Hyvät neuvot huonekasvien hoitoon ovat kullan arvoisia. Viherkasvini ovat ystäviäni, melkein kuin lapsiani. Ne tarvitsivat keväthuoltoa ja minä neuvoja ja opastusta. Kutsuin ammattilaisen auttamaan, sillä yksin en olisi pärjännyt millään.
Viime talvi, joka tuntui olevan kuin loputon marraskuu, kuritti limoviikunani henkihieveriin ja viikunapuuhun oli ilmestynyt ohutta seittiä ja se näytti muutenkin riutuvan. Hopeaköynnökset olivat viettäneet pari vuotta minikokoisissa muoviruukuissaan, joissa ne ostin ja totesin että olen pulassa. Tarvitsisin apua ruukkujen vaihtoon sekä kosolti hyviä neuvoja. Niinpä kutsuin meille Johanna Vireahon. Johanna on puutarhatoimittaja ja viherstylisti ja hänellä on ystävänsä metalliartesaani-puutarhuri Eeva Tarkion kanssa HUONE ett RUM verkkokauppa, myymälä ja showroom Inkoossa. He tekevät tilauksesta vihersisustuksia ja järjestävät workshoppeja ja heillä on oma kotimaassa valmistettu vihersisustusmallisto.
Lähetin Johannalle kuvat kasveistani etukäteen ja kuvasin myös pari tyhjää paikkaa, jonne kaipasin jotain lisää. Kasvien hoitopäivästä muodostui opettavainen ja antoisa. Vanhat kasvit saivat hoitoa ja eteinen sai viherverhon – amppelin, jonka Johanna ja Eeva ovat suunnitelleet. Amppelin juju on kapea ja pitkä muoto, joka toimii loistavasti ikkunan edessä ja kasvit nauttivat valosta.
Viherkasvien kasvien hoito on palkitsevaa ainakin silloin kun ne voivat hyvin tai ne saa tokenemaan jostain taudista ja alkavat kukoistaa uudelleen. Minä en ole mikään mikään viherpeukalo, joihinkin kasveihin vaan syntyy hyvä suhde ja homma toimii. Jotkut eivät menesty meillä minun hoidossani ja sen asian kanssa on turhaa taistella.
Kastelu ja taudit
Puhuimme Johannan kanssa paljon kastelusta. Kasvit on hyvä kastella säännöllisesti kerran viikossa kunnolla ja antaa sitten mullan kuivahtaa. Minulla kastelupäivä on torstaisin, mutta olen antanut osalle kasveista liian vähän vettä. Kun kasvi istutetaan on hyvä laittaa multaa niin, että ruukkuun jää pari senttiä tyhjää. Kun sitten kastelee, niin vettä tulisi kaataa niin paljon kuin tyhjään tilaan mahtuu. Jos kasveja kastelee tilkkasella silloin tällöin juuret joutuvat kärsimään kuivuudesta ja kasvi sairastuu helposti. Kasteluohje ei koske mehikasveja eikä kaktuksia ja toki kodin lämpötila ja kosteus vaikuttavat tarvittavan veden määrään. Kasveja ei pidä myöskään hukuttaa.
Käkkyrässä viikunapuussani oli kutsumaton vieras, vihannespunkki, joka iskee juuri liian kuivassa kituvaan kasviin eikä ollenkaan viihdy kosteudessa. Kannoimme potilaan ulos ja se sai torjunta-ainekäsittelyn.
Seuraavana käsittelyyn pääsi ennen niin upea kihararunkoinen limoviikuna. Sen pyöreäksi leikattu latva kesti monta vuotta tuuheana, kunnes viime talvena se pudotti lähes kaikki lehtensä ja ennen ennen läpinäkymätön latvansa harveni totaalisesti, Nyt siinä sojottaa vain muutama oksa. Johanna leikkasi sitä vielä entisestäänkin aika rajusti ja kaikki kuivat oksat poistettiin (niitä oli ämäpillinen) Kun oksia leikkaa, niistä alkaa valua valkoista maitiaisnestettä. Sen sa loppumaan, kun heti leikkauksen jälkeen suihkauttaa leikkuupintaan vettä. Saa nähdä miten puu selviää. On mahdollista että siitä tulee vielä tuuhea. Merkkejä on jo näkyvissä. Ostin sen juurelle seuraksi ja inspiraatioksi kaksi lankaköynnöstä, jotka istutettiin ruukun pinnalle.
Meillä on takan reunalla kaksi hopeaköynnöstä, joissa on yli kuusi metriä pitkät versot. Niiden uudelleen istuttaminen oli aikamoinen homma. Ensin piti selvittää toisiinsa takertuneet versot, jotk aolivat solmussa keskenään. Sitten juuripaakku varovasti pois muoviruukustaan ja istutus uuteen kauniiseen käsintehtyyn ruukkuun ja versojen kiinnitys luikertamaan pitkin seiniä ja katon rajaa. Luoja kuinka ne ulottuivatkin pitkälle! Käynnnökset kärsivät operaatiosta hiukan, mutta alkavat jo toipua. Kiinnitystä täytyy vielä fiksata, mutta kasvit saavat nyt olla rauhassa hetken, että toipuvat.
