Talon maalaus ja värin valinta – kaikkea sitä voikin sattua

Ostimme keltaisen vanhan puuhuvilan kodiksemme Espoosta vuonna 1998. Teimme siihen valtavan remontin. Taloa laajennettiin kauniisti, seinät saivat uuden, edelleen keltaisen maalipinnan ja katto uusittiin kokonaan ja se myös vaihtoi väriä, entisen punaisen katon sijaan taloa suojasi nyt koivunlehden vihreä peltikatto. Mutta siitä kaikesta on kauan ja viime kesänä oli aika maalata talo uudelleen 20 vuoden jälkeen.

Värivalinnan piti olla helppo ja yksinkertainen vaan eipä ollutkaan ja siitä syntyikin sitten minulle varsin tyypillinen saaga, jossa tunteet ja paniikki, häpeä ja katumus löivät yli äyräiden koomisessa tapahtumaketjussa. Kaiken kaikkiaan on kyllä ihanaa, että elämässä tapahtuu. Varsinkin, jos lopputulema on onnellinen. Jo tässä vaiheessa tarinaa on syytä kiittää ammattilaisia – heihin kannattaa aina luottaa.

Kesä

Talon seinissä oli siis viime kesänä 20 vuotta vanha maali, joka jo halkeili ja hilseili ja muutama lauta verhoilussa oli uusimista vailla. Annoimme homman tuttujen ja osaavien ammattilaisten tehtäväksi. Pepe Toikka oli jo 20 vuotta sitten remontoimassa taloamme ja teki siihen silloin mm. katon. Nykyään Pepen aisaparina monissa projekteissa on hänen tyttärensä Tea Toikka. Siinä on tyypit, joihin olen tottunut luottamaan sataprosenttisesti.

He aloittivat työn kaapimalla ja hiomalla ensin vanhan maalin pois ja sen jälkeen talo pestiin. Sitten oli maalauksen vuoro. Meidän hommaksi jäi maalien hankinta ja värin valinta.

Ajattelin, että se on helpoin homma ikinä. Keltaista seiniin ja valkoista nurkkiin ja kaiteisiin. Soitin Teknokselle ja kerroin toiveeni. Keltaista ja valkoista. No niin, siinä sitten hetki keskusteltiin ensin, mikä maali on oikea meidän talolle. Päädyimme Nordica Matt–talomaaliin. Se on akrylaattipohjainen, vesiohenteinen maali, joka sopii aiemmin joko akrylaattimaalilla tai öljymaalilla maalattuille pinnoille. Sen himmeä ja kova pinta hylkii likaa ja säilyttää ulkonäkönsä ja värinsä erittäin pitkään.

Ja sitten seurasi se värin määrittäminen. Muistan sen keskustelun niin hyvin! Istuin autossa matkalla Suomen kaunein koti –ohjelman kuvauksiin yhdessä maskeeraajan kanssa. Ajoimme Lahdentietä

– Keltaista kiitos ja valkoista myös.

– Mitähän keltaista sen pitäisi olla?

– Ööö sitä kartanon keltaista…

– tuota kun meillä on nämä värit numeroina ja keltaisia on aika monta, mutta yleisesti se kartanon keltainen on numero T7113

– No sitä sitten

– Olisiko sun kuitenkin mahdollista katsoa meidän värikarttaa?

– En mä nyt millään ehdi, kun olen just menossa kuvauksiin, enkä pääse koneelle. Mä luotan ihan teihin.

– No hyvä, tehdään sitten niin. Puhun vielä meidän värisuunnittelijoiden kanssa tästä.

Teknoksen maalineuvonta- ja sävypalvelutiimi mietti siis talon värin ja lopputuloksena meille tuli sitten sata litraa keltaista Nordica Matt Talomaalia sävyllä T7113 ja valkoista sävyllä T7008. En ollut koskaan ajatellut, ettei vitivalkoinen olisi paras väri nurkkalautoihin ja ikkunanpieliin, mutta ei se ole. Pieni sävy tekee lopputuloksesta pehmeämmän. Kannattaa kysyä asiantuntijoiden neuvoja.

