Kouluilla pitäisi olla velvollisuus korvata terapia kaikille kiusatuille oppilaille. Rehtori ja opettajat ovat aikuisia ihmisiä, oppilaat ovat lapsia. Aikuisten tehtävä on suojella lapsia.
Pientä poikaa on kiusattu törkeällä ja raa’alla tavalla koulussa. Koulu ei puutu tilanteeseen, joka kehittyy kahdessa kuukaudessa sadistiseen pisteeseen, jossa poika menettää tajuntansa välitunnilla tapahtuneen potkimisen ja kuristamisen seurauksena.
Raakojen kiusaajien joukko vie sadisminsa jopa toiselle tasolle kuvaamalla pojan rääkkäämistä ja levittämällä tätä mestariteostaan somessa.
Kyse on alaikäisten lasten rikollisesta toiminnasta. Poliisi tutkii asiaa.
Pojan aikuiselle isosiskolle on kerrottu, että paikalla oli kahdeksan välituntivalvojaa. Sama henkilö on kertonut Helsingin Sanomille, että valvojia olisi ollut paikalla viisi, tämä tieto on myöhemmin vahvistettu koulun taholta. Väkivallan kohteeksi joutunut poika kertoo, että valvojia oli paikalla yksi ja tämä poistui pihalta, kun pahoinpitely tapahtui.
Kysyn millaisia ovat nämä yhdestä kahdeksaan haamuvalvojat ja millainen on tällaisen koulun rehtori? Ja olisiko jotain aivan perustavanlaatuisia asioita syytä muuttaa siinä, mitä opettajat saavat ja eivät saa tehdä kouluissa? Tällä hetkellä tilanne on se, että opettajat eivät saa tehdä mitään mutta oppilaat saavat tehdä mitä huvittaa.
Tässä vaiheessa jo kuulen kuinka joku alkaa kertoa, ettei kiusaajillakaan ole kaikki hyvin. Ja tämä keskustelun juonne on asia jota en näissä kiusaamisjutuissa kestä ollenkaan. Lopputuloshan on aina se, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua ja kiusaajat saavat elvistellä entiseen malliin. Aina löytyy uusi uhri.
Mahdolliset rangaistuskeinot ovat pelkkää pelleilyä. Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalon mukaan mukaan lievissä tapauksissa oppilasta puhutellaan tai järjestetään kasvatuskeskustelu oppilaan kanssa, ja siitä kerrotaan vanhemmille. Varsinaisia kurinpitotoimenpiteitä ovat vasta vakavimmissa tapauksissa jälki-istunto, kirjallinen varoitus tai määräaikainen erottaminen. (IL 21.9.) Mikään näistä rangaistuksista ei vaikuta kiusaajiin millään tavalla.
Koulukiusaamiseen ei puututa, ei olla ikinä puututtu muutoin kuin puheissa. Kerrotaan että kiusaamiseen puututaan aina heti. Ei puututa. Ei siihen puutua juuri mitenkään. Kokemusta on.
Se että kiusaajien vanhempiin otetaan yhteyttä, on yhtä tyhjän kanssa. Jo se, että lapsi käyttäytyy sadistisesti ja kuristaa toisen lapsen tajuttomaksi, kertoo ettei yhteydenotosta ole mitään hyötyä. Olen kokenut sen itsekin. Yläkoulussa lastani rääkänneiden lasten vanhemmat vastasivat minulle, että ”kuule, ei me mitään niille voida”. Varmasti he tarvitsevat apua, koko perhe, mutta kiusattu tarvitsee sitä ensin ja heti. Rempallaan olevan perheen auttaminen on pitkä prosessi, joka joskus onnistuu ja joskus ei. Viattomia lapsia on suojeltava mielivaltaiselta terrorilta.
Koulun on turha paeta vastuutaan. Kiusaamisen jäljet jäävät kiusattuun koko loppuelämäksi. Niitä käydään parhaassa tapauksessa läpi myöhemmin terapiassa ja oikein olisikin, että koulu olisi velvollinen kustantamaan terapian, tapahtui se milloin tahansa. Alkaisikohan kiinnostaa oikeasti toimenpiteet kiusaamista vastaan.