Viherverho amppelilaatikko toivottaa meidät tervetulleeksi kotiin joka päivä. Johanna toi valmiin istutuksen mukanaan. Se on Suomessa alumiinista valmistettu, kevyt ja siro amppeli, joka istuu kauniisti ikkunan eteen. Värejä on kolme: mustanharmaa, metsänvihreä ja valkoinen. Joahanna istutti laatikkoon alaspäin roikkuvan himalajan posliinikukan ja reunoille vahvalehtiset isoposliinikukat krinkle 8 ja kasteluohje on selkeä: 8 dl vettä, pitää säännöllisestä kastelusta. Ruukun pohjalla on kerros kevytsoraa eikä kasveja tarvotse pariin vuoteen ruukuttaa uudelleen. Toivon että posliinikukat riehaantuvat tuossa! vaikka eteinen antaa pohjoiseen, se on silti valoisa, mutta ei paahteinen. Luulisi että olosuhteet ovat täydelliset!
Vihreys tuo hyvää mieltä ja kun onnistuu jonkun kasvin kanssa, se palkitsee! Toivottavasti kirjoituksesta ja vinkeistä on jotain hyötyä ja iloa myös sinulle.
Love
Hanna
Blogia saa mielellään jakaa.
Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin ⎮FB ⎮FB-blogi⎮
Tosi kaunis koti teillä on ja ihanan paljon viherkasveja. Koti ilman viherkasveja on kuin ruoka ilman suolaa 🙂 On tosi kiva kun vihersisustus on nyt levinnyt nuortenkin koteihin. Luen paljon sisustuslehtiä ja katson tietty kaikki sisustusohjelmat ja koti voi olla kaunis ja hieno, mutta jos siellä ei ole kasveja niin se on aina varsin kylmä ja kolkko. Upea toi istutuslaatikko ja kun nuo kasvit tosta vielä kasvaa niin upeammaksi muuttuu kokoajan. Hyvä kirjoitus taas, mutta enpä sulta ole huonoja lukenutkaan .
Kiitos Merja 2 ❤️
Joo odotan innolla kuinka nopeasti laatikon posliinikukat kasvavat ja toivon että sinne putkahtaisi kukkakin!
Omat lapseni ovat myös innostuneita huonekasveista ja se on ihanaa. kasvit ovat kokeneet uuden tulemisen.
Ihanaa viikonloppua sinulle.
Hanna
Teidän talossa on henkeä❤❤❤
Siihen liittyen pitää kysyä uusimmasta mökkiohjelman jaksosta. Usein olette – hyvästä syystä! – kritisoineet upeiden vanhojen itkettävää talojen yliremontointia lue tuhoa. Nyt annoitte kympit totaalihengettömäksi valkaistulle talolle jonne ei voinut kuvitella minkään näköistä kesänviettoa?? Lähes 200-vuotinen historia jyrätty viimeistä naulaa myöten. No, ehkä vika onkin minussa joka vihaan vimmalla valkoisia lattioita ja kulissi”koteja”. Suurimmin silti sairaalamiljöö ällistyttää mökeillä joilla vietetään rentoa vapaa-aikaa, ulkoilmaelämää ja sitten pinnat ovat ääreensä herkästi likaantuvia ja kalusteet, koristeet lavasteenomaisesti aseteltuja? 😯
Ps. Ruotsalaiset osaa tämänkin niin paljon paremmin, rentoa ja supertyylikästä, eloisaa, ei ikinä tällaista sammutettua iloa kuin suomalaisten ”sisustamissa” asumuksissa. 😔
Hei, vastaisin mielelläni, mutta taisi unohtua se kysymys 😊
Hanna
Katselen kaunein mökki ohjelmaa tässä tuoksuvan sadeaamun iloksi juuri minäkin,ihmettelen DejaVu mietteitäni. Eikös tämä Sipoon talo ollut pari vuotta sitten kaunein koti ehdokkaana ja nyt te ihastelette sitä kuin outona tilana? Vai muistanko väärin? Ellen, ohjelma ja ehdokkaat asettuu vähintäinkin erikoiseen valoon. Tai mainostaa tiettyjen ihmisten yrityksiä.
Tämä sama rakennus on ollut myös ainakin kahdessa sisustuslehdessä. Plussaa sille että omistaja ainakin todella, TODELLA tykkää omasta kädenjäljestään! :’D
Hei ja kiitos kommentistasi.
Sipoon talo ei ole koskaan ennen esiintynyt Suomen kaunein koti -ohjelmassa. Kiva jos ohjelmasta on iloa!
Onnen kevättä!
Hanna
Juu nyt minulta meni maku koko ohjelmaan. Nimen mukaan siinä etsitään suomen kauneinta mökkiä.
Kyllä viimekertaiset super,super ylelliset rakennukset eivät ole kaunista mökkiä nähneetkään. Tai sitten minulla on aivan väärä käsitys mökistä! Oletin, että tässä ohjelmassa haetaan ihania persoonallisia kesämökkejä eli pitsikesähuviloita. Mutta apua, ei mahtaviva hulppeita edustustaloja. Noille palatseille ja laitoksille pitäisi olla aivan oma ohjelma vaikka”Meidän ylelliset lomakohteet” Siis eipä kiinnosta enää katsoa koko ohjelmaa .