Oli ihanaa, kun maalauksesta viimein oli tulossa totta. Talo kaipasi sitä kipeästi ja minä myös. On äärimmäisen tärkeää, että kotiin tullessa ja kotia katsoessa mikään ei häiritse, vaan on onnellinen olo. Kun näkee ravistuneen maalin ja tietää, että se ei ole hyväksi, siitä tulee stressi. Pieni hauska juttu on muuten se, että talo oli alunperinkin maalattu Teknoksen maalilla. Talon entinen omistaja piti hyvää kirjaa talon kunnosta ja remonteista ja vanha vuoden 1984 Teknoksen esite on vielä jäljellä. En ymmärrä miksi emme maalanneet taloa remontin yhteydessä tuolla samalla sävyllä, vaan uudella paljon vaaleammalla keltaisella.

Vanhat Teknoksen värikartat vuodelta 1984

Uutta väriä pintaan!

Ja niin Tea alkoi maalata taloa. Hän aloitti työn talon takaseinästä, jonne ei paistanut aurinko. Kävin äkkiä katsomassa miltä seinä näytti, kun sitä oli maalattu hiukan. Hyvältä näytti!

Seuraavaksi aurinko oli kiertänyt niin että Tea oli voinut maalata myös talon pohjoista seinää. Menin katsomaan. Sain shokin. Väri näytti aivan kamalalta. En saanut henkeä. Meidän ihana sitruunankeltainen talo näytti ihan hirveältä. Tunkkaiselta ja ikävältä. Alkoi pyörryttää. Pihassa seisoi sata litraa väärän väristä keltaista maalia. Mitä mä NYT teen!?!

No soitan miehelleni tietenkin. Ääni väristen selostan, kuinka kamalan värinen talo on. Se on liian tumma. Se on liian kaikkea. Tea katsoo sivusta hiukan varovaisena ja minä ravaan takaseinän ja etuseinän väliä kuin juoksuhihnassaan tempoileva levoton koira. Otan kuvia ja lähetän niitä miehelleni.  Vatsaa kouristaa ja muistan äärimmäisen hyvin, että olin se henkilö, joka sanoi puhelimessa, etten katso värikarttaa, vaan luotan. Ajattelen, että mistä hitosta edes tiedän millainen väri ON kartanon keltainen! Palleaan sattuu.

Istun alas ja alan ajatella. Annan hengitykseni tasaantua. Totean, että on oikeasti parasta luottaa ammattilaisiin. Ja jos olen hyväksynyt värin, niin olen. Nyt on turha hötkyillä. Ja päähäni myös alkaa hiipiä muistot niistä talvisista hetkistä, jolloin olen oikeasti hiukan hävennyt liian kirpakan keltaista talon väriä, joka on ollut peräti hiukan halvan näköinen lumen keskellä loistaessaan. Rauhoitun hieman.

Syksy

Talvi

Alan miettiä valon kulkua. Aurinko kiertää taloamme koko päivän. Se on koko auringonkierron sen kirkkaassa paisteessa joltain sivulta ja samaan aikaan jossain muualla se on tietenkin varjossa. Ja osa on puolivarjossa. Valo muuttuu ja vaihtelee ja vaikuttaa siihen miltä väri näyttää eri hetkinä päivästä. Päätän, että mikä on aloitettu ja päätetty, se pitää.

Pikkuhiljaa alan tottua väriin ja lopulta näen sen oikein. Ja voi että olen ONNELLINEN! Keltainen talomme on niin kauniin värinen. Väri osoittautui täydelliseksi. Se on ennen kaikkea tyylikäs. Ja kun se seisoi kodikkaana keskellä viime talven korkeita hankia, ei väri enää hävettänyt. Poissa oli sitruunainen halvan näköinen kirpakkuus ja tilalla pehmeä ja kaunis keltainen, onnellinen talo.

Talon värin valinta ei ole pikkujuttu, koska lopputulos on pitkäaikainen. Sitä kannattaa siis miettiä kunnolla ja tehdä seinään koemaalaus, joka saa olla mielellään vähintään neliömetrin kokoinen alue. Erilaisilla pinnoilla väri myös näyttää erilaiselta.

Nyt on kyllä ihanaa ajaa portista pihaan. Talon väri on pehmeä ja se sopii maisemaan kauniisti kaikkina vuodenaikoina.

Keltaisen talon Hanna