Toivon voimia kiusatulle pojalle ja hänen perheelleen. Ja valoisaa tulevaisuutta, hyviä ystäviä ja lempeää elämää.
Hanna
Blogia saa jakaa
Hanna Sumari somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin ⎮FB ⎮FB-blogi⎮
Hyvä Hanna. Olen niin samaa mieltä kanssasi.
Kiitos – voisimmepa tehdä jotain tälle asialle…
Hanna
Ehdottomasti samaa mieltä, laittaisin myös vastuuseen terveydenhuollon ammattilaiset jotka apua pyytäessä sanovat vain ”pärjäätte hyvin kotona”.
Vuosien jälkeenkin vielä maksetaan terapiaa eikä mitään vakuutta siintä että saadaan nuoriaikuinen työkykyiseksi.
Vakuutta ei ole, mutta toivon parasta ❤️ niin pahoillani olen puolestanne.
Hanna
Samaa mieltä, Mitä sitten kun opettaja ”kiusaa”.En tiedä onko tässä kohtaa kiusata oikea sana.Asiaa sen enempää ruotimatta, toteanpa vain, että meillä vaihdettiin luokkaa ja käytiin perheneuvolassa,johon opettaja ei pyynnöstä huolimatta saapunut.Varmaankin uuden ihanan opettajan ansiosta,tyttö selvisi. On nykyisin melkein nelikymppinen,töitä tekevä lähimmäisistään välittvä.
Tästäkin kokemuksia myös meidän perheessä. On tämä kumma maailma. Onneksi Onneksi tyttäresi pääsi eroon kiusaajasta luokkaa vaihtamalla. ❤️
Hanna
Kiitos Hanna että puutut ja puhut tästä asiasta, kuten meidän kaikkien pitäisi!🙏
Kiitos ❤️ niin pisti vihaksi, että pakko oli kirjoittaa!
Hanna
Kysyykö edelleenkään kukaan kiusaajilta, miksi kiusaavat? Siihen pitäisi puuttua ehdottomasti, ettei pääse jatkumaan sen lisäksi, mitä Hanba kirjoitti
Tämä on tärkeä pointti myös. Kiusaajaa on autettava myös ja juuri tuo kysymys: Miksi kiusaat? Olisi tärkeää kysyä rauhassa kiusaajalta.
Hanna
Periaatteessa olen erittäin samaa mieltä siitä, että kiusaamiselle tulee olla nollatoleranssi, kiusatun tulee saada apua ja kiusaajan tulee päätyä vastuuseen.
Kaipaisin tällaiseen keskusteluun kuitenkin myös käytännöllisiä ehdotuksia siitä, mitä voidaan tehdä toisin. Kuvaamaasi tapausta en tunne ja lähtökohtaisesti koulussa aikuisten tulee puuttua kiusaamiseen, mutta keinot ovat tosiaan melko rajatut.
Kasvatuskeskustelu, jälki-istunto ja määräaikainen erottaminen. Se, että aikuinen koulussa yrittää puuttua kiusaamiseen, ei poista mm. lasten kotiolojen vaikutusta.
On myös hyvä muistaa, että kiusaamista esiintyy myös aikuisten välillä. Esimerkiksi vihapuhe on yhteiskunnassa valitettavan yleistä aikuistenkin välillä.
Kaipaisin siis käytännön ehdotuksia ja ratkaisuita. Kuka tarkalleen pitäisi laittaa vastuuseen? Milloin katsotaan, että koulun aikuinen on tehnyt tarpeeksi? Missä määrin koulu voi ratkaista yksilöiden, perheiden tai jopa koko yhteiskunnan ongelmia?
Kiitos asiallisesta ja syyttelemättömästä kannanotosta.
Tällä kommentillasi nimimerkki Koulun aikuinen, juuri naulasit asian ytimen. Koulun pinta on kuin teflonia, mikään ei siihen tartu. Kiva-koulu, Pisa-tulokset, suomalaista koulujