Mammografia. Kaikkihan siellä käyvät tietenkin säännöllisesti. Paitsi että min en ole käynyt kuin kerran varmasti yli 15 vuotta sitten. Ympärilläni on rintasyöpään sairastuneita ja siitä toipuneita ystäviä, joiden kanssa olen elänyt heidän vaikeita hetkiään. Olen myös tuntenut heitä, jotka eivät ole selvinneet sairaudesta. Silti en ole mennyt mammografiaan. Ihana ystäväni ja kaimani Hanna on patistanut minua sinne lukemattomia kertoja ja olen vastannut joo joo! Tietenkin menen. Mutta en ole mennyt. Miksi? Miksi olen niin hullu, etten mene?
Aloin tehdä yhteistyötä Mehiläisen kanssa ja neuvottelupöydän ääressä päätettiin, että yksi tutkimus olisi mammografia. Hyvä homma, ajattelin ja samalla aloin miettiä, mikä ongelma minulla oikein asian kanssa on. Miksi en mene siihen tutkimukseen? Jo pelkkä asian ajattelu ahdisti ja hengitys alkoi kulkea huonommin. Tuli sellainen kokovartalo torjunta.
Jos haluaa päästä ahdistuksen alkulähteille ja selvittää sen syyn, täytyy uppoutua ahdistukseen ja olla se uskallus, josta paljon puhutaan, täytyy uskaltaa katsoa pimeään. Tämä asiahan ei ole valtavan suuri pimeys, joten sinne hyppäsin ja mietin, miksi en ole tehnyt sitä aikaisemmin. Mutta niinhän se on, että täytyy olla syy ja halu mennä sinne ajatuksiin ja myös tovi aikaa ajatella rauhassa. Nopeasti ymmärsin kaksi asiaa, toinen oli pelko siitä, että jotain löytyy. Mikä paradoksi! Jos jotain löytyy, se on syytä löytää ennen kuin on myöhäistä! Siis säännöllisesti mammografiaan!
Toinen syy on jotenkin liikuttava, enkä edes haluaisi oikeastaan kertoa sitä, mutta ehkä en ole ainoa, joka kokee samalla tavalla. Olen ujo esiintymään missään alasti. Se on äärimmäisen vaivaannuttavaa. En myöskään pidä siitä, että joku katsoo minua, kun riisun tai puen. Kaikenlaiset pukuhuoneet ja uimahallien yhteissaunat ovat kauhistus. Kun kuvittelen edes noita tilanteita, nostan ajatuksissani kädet korvilleni, suljen silmäni ja alan kirkua. (Nyt kyllä naurattaa, aika vahvaa! – Itse asiassa nauran ääneen tätä kirjoittaessani, mutta se ei poista itse asiaa. Se istuu minussa tiukasti)
Mutta aika oli varattu Mehiläiseen ja tietenkin olin asiasta iloinen ja jotenkin helpottunut, koska kyllähän toki ymmärrän, että mentävä on. Ja senkin että olen vähän typerä, mutta minkäs ujoudelle teet?
Millaista se oli
Sain yleislääkäriltä lähetteen mammografiaan ja halusin myös, että rinnoilleni tehdään ultraäänitutkimus. Ajanvaraus kävi helposti OmaMehiläinen–sovelluksella.
Ja miten voikaan olla niin, että muutamaa päivää ennen tutkimuksia silmiini osui kirjoitus, jossa tuttavani kertoi, että tutkimus oli tehnyt kipeää.
Pelkogalleriaani kuuluu myös kipupelko. Heh. Olen kuitenkin koettanut oppia käsittelemään sitä ja paras tapa on toistaiseksi ollut mieheni lausuma – kipua se vaan on! Lause naurattaa minua aina ja se pitää kyllä paikkansa, ei se muuta ole. Jos mammografia sattuu, se sattuu vain pienen hetken. Ja toisaalta jos syöpä löytyy liian myöhään…
Niin sitten tutkimuspäivänä tepastelin kauniissa kevätsäässä Mehiläiseen vain hiukan ahdistuneena ja jännittyneenä. Jännitin tutkimusta huomattavasti enemmän, kuin huomasin jännittää tutkimuksen tuloksia. Ihminen lienee aina varma omasta terveydestään.
En enää muista kuka oli se mieslääkäri, joka sanoi minulle kauan sitten, että kauniilla ympäristöllä on huomattava merkitys hyvinvoinnille. Vastaanoton odotustila oli kaunis, siellä oli pehmeä valaistus ja rauhallinen tunnelma. Se rentoutti heti. Mutta ehdottomasti iloisin yllätys oli hetki, jolloin minut kutsutiin sisään.
– Hanna Maria
Olin pudota ilosta tuolilta! Kuinka huomaavaista! Ja samalla epävirallista. Sukunimeäni ei huudettu lainkaan. En erityisesti pidä siitä, että nimeni kailotetaan kovaan ääneen, kun olen jossain hyvin henkilökohtaisessa tilanteessa. Missään muualla ei koskaan olla käyttäydytty näin. (Lisäksi ilahduin toisen nimeni käytöstä, jota ovat vain äitini ja isäni koskaan käyttäneet eikä heitä enää ole)
Tutkimustila oli niin ikään miellyttävästi valaistu ja lempeän kodikas. Mutta ehkä kaikkein parasta oli hoitaja. Hän oli niin ystävällinen, pehmeä ja lempeän suloinen. Ja lisäksi itselleni oli erityinen ilo siitä, että hänen ulkonäkönsä muistutti kovasti hyvää ystävääni.
Hoitajan käytöksestä tuli tunne, etten ole yksin ujouteni kanssa. Hän katsoi minua koko ajan silmiin ja joku erityinen osaaminen siinä oli läsnä, kuinka tässä tilanteessa ollaan parhaiten. Tulin siitä äärimmäisen onnelliseksi. Ajattelin että hän on töissä juuri oikeassa paikassa.
Kuvantaminen ei sattunut minua ja olin aivan rento. Kaikki kävi nopeasti, mutta ilman kiirettä.
Rintojen ultraäänitutkimus tehtiin viereisessä huoneessa, jonne pääsi kauniisti väliovesta. Tutkimuksen teki minun kantistani katsoen nuori radiologian erikoislääkäri Jonas Saraneva. Myös hänellä oli sama äärimmäisen ystävällinen ja potilaan huomioiva käytös. Tutkimuksessa oli helppoa olla ja jotenkin tuntui, että tämä ujous oli otettu huomioon. Se oli miellyttävää. Saatoin olla rento ja tuntui, että olen ylipäätään hyvissä käsissä. Olin henkilö, ihminen ja minä. En yhdentekevä, yksi linjalta. Kenelläkään ei ollut kiire, mutta silti kaikki kävi jouhevasti, turhia odottelematta.
Onnekseni tutkimuksen tulos oli puhdas, eli rinnoistani ei löytynyt mitään, mikä olisi edellyttänyt toimenpiteitä tai lisätutkimuksia. Olen niin kiitollinen siitä ja onnellinen siitä, kuinka minua kohdeltiin.
Nyt onnnellisena huolettomaan kesään siis!
Kiitos kiitos kiitos!
Hanna
Tiesitkö että, rintasyöpä on Suomessa naisten yleisin syöpä? Käy mammografiassa ja tutki rintasi säännöllisesti itse.
Mukavaa että kävit tutkimuksissa.
Itse kävin viikko sitten ultraäänitutkimuksessa, josta löytyi poikkeavaa. Saman tien otettiinkin sitten paksuneulanäyte. Aikamoinen paniikki tuli jo näytteenotosta vaikka se ei ollut kivuliasta. Viikon verran pelkäsin ja odotin tuloksia. Tänään tuli soittoa ja hyviä uutisia!
Mutta päätin myös että hieman useammin voisi rinnat tutkia niin pysyy mielenrauha😍
Oi Maria!
Ihanaa että tuli hyvät uutiset! Mä tiedän miltä se paniikki tuntuu, koska mulla on ollut syöpä suussa. Hirveä viikko se on ollut. Nyt juhli!
💜Hanna
Kyllä! Juhlin elämää joka päivä ja terveys on paras syy juhlaan!
Just oikein!
❤️
Olen Menossa Maanantaina, olin yllättynyt kun sain kutsun, luulin että ikäni on tapissa enkä enää pääse, toivon kaiken olevan kunnossa, menen terveystalolle
Minä toivon samaa!
Terv Hanna