokeilussa. Olen kärsinyt aivosumusta ja kylmä kuuma helvetistä sydämen vikalyönteihin 15 vuotta ja ehkä siksi pelkään jo rengastakin. Pää ja jalat särkee, sydän jättää lyöntejä väliin ja siksi saan paniikkikohtauksia. Nyt rengas ollut pari viikkoa ja nukun hyvin, eli ehkä auttaa kumminkin. Ainakin limakalvot kunnossa, tosin hieman vuotoja, joita inhosin geelimuodoissa. Katsotaan nyt, mutta Hanna kirjoitat hyvin tästä aiheesta ja uskon kokemukseesi enemmän nyt itse ollessani 67v haluan saada vielä elämäni raiteilleen.

    Vastaa
    • Hanna 03.04.2023

      Hei – voi että, ihana kamalaa ja todella kurjat sun oireet. Pidän isosti peukkuja että rengas auttaa ja sen tiedän että asenne jo auttaa paljon. Sanot että haluat saada elämän vielä elämän raiteleen ja siksi saatkin!
      Tsemppiä matkaan!
      Terveisn
      Hanna

      Vastaa
  10. Carita keinänen 03.05.2023

    Tunnistan itseni ihan samoista oireista ja siihen vielä aivosumu, niin elämä on helvettiä. Rengas ollut nyt kuukauden ja hieman ärsyvuotoa, mutta nyt ohi ja olo on loistava ja limakalvot paranee. Ainut outo, että en edes tiedä onko rengas missä, mutta syvälle se piti työntääkin. 😂😂

    Vastaa
  11. jengibre 16.05.2023

    Tuossa ensimmäisessä viestissä oli tuosta, ettei perusterveydenhuollossa saa apua. Niin se käytännössä onkin. Mutta se ei perustu mihinkään. Itse jopa pari vuotta sitten tavasin pykäliä ja ”jopa” seksuaalisuuteen liittyvät terveydenhuollossa on ihan perusoikeus. Instassa yksi gyne myös tätä sivusi jossain kommentissa, että sitten valitusta vain jos apua ei saa. Aika monessa paikkaa tulee vastaan (ihan ne lääkärien omat paikat ,mistä lukevat ohjeet kun eivät tiedä), että yleislääkäri ja työterveyslääkäri voi hoidon aloittaa EIKÄ alapäähän katsomista todellakaan tarvita (ellei ole jotain erityistä). Sinne alapäähän nyt monesti halutaan joka välissä katsoa ja olen itse oppinut jo sanomaan ettei tarvitse (käytän yksityistä enkä maksa turhasta ultrasta, ei ole varaa).

    Tuo em. aihe on yksi joka ärsyttää ja surettaa monesti, että potilasta huijataan ja luultavasti lääkärin oman osaamattomuuden vuoksi. Jos mietitään muita aiheita, niin olen siihen elämässäni törmännyt, että lääkäri katsoo koneelta mitä seuraavaksi kuuluisi tehdä ja mitä tälle ja sille sairaudelle kuuluu määrätä lääkettä yms. Ja se on ihan fine – jokainen lääkäri ei tiedä kaikesta kaikkea. Siellä koneella ne tiedot vaihdevuosien hoidostakin lukee.

    Instassa luin myös brittiläisen gynekologin postauksen, että siellä gynekologin koulutukseen ei kuuluisi yhtään tuntia vaihdevuosista. Niin – onko yllätys jos gynekologi on silloin ihan kuutamolla aiheesta. Menee ihan mutuiluksi, mutta ei taida kuulua täälläkään paitsi se lööppikriisi mikä jäi virheellisenä elämään vuosikymmenien takaa tähän päivään ja mitä moni gyne maailmalla koittaa korjata.

    Tuo labratesti mistä tässäkin on kirjoitettu on myös hieman huono. Esivaihdevuosissa voi olla hankalimmat oireet kun hormonit oikeasti sahaavat vuoristorataa. Itsellänikin se arvo oli normaali ja oireet jäätävät. Sain geelin ja pam, oireet lähtivät. No ei mennyt kauaa kun yhdellä geelipussukallakin FSH jo oli yli 30. Jos arvot sahaavat, labra voi myös huonolla onnella olla ”hyvän hormonitason” päivänä ja viikon päästä ihan kaakossa. Mulle useampikin gyne on sanonut, että arvon mittaamisella ei siinä tapauksessa tee mitään jos oireet selvät ja ikä täsmää. Jos on nuorehko, niin FSH on syytä ottaa, mutta esivaiheessa sekin voi valehdella. Vaihdevuosien ajanjakso kun voi kestää pahimmillaan sen 10 vuotta ja vaihdevuosien kausi päättyy kun menkat loppuu, sitten on menopaussi. Eli vaihdevuosissa premenopaussia on itse asiassa suurin osa. Oireet voi kyllä jatkua loppuelämän eli postmenopaussissa myös. Hormonithan käytännössä loppuvat, ja vaikka muuten olo tasaantuisi postmenopaussissa, jokin alapään kuivuus voi olla ikuinen paha ongelma monella. Vaan, helpotusta siihenkin apteekista. Tänään myös hain Estringin testiin puikkojen ym. jälkeen 😀

    Vastaa