2020 minuuttia lisää aikaa läheisille – yksinäisyys koskettaa

Jokainen on varmasti kokenut elämässään ei toivottuja yksinäisyyden hetkiä. Pitkiä tai lyhyitä. Tai tilanteitä joissa kokee olevansa yksin, vaikka on ihmisten seurassa. En tiedä kumpi tilanne on pahempi. Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne ryhmässä on raastavaa. Se on kummallinen tilanne. Itse olen kokenut sellaista yksinäisyyttä hirveän monenlaisissa tilanteissa.

Suurissa juhlissa, jossa on paljon ihmisiä voi olla aivan outsider. Menen moniin tilaisuuksiin yksin ja joissakin saattaa olla paljon ihmisiä, jotka tunnen päällisin puolin. Heillä on ehkä ystävä tai tuttu mukanaan ja voi olla vaikeaa liittyä seuraan. Siinä sitten kävelen muiden joukossa lasillinen lämmintä, hapanta kuohuviiniä kädessäni ja hymyilen tyhjää hymyä etsien jotakuta jonka viereen voisi parkeerata, ettei näytä aivan laumastaan eksyneeltä kauriilta. Olen kokenut sen monasti. Riippuu vähän omasta sen hetkisestä henkisestä tilasta, miten silloin pärjäilee ja miltä se tuntuu.Voin hyvin olla yksin ja seurata tapahtumien kulkua, mutta joskus olo voi kyllä olla aika ankea.

Meillä Suomessa ei opeteta kevyttä small talkia – juhlissa seurustelua. Sitä tapaa, että juttelet vähän kaikkien kanssa ja otat huomioon kaikki, jotka ovat paikalla. Jotkut sen osaavat ja toimivat pelastavina enkeleinä noissa hetkissä. Olen koettanut opettaa lapsilleni, että katselkaa juhlissa ympärillenne, jos joku on yksin, menkää juttelemaan ja esitelkää hänet muille. Koetan itsekin noudattaa tietenkin sitä tapaa.

Kuten Apu-lehden päätoimittaja Marja Aarmipuro sanoo: ”Yhteisöön ei noin vain tulla, yhteisöön otetaan. Ei ole yksinäisen vastuulla tulla pois syrjästä: yhteisön tehtävä on ottaa jokainen lähelle ja mukaan. Se vastuu on sinun ja minun, meidän kaikkien”.

Juhlat ovat ohikiitäviä hetkiä elämässä ja jo se, että kutsutaan jonnekin, kertoo että ihminen kuuluu johonkin joukkoon. Entäpä kun ei kuulu oikein minnekään? Tai ystävät ovat kaikonneet jonnekin tai niitä ei koskaan oikein ole ollutkaan.

Ystävyyssuhteet voivat kuihtua hoidon puutteeseen ja pikkuhiljaa ennen hyvä ystävä tai kiva kaveri on jäänyt sivuun. Jotkut ystävyyssuhteet voi herättää henkiin ja tapahtuu se juttu, kun sanotaan että ” sitten meidän juttu alkoi juuri siitä, mihin se silloin joskus jäi”

Mutta aina se ei toimi niin.

Työelämä on ollut hirvittävän kiireistä pitkän aikaa. Monille ihmisille työ on ollut yksi elämän tärkeimmistä asioista ja samalla monilla aloilla on ollut paljon irtisanomisia. Ne jotka ovat jääneet jäljelle työpaikoissa, ovat joutuneet ottamaan vastaan lisää ja lisää työtehtäviä. Freelancereiden maailmassa taas on usein se tunne, että jos et ota tuota työtä, et ehkä saa heiltä seuraavaa. Ja toisaalta koskaan ei voi tietää tuleeko uusia töitä. Pian voikin huomata, että koko elämä on pelkää työtä. Kaikki muu jää sivuun koska ei ole aikaa. Ystävät putoilevat kyydistä ja he tietävät sinusta vain sen, minkä sosiaalisesta mediasta lukevat, mutta koska puhuitkaan ystäväsi kanssa viimeksi? Mitä oikeasti tiedät ystäväsi tunteista ja elämästä?

Nuoret eivät enää halua tehdä vain töitä. He haluavat elää ja mennä maailmanympäri matkalle tai reppureissulle jonnekin kauas ja tutkia maailmaa. He haluavat nauttia elämästä eivätkä elä vain työlle. Jotkut ovat tätä paheksuneet, mutta sen vaan sanon, että nauttikaa! Viihtykää ystävienne seurassa – elämä on lyhyt. Ja se aika, jonka ystävien, läheisten ja rakkaiden kanssa voi viettää on kaikkein tärkeintä. Ja se aika voi olla yllättävän lyhyt. Apu-lehti haastaa jokaisen suomalaisen antamaan 2020 minuuttia lisää aikaa ihmisille lähellään. Tästä pääset linkkiin, jossa voit testata paljonko yhteistä aikaa sinulla ja läheiselläsi on jäljellä. Itse järkytyin luvustani syvästi.

Puhuin läheisen ihmisen kanssa eilen somesta. Hän poistaa puhelimestaan Instagramin ja Facebookin säännöllisesti moneksi viikoksi, koska on huomannut, miten huono vaikutus niillä on hänen elämäänsä. Sitähän luulee tietävänsä mitä ihmisille kuuluu, luulee jopa että on ollut ihmisiin yhteydessä, vaikka tosiasiassa on vain katsellut sitä pintaa mitä useimmat näissä medioissa jakavat. Somea sohvalla maaten voi selata helposti tunnin, olisko parempi jutella puhelimessa tunti? Tai käydä kahvilla?

Some myös tunnetusti lisää yksinäisyyden tunnetta. Kun katsoo mitä kivaa kaikki muut ja koko maailma tekee, samalla kun itse hiihtelee yksin kotona villasukat jalassa, tulee se tyhjyyden tunne, jossa on läsnä suuri yksinäisyys. Ja totuushan on se, että sen saman ruudun takana on monta kaltaistasi.

Sitten on se tilanne, jossa some on läsnä, mutta sinä et. Olet ystäväsi tai läheisesi kanssa samassa tilassa ja vastaat lyhyillä ynähdyksillä hänelle, koska selaat puhelinta tai tekstaat jonkun muun kanssa. Inhottava tilanne. Ja niin tyypillinen.

Haastan sinut viettämään tänä vuonna 2020 lisää aikaa läheisesi kanssa. Jokainen hymy, ystävällinen ele ja huomioiminen on tärkeää. Ja joskus jopa elintärkeää. Älä säästele – anna palaa! Kun sairastin masennusta, kaupan kassa hymyili minulle, eikä varmasti tiedä, että muistan sen hetken vielä yli 20 vuotta myöhemmin. Se naapuri, joka erittäin kovalla hetkellä soitti ovikelloani tarjottimellaan vasta leivottua pullaa ja kahvipaketti sen sijaan tietää, etten ikinä sitä hetkeä unohda. Elämä on! Pidetään toisistamme huolta.

❤️Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 kommenttia

  1. Marja 23.02.2020

    Se on niin juurikin näin, voi kun me kaikki tämän muistaisimme. Kiitos kun muistutit🌹

    Vastaa
    • hannasumari 24.02.2020

      Kiitos ❤️
      Hanna

      Vastaa
  2. Sirpa Itkonen 24.02.2020

    …kiitos …
    Olipa hienoakin hienompi kirjoitus ❤️ja joka sana …niin totta …

    Vastaa
    • hannasumari 24.02.2020

      ♥️Kiitos!
      Hanna

      Vastaa