Ilmainen supermarket on auki – villiruokaa lautaselle

Kuka oikeasti haluaa syödä voikukkia tai laittaa vaahteranlehtiä kreppien sisään, mitä on villiruoka? Entä villiyrtit?

Jotenkin villiyrtit kiinnostavat, mutta jaksaako sitä sittenkään innostua ja miten ne tunnistaa ja mitä ne nyt oikeastaan edes on?

Voi että! Villiyrtit ovat loputon Suomen luonnon aarreaitta eli Sami Tallbergin sanoin ”villi vihreä supermarketti” Ei tarvitse lähteä Kreikkaan poimimaan yrttejä, niitä saa totisesti ihan omalta kotipihalta ja läheisestä metsästä ja rannoilta. Eikä vain yrttejä vaan myös ruokaisia vihanneksia ja tietenkin marjoja ja sieniä myös.

Tapasin Sami Tallbergin Mitä tänään syötäisiin? Perjantai –ohjelman kuvauksissa aiemmin keväällä. Hän pyyhälsi sisään studioon ja nosti saman tien esille pussillisen kaikenlaista vihreää, jota oli kerännyt aamulla kotipihaltaan. Pieniä erivärisiä lehtiä. Jotkut tunnistin, kakkia en. Esimerkiksi pihlajan silmut olivat niin supussa ja pieniä, että oksistaan irrotettuina en tajunnut mitä ne olivat. Sami kehotti maistamaan ja yök! Niin karvasta! Mutta se oli ensimaku, seuraavaksi maistoin hienostuneen karvasmantelin ja Amaretto-liköörin maun. Sellaisia villiyrtit ovatkin, maku syvenee ja paljastuu vasta muutaman puraisun jälkeen. Voit katsoa ohjelman täältä. Sami on niin hauska – suosittelen!

Sami Tallberg toi mukanaan myös kirjoittamansa Villiyrtti keittokirjan, (Redme.fi) villiyrtti-raamatuksikin sanotun kirjajättiläisen. Kun näin sen, tajusin että minullahan on tuo opus kotona.

Ymmärsin myös, että jos haluan valmistaa ruokaa villiyrteistä, minun ei tosiaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Riittää kun otan sakset ja korin käteeni ja laitan kengät jalkaani. Omalta pihalta löytyivät helposti vihreät ainekset moneen ruokaan.

Lauantaina oli ihana ilma, joka kutsui syömään kesäruokaa. Kävin torilla ja hallissa ja ostin uusia perunoita, parsakaalia ja kalaa. Lisukkeet aterialle halusin tehdä Villiyrttikirjasta.

Tein kauniin annoksen kirjan sivulta 100 Parsakaalia, kaunokaista ja salottisipulia. Kaunokaisia eli belliksiä, kuten minä niitä kutsun, kasvaa meidän nurmikolla, joten hakumatka ei ollut pitkä.

Reseptit

Salaatti oli mieto, herkullinen ja nosti kauneutensa tähden hienon päivän ja ulkona syödyn aterian vielä paremmalle tasolle. Ja innostuin kokeilemaan lisää. Katsoin reseptejä läpi ja etsin sellaisia joiden aineet löytyisivät kotoa.

Valmistin kirjan ohjeilla vielä voikukka-sinihomejuustosalaatin sekä nokkos-hamppukreppejä villiyrttitäytteellä. Kreppien kanssa kävi hullusti, kun meillä ei ollutkaan reseptiin tarvittavia hampun siemeniä. Korvasin ne manteleilla ja cashew-pähkinöillä. Hyvää tuli, mutta hampunsiemenistä tulisi varmasti kivaa rakennetta. Ensi kerralla laitan niitä!

Krepit

5 dl nokkosenlehtiä (tiiviisti pakkattuna)

2 dl vettä

3 dl kookosmaitoa

1 dl kuorettomia hampunsiemeniä (käytin manteleita)

½ dl hamppurouhetta (Käytin pellavarouhetta)

2 ½ dl vehnäjauhoja

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl hunajaa

reilu ripaus merisuolaa, mustapippuria myllystä, auringonkukkaöljyä paistamiseen.

Keitä nokkosenlehtiä 15 sekuntia kiehuvassa vedessä. Sekoita kaikki ainekset ja pyöräytä blenderillä, kunnes ne ovat huolellisesti sekoittuneet. Anna taikinan turvota tunnin ajan huoneen lämmössä. Sekoita kreppitaikina vielä kertaalleen ja paista haluamasi kokoisia kreppejä.

