Suomi on maailman onnellisin maa. Se tutkittu ja todistettu. Ja ihan varmasti onkin. Mikä tässä tutkimustuloksessa sitten niin kovasti ärsyttää? Kun uutinen julkaistiin, on vastustajien ääni ollut kuuluva.
Ajatelkaa vanhustenhuoltoa, leipäjonoja, työttömyyttä, mököttäviä ratikassa istujia, yksinäisiä, masentuneita, itsemurhia. Niin paljon on pahasti pielessä.
Mutta tiedättekö mitä, ei maailmassa ole paikkaa, jossa kaikki asiat olisivat täysin hyvin. Ja vaikka olisikin, sen murtaisi kuitenkin kateus. Jollain olisi jotenkin paremmin kuitenkin, joka automaattisesti merkitsisi, että toisella on asiat huonommin, siis miksi olla onnellinen?
Negatiivisuus on ahdistavaa ja se ruokkii itse itseään. Kun puhuu negatiivisia asioita, ne kasvavat vain suuremmiksi koko ajan. Kun näkee asioiden hyvät puolet ja keskittyy niihin, onnellisuus kasvaa. Onni voi joskus olla äärimmäisen pieni, keskellä suurta huolta ja surua, silloin siitä on pidettävä kaikin voimin, joita on.
Ajattelun laajentaminen omasta maasta, omasta itsestä ja omista murheista hiukan kauemmas auttaa myös näkemään paremmin lähelle. Me voimme olla onnellisia niin paljosta täällä. Meidän luonnonkatastrofimme on talvinen myrsky, jossa ihmisiltä katkeaa sähköt. Mosambikissa talvimyrsky hävittää koko kaupungin. Meillä on tuskaisat jonot sairaanhoitoon, jossain muualla sairaanhoitoa ei ole ja jos on, siitä joutuu maksamaan järjettömiä summia. Paitsi nyt otsikoihin tulleessa U.S.A.ssa myös esimerkiksi Romaniassa, jossa lääkäriin pääsy edellyttää lahjontaa. Kuten muuten myös kuolevan viimeisen voitelun saaminen papilta, joka ajaa Ferrarilla.
Kun ostamme ruokaa kaupasta, tiedämme että se on puhdasta ja tuoretta. Niitä jotka eivät pääse kauppaan tai joilla ei ole varaa ostaa sieltä mitään, koetetaan auttaa mahdollisuuksien mukaan.
Tässä maassa on niin paljon hyvää, ettemme edes tajua sitä. Säästä viimeistään olemme kuitenkin osanneet valittaa, mutta kun nyt katsomme mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan huomaamme olevamme pahimmilta myrskyiltä vielä suojassa.
Uskon positiivisen ajattelun voimaan ja kiitollisuuteen siitä mitä on. Ihminen on niin metka tapaus, että koskaanhan ei tunnu kuitenkaan, että olisi tarpeeksi. Kun saa jotakin, mistä on unelmoinut alkaa jo haluta seuraavaa asiaa. Onneksi ilmastonmuutos pakottaa meitä haluamaan vähemmän.
Olisiko henkisen pääoman kasvattamisen aika tullut? Ei ihan vielä. Kyllä me olemme äärimmäisen tiukasti vielä tilanteessa, jossa ulkoiset arvot ja täysi huttu kukoistavat. Tästä kertoo esimerkiksi reality-ohjelmat, joissa ihmisten arvot ja ajattelu ovat niin matalalla tasolla, ettei niistä voi edes puhua. Sosiaalinen media repii ihmisiä huomaamatta. Se vääristää ajatuksia tavoittelemisen arvoisista asioista ja luo illuusioita onnellisesta elämästä, jota muut viettävät ja sen kautta tuo ajatuksia omasta arvottomuudesta. Pinta kiinnostaa, mutta kuka on kiinnostunut arvoista, siitä mitä tulee kunnioittaa ja mitkä ovat aidosti tavoittelemisen arvoisia asioita elämässä.
Jos keskittyy aidosti siihen mikä elämässä on hyvää, se on parempaa. Minusta Suomi on upea maa. Ja kun me näemme täällä epäkohtia, niistä voi nostaa metelin ja asioille voi tehdä jotain. Aina on varaa parantaa, mutta aina on varaa myös kiittää siitä mikä on hyvin. Ja se lähtee jo aivan pienistä asioista. On myös tärkeää muistaa se, että kaikkia tarvitaan. Me olemme kaikki samalla tasolla ja yhtä arvokkaita varallisuudesta, asemasta, ihonväristä, seksuaalisuudestamme, sukupuolestamme, iästämme huolimatta. Pääministerin arvo ihmisenä on aivan sama kuin kenen muun tahansa. Miljonääri Oprah Winfrey sanoo, että yksi syy hänen menestykseensä on ollut se, ettei hän ole koskaan kuvitellut olevansa hienompi ihminen kuin hänen yleisönsä, vaikka hänellä onkin saattanut olla jalassaan kalliimmat kengät.
Ja sinulle, joka juuri nyt ajattelet, että hyvähän sinun on sanoa, niin mistäs tiedät? Kukaan ei tiedä mitä joku toinen ihminen käy, tai on käynyt läpi elämässään.
Onnenpäivää meille kaikille!
Hanna
Kiitos kirjoituksestasi. Kun ensimmäistä kertaa lähdin työtehtävääni Afrikkaan, koin shokin. Suurempi se kuitenkin oli, kun palasin siihen verrattuna yltäkylläiseen Eurooppaan. Äitini opettama viisaus oli ”Älä kadehdi toisen onnea. Et tiedä hänen salaista suruaan. ”
Eva,
Sama juttu. Afrikka on opettanut paljon. Myös ilosta ja riemusta. Viisas äiti sinulla – niinhän se on.
Hanna
Oikein hyvä kirjoitus! Vallankin, jos muistaa elää kuin kirjoittaa!
Kiitos. Kyllä nämä ajatukset omasta päästäni tulevat, joten ei liene epäilystä siitä, ettenkö näin eläisi, vai oletko eri mieltä?
Hanna
Tämä on mielenkiintoinen aihe, kiitos siitä, että otit sen käsittelyyn.
Aluksi kyllä vähän ärsyynnyin. Positiivisuus saattaa kääntyä vaatimukseksi positiivisuudesta, ettei negatiivisia asioita saa ottaa esille. Tästä oli hyvä Maaret Kallion kolumni Hesarissa hiljattain. Olen huomannut tällaisia tilanteita omissa vastoinkäymisissäni ja kuullut monen muun kertovan samasta. Nämä muut ovat olleet nuoria aikuisia.
Olen itse päättänyt tietoisesti, että haluan kertoa hyvät huomioni ihmisille. Teenkin tätä. Lapsuudenkodissani ei kehuttu sanoilla, mutta hyväksyminen ilmeni muulla tavoin kokonaisvaltaisesti. Tärkeää oli myös se, että erityisesti isäni puhui kanssani myös vaikeista asioista ja piti vaikeita tunteita elämään kuuluvina. Sellaista olen myöhemmin kohdannut aika vähän.
Suomalaiset ovat aika tasa-arvoisia. Ihmiset ajattelevat, että heillekin kuuluu hyvät asiat ja peräävät oikeudenmukaisuutta. Monessa maassa on selkeästi luokkayhteiskunta ja ihmiset peilaavat elämäänsä oman luokkansa sisällä. Olisiko tässä osasyy suomalaisten reaktioon?
Kommentin viisaus kateudesta oli myös hyvä. On hyvä pohtia, mistä kulloinkin on pohjimmiltaan kyse.
Minusta on tosi tärkeää tuoda ääneen hyviä asioita esille. Joskus kun joutuu kuuntelemaan paljon negatiivisia asioita, haluaa kääntää selän vasten sitä miinuksen tulvaa ja tuntuu kun selkään kasvaisi tarpeellinen kilpi. Ei vain pysty ottamaan vastaan sellaista negaatiota, jolle ei ole pohjaa. Turhaa valittamista. Monislla ihmisillä on paljon taakkoja kannettavaan, en väheksy sitä. En käske olemaan reipas ja ottamaan niskasta kiinni. Mutta turhasta valittaminen ja ikuinen kitinä on raskasta kuunneltavaa, kun asiat ovat usein kuitenkin perushyvin.
On hyvä ymmärtää että elämään kuuluu myös vaikeita asioita ja että niistä voi selvitä. Samaan aikaan kun asiat ovat vaikeita ja huonosti, moni asia voi olla hyvinkin. Niin tapaan itse ajatella – tämä on nyt todella huonosti, mutta huonomminkin voisi olla. Iloitsen myös elämästä, että olen elossa! Ei sekään ole itsestään selvää.
Hanna
Minua jotenkin ärsyttää Euroopan ja Afrikan vertaaminen, ikään kuin Afrikka olisi automaattisesti jokin Euroopan vastakohta onnellisuudessa. En ole poikennut, mutta käsittääkseni Afrikankin mantereella on ihan onnellisia ihmisiä ja nuo koululuokat ovat monelle ihan huikea onnen lähde, ne ovat vain erilaisia kuin meidän vastaavamme! Monet siellä koulua käyvät eivät tiedä muusta, sama homma täällä. Asiat eivät ole automaattisesti parempia tai huonompia, onnellisia tai onnettomia. Kyllä rikaskin saa olla onneton, vaikka olisi ferrari alla ja vuittonista kaivaisi lehtikullatun nenäliinan. Kunkin murheet ovat hänen omiaan, eikä niitä pidä väheksyä, kuten kirjoitatkin. Minusta nämä onnellisuusvertailut ovat höpöhöpöä – miksi ylipäätään tehdä tällaisia vertailuja tai käydä kilpailua onnellisuudella? Tulee mieleen Aamulehdessä hiljattain ollut ”uuden ruokalajin kisa”, jossa voittajaksi selviytyi uudelleen nimetty lihaperunasoselaatikko. Ei ollut parempaa tai huonompaa kuin vanha vastaava, oli vain eri nimellä.
Hei Ode,
Olen käynyt Afrikassa monta kertaa. Sekä Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa että Mosambikissa ja Tansaniassa. Raha ei tee onnelliseksi kuin tiettyyn pisteeseen saakka, mutta mun pointtina on se, että on syytä huomata ne asiat, jotka meillä on todella hyvin. Tämä maa on niin hyvä paikka asua, että kyllä se tukee onnellisuutta mun mielestä.
Köyhässä Afrikassa oli paljon onnellisia ihmisiä (mistäs tiedän – he näyttivät onnellisilta, mitä rinnassaan kantoivat, siitä en tiedä) Mutta kyllä onnellisuutta lisää esimerkiksi se, että on silmälasit joilla näkee, siitä seuraa, että voi tehdä töitä tai opiskella. Nämä asiat ovat täällä itsestäänselvyyksiä, Afrikan köyhissä maissa on yksi optikko miljoonaa asukasta kohden.
Kyllä onnellisuutta pitäisi lisätä sekin tieto, että täällä pääsee sairaalaan tarvittaessa ja että köyhää ja rikasta hoitavat samat lääkärit.
En näe näitä mittauksia kilpailuna vaan pikemminkin sellaisena datana, josta voi päätellä mihin kannattaisi pyrkiä, että ihmisillä olisi hyvä olla.
Hanna
Heips, niin totta kaikki kirjoittamasi! Ilman sitä lottovoittoakin on hyvä olla syntynyt tänne. Mä pidän itseäni kovin tyytyväisenä ihmisenä, kivempi olla itselläkin, kun ei koko ajan mieti epäkohtia ja ole naama nutturalla. Sitä paitsi mä näin eilen krookuksia lenkkitien varrella ja hirveesti lumikelloja sekä kasoittain lunta, oli siinä kontrastia kerrakseen!
Pirjo, nyt olet asian ytimessä, tyytyväisyys on se oikea sana, ei onnellisuus: https://www.hs.fi/nyt/art-2000006047711.html
Ode, ai kuinka hauskaa, se tyytyväisyys tuli ihan luonnostaan kommenttiini. Tyytyväisyys ja onnellisuus eivät tosiaan ole samoja asioita, lähinnä voisi sanoa kai, että pikkuserkkuja toisilleen!
Olet niin oikeassa !! Itse olen asunut suurimman osan elämästäni ulkomailla, nykyinen asuinpaikkani on Ranska. Käyn Suomessa vähintään 2 kertaa vuodessa ja joka kerta jaksan yllättyä kuinka hyvin asiat siellä ovat.
Asiat toimivat ja hommat hoituu! Seuratessani perheeni elämää Suomessa saan kerta toisensa jälkeen huomata kuinka onnellisessa asemassa he ovat. Täällä Ranskassa terrorismin uhka kuuluu arkeen, väkivaltaiset lakot seuraavat toisiaan, helteillä saastesumu peittää kaupungin ja koulusysteemi on jämähtänyt 1800-luvulle.
Ymmärrän etteivät suomalaiset tajua oman maansa upeutta, minullekin se on kirkastunut vasta ulkomailla vietettyjen vuosien kuluessa. Ja kuten sanoit kirjoituksessasi, maailmassa ei ole paikkaa jossa kaikki asiat olisivat hyvin. Mutta Suomi on kyllä hyvän matkaa muita edellä!
Maria,
Tämä on oikeastaan se juttu, josta koetin kirjoittaa. kaikki toimii, ketään ei oikeasti hylätä,ilma on puhdasta ja vaikka välillä kaikki on hankalaa, niin kuitenkin täällä on hyvä olla ja paljon parempi kuin niin monessa muussa paikassa. Parempi kuin missään!
❤️
Hanna