Saunavieraana entisen presidentin kodissa

Kekkonen, Tamminiemi ja saunapyyhkeet. Siinä on tämän kirjoituksen ydin, mutta joudun tekemään pienen (pitkän) kaarroksen ennen kuin menen asian ytimeen.

Olin viime viikolla Finlaysonin lehdistöinfossa, joka pidettiin ehkä yhdessä tämän maan merkittävimmistä saunoista, Tamminiemen saunassa.

Tamminiemi-sarjan laudeliinat ja tutulta näyttävät silmälasit!

Tamminiemi toimi presidenttien edustusasuntona ja siellä ovat asuneet Kekkosen lisäksi myös Ryti ja Mannerheim. Mutta ainakaan minä en edes muistanut – tuskinpa olen koskaan tiennytkään, että siellä on asunut kukaan muu kuin Kekkonen.

Tamminiemi Kuva: Maija Huitu / Museovirasto

Oli tosi hauskaa saada kutsu näin merkittävään saunaan, olisin päässyt oikein saunomaankin, mutta valitettavasti siihen ei ollut aikaa.

Tilaisuuden aikana päähän alkoi pikkuhiljaa tupsahdella kaikenlaisia muistoja Kekkosesta ja Kekkosen ajasta.

Kun hänestä tuli presidentti vuonna 1956 en ollut vielä edes syntynyt, siihen onnenhetkeen meni vielä kaksi vuotta. Kun sitten seisoin sielunkellojen soidessa Kekkosen hautajaispäivänä 7.9.1986, Pohjoisesplanadilla ja katsoin Kekkosen hautajaissaattuetta, olin jo vajaan vuoden ikäisen esikoistyttäreni äiti. Olin kasvanut Kekkosen Suomessa ja kuunnellut Kekkosen uudenvuodenpuheen isäni kanssa joka vuosi ja hyppinyt narua kek-ko-nen-kal-ju-pää rällätyksen tahtiin. Muistan vieläkin Kekkosen äänen. Aika hassua.

Tamminiemi muuttui presidentin virka-asunnosta hänen palvelukodikseen vuonna 1982, kun hän ei enää pystynyt hoitamaan presidentin tehtäviä. Kiinnostava pikku yksityiskohta on se, että Kekkosen sairauskertomus on viety Meilahden sairaalan arkistosta, eikä sen sijaintia tiedetä.

Käsipyyhe ja kylpypyyhe

Kekkosen kuoltua Tamminiemestä tehtiin kotimuseo. Suomen presidentille oli siis rakennettava uusi edustuskoti. Mäntyniemi valmistui vuonna 1993, samana vuonna jolloin aloin tehdä telkkariin Joka kodin asuntomarkkinat –ohjelmaa. ’

Pääsimme tutustumaan Mäntyniemeen ohjelman puitteissa. Mielestäni se oli hieno lukemattomine ikkunoineen, kulmineen ja erilaisine ovineen. Suuren vaikutuksen teki myös kuntta, jolla tontti oli maisemoitu. Muistan jopa senkin, että Mäntyniemen lehdistötilaisuudessa erään lehden tuttu päätoimittaja ei tervehtinyt minua! (Kaikkea roinaa sitä ihmisen päähän jääkin! Parempi olisi muistaa ulkoa kaikki salasanat!)

Koska teimme ohjelmaan jutun Mäntyniemestä, oli selvää, että kuvasimme siihen myös entisen presidentin virka-asunnon eli Tamminiemen. Ja se oli kiinnostavaa!

Tamminiemi ei ollut kovin ihmeellinen sisustuksellisesti. Päinvastoin, se oli aika sekava setti suomalaisia design-klassikkoja, biedermeieriä ja rokokoota. Naiselo 45+ -blogin Kaisa Virtanen on käynyt siellä visiitillä, voit tutustua juttuun ja kuviin täällä. Mutta meidän kuvaustilanteessamme silloin vuonna -93 tapahtui kummia.

Siihen aikaan ei ollut, tai me emme ainakaan vielä käyttäneet, langattomia mikrofoneja. Pieni rintamikki laitettiin kiinni vaatteisiin, ja piiiitkä johto luikerteli vaatteiden alta, pitkin lattiaa kiinni kameraan. Pienissä tuotannoissa, kuten meidän, ei ollut erikseen äänittäjää, vaan kuvaajalla oli kuulokkeet korvillaan ja hän hoiti myös äänittäjän hommat.

Kun olimme aloittamassa kuvausta, tapahtui merkillinen juttu. Kuvaaja viivytteli oudosti. Hän otti useaan kertaan kuulokkeet pois korviltaan ja laittoi ne jälleen takaisin. Lopulta hän kysyi Tamminiemen henkilökunnalta, oliko jossain radio auki. Ei ollut ja tilanne oli outo, koska me muut emme kuulleet mitään. Lopulta kuvaaja pyysi meitä kaikkia laittamaan kuulokkeet vuorotellen korvillemme ja hämmästys oli melkoinen. Niistä kuului venäjänkielistä puhetta. Paljaalla korvalla ei kuulunut mitään. Tätä ihmettelimme eikä vastausta kummajaiseen ole koskaan saatu. Lattialla luikertelevat johdot toki muodostavat tavallaan antennin, mutta mistä se antenni venäjänkielisen lähetyksen nappasi – se on edelleen mysteeri. Teimme kuvaukset kuitenkin, eikä venäjänkielistä puhetta kuulunut nauhalta. Hämmentävä keissi, jonka hämmentävyyden ymmärtävät hyvin ne, jotka ovat eläneet aikuisina kylmänsodan ja rautaesiripun aikana.

Mutta takaisin Kekkosen saunaan. Siellä en ollut aiemmin käynyt, enkä tiennyt, että sitä saa myös vuokrata! Aivan huippu juttu. Siinä sitä sitten minäkin (sattumalta) istuin Kekkosen lepotuolissa!

Tamminiemen sauna on matala rakennus aivan merenrannassa. Sauna rakennettiin vuonna 1956, kun Kekkosesta tuli presidentti. Kuva: Kaisa Virtanen/ Naiselo 45+ -blogi
Tällaiset ovat Tamminiemen saunan lepotuolit. Kekkosen tuoli on tuo oikeanpuoleinen. Hirveän montaa pistettä ei voi tuolien suunnittelusta antaa. Toki tuolit ovat tukevat ja ihan mukavatkin, mutta aika karua suunnittelua kyllä. Kuka lie ne tehnyt. Vähän pisteitä voi kuitenkin antaa funktionaalisuudesta. Käsinojan pyöreä kolo on tuhkakuppi. Kuva: Kaisa Virtanen/ Naiselo 45+ -blogi

Liisa Suurlan suunnittelema Tamminiemi-sarja lanseerattiin, kun Suomi täytti sata vuotta ja nyt sen värimaailma uudistui.

Liisa Suurla on onnistunut mielestäni erittäin hyvin tuotteiden suunnittelussa.

Sarja on saanut inspiraationsa Tamminiemen pihapiiristä sekä Kekkosen kuvista. Vanhoissa arkistokuvissa ja kirjoissa Kekkonen näytti käyttävän pellavaisia kylpylakanoita eli suuria kylpypyyhkeitä. (Siinä me Urkin kanssa kuljemmekin samaa polkua. Suomessa tavallisimmat 70 x 140 cm kylpypyyhkeet ovat mielestäni auttamattomasti liian pieniä. Nihkeän kokoisia kiusankappaleita, jotka juuri juuri yltävät kainaloiden alta pepun alapuolelle. Riivatun pieniä! Kylpylakana, jonka kanssa on helppoa elää, on suuri.) Tamminiemi-sarjan kylpylakanan koko on 90 x 180 cm! Oiva koko! Iloitsen!

Pyyhkeiden kuviossa on kaksi viitettä Kekkoseen. Vanhoissa kuvissa olleissa kylpylakanoissa oli reunoissa ne tyypilliset kaksi punaista raitaa, jotka ovat varmaan monille keittiöpyyhkeistä tutut. Ja niinpä näissäkin pyyhkeissä on kaksi raitaa päissä. Mutta raitojen kuvio on kuin korinpohjaa ja se taas löytyi Tamminiemen saunan ovenrivoista, joihin on punottu rottinkia. (Hyvä idea muuten! Ja kaunis. Ei tartu märkä käsi pakkasellakaan metalliseen ripaan ikävästi kiinni) Mallistoon kuuluu toki muutakin kuin suuri kylpylakana. Erikokoiset pyyhkeet, laudeliinat, saunatyyny, matto ja oheistuotteina, löylytuoksu, tuoksukynttilä, palasaippua ja pesukinnas. Väreinä on meleerattu musta ja vihreä Materiaali on pellavaa.

Saunatyyny on ihana tuote. Saatiin sellaiset kerran joululahjoiksi. Hyvä lahja! Käytössä monta kertaa viikossa ja lahjan antaja on aina mielessä, kun pää lepää mukavasti tyynyllä.

Hetki saunassa oli hieno ja näiden saunatuotteiden hillitty charmi ja tyylikkyys ilahduttavat minua. Ne näyttävät ja tuntuvat arvokkailta ja hillityiltä. Levollinen väritys ja kuosi sopivat saunaan, joka ainakin minulle on rauhoittumisen paikka. Ja kylmällä ilmalla se on autuas lämmittelypaikka. Minä muuten rakastan eniten aamusaunaa, sen voittanutta ei ole!

Tamminiemi sarjan kuvioiden insipiraationa on ollut ovenkahvojen rottinkipunokset.

Sen lisäksi, että saunamallisto on minusta tavattoman kaunis, siinä ilahduttaa Finalysonin arvot. Moni sanoo tempauksia mainostempuiksi, ja varmasti niillä saakin huomiota osakseen. Mutta eikä ole niin, että jos on vaikutusvaltaa, sitä pitääkin käyttää myös yhteiseksi eduksi? Voit katsoa yrityksen arvot täältä ja ja täältä taas löytyy vastauksia kiinnostaviin ja kiperiin kysymyksiin.

Leppeitä löylyjä kaikille saunojille!

Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 kommenttia

  1. Ode 10.12.2019

    Valaiseva juttu tuo rottinkipunos! Olen Finkulla ihmetellyt, että mistä se kuviointi oikein juontaa juurensa. Vaan eipä ole saunan vuokrahinnat tavallisten kuolevaisten tasolla…

    Vastaa
    • hannasumari 10.12.2019

      Hei Ode,
      Joo hienosti keksitty napata kuvio vetimestä, joka on niin kovin hieno! Ja totta – ei ihan jokatytön vuokrahinta, mutta sen kyllä ymmärtää. Jos olisi, mitä saunasta pian olisi jäljellä!
      Hanna

      Vastaa