Täytteeksi syötäviä villiyrttejä sesongin mukaan, salaatinkastiketta, merisuolaa mustapippuria myllystä ja lisäksi kauratuorejuustoa.

Minä käärin kreppien sisälle vuohenputken ja vaahteranlehtiä ja smetanaa.

Krepit maistuivat ihanilta. Niiden paistaminen oli hiukan haastavaa. Lieden tulee olla keskilämmölä ja lettu saa kypsyä niin että sen pinta on hyytynyt. Sitten ravistin pannua, kunnes lettu irtosi ja käänsin sen heittämällä. Lastalla kääntäminen ei onnistu, vaan kreppi hajoaa. Alapinta tuli todella tummaksi, mutta ei palanut tai maistunut pahalta. Ehkä taitoni paistamisessa ei riittänyt keittiömestari-tasolle, mutta lopputulos oli herkullinen ja kaunis.

Voikukkasalaatista Sami kirjoittaa kirjassa näin – Tästä salaatista ei voi olla pitämättä, ellei nyt jostain syystä inhoa sinihomejuustoa. Erikoisinta tässä on se, että lähes kukaan ei tykkää voikukasta sellaisenaan, mutta tästä salaatista pitävät kaikki.

Söin koko salaatin siltä istumalta! Onneksi tein vain puolet ohjeen annoksesta.

Voikukka-sinihomejuustosalaatti

2 kourallista voikukanlehtiä (kukkia voi olla mukana)

4 rkl pähkinöitä (käytin saksanpähkinöitä)

200 g sinihomejuustoa huoneenlämpöisenä

1 dl salaatinkastiketta

Paahda pähkinöitä 180° uunissa niin maku voimistuu ja pyöristyy. Murskaa pähkinät käsin tai vetsellä. Sekoita puolet sinihomejuustosta salaatinkastikkeeseen joko haarukalla tai pallovatkaimella tasaiseksi kastikkeeksi ja murskaa loput juustosta karkeaksi palaksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Samin salaattikastike villiyrteille

0,5 l kylmäpuristettua oliiviöljyä
3 dl kasviöljyä
2 dl valkoviinietikkaa
0,5 sitruunan mehu
1,5 tl kuivattua rakuunaa
4 keskikokoista
valkosipulinkynttä viipaloituna
150 g Dijon-tyyppistä sinappia

Sekoita ainekset keskenään. Sekoita
kastiketta villiyrteistä tehtyyn
salaattiin. Annos on suuri, voit tehdä
pienemmän annoksen tarpeesi mukaan.

Villiyrttikeittokirja

Kirja on oikea järkäle. Ihana järkäle. Jokaisesta kasvista on selkeä valokuva ja lajikuvaus. Sen jälkeen seuraa yksi tai useampi resepti, jossa kasvia on käytetty.

Sami Tallberg on tähtiravintoloiden huippukokki, keittiömestari joka tarjoilee villiyrttejä annoksissaan, mutta kirjan reseptien toteuttaminen ei vaadi eritystaitoja tai –välineitä. Se ei ole kirja, joka otetaan maastoon mukaan, sillä kovakantinen, 400 sivuinen järkäle on painava. Mutta ei sitä tarvitsekaan ottaa. Kauniisti toteutettu kirja kutsuu selaamaan sitä ja tutkimaan reseptejä. Äkkiä huomaa, että todella suuri osa villiyrteistä on entuudestaan tuttuja kasveja, joita on nähnyt koko elämän läpi.

Resepteissä ilahduttaa niiden helppous. Kirja ei vie asiaa liian kauas, vaan päinvastoin se tuo luonnon ja sen antimet oikeastaan naurettavan lähelle. Ja tietenkin parasta on se, että reseptejä noudattamalla lautaselle päätyy herkkua. Eikä ainoastaan hyvää makua, vaan myös erittäin ravintorikasta superfoodia täynnä vitamiineja ja hivenaineita. Ja hei – ilmaiseksi! Ei tarvitse ostaa Perun rinteillä kasvaneita teeaineksia, kun voi jokamiehen oikeudella kerätä vitamiinit metsästä.

Puolen vuoden ajan ilmainen supermarketti on auki. Ja koko ajan oppii uutta. Samin kirjan ensimmäisessä painoksessa oli 49 kasvia, tämän vuoden painokseen niitä tulee 115. Metsässä on onni ja on superhienoa, että meillä on vielä puhdas luonto ja metsiä joissa vaeltaa ja päälle päätteeksi jokamiehen oikeudet, että kakki saavat nauttia metisen supermarketista. Voiko olla hienompaa asiaa! Nyt lähden metsään! moikku!

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin ⎮FB ⎮FB-blogi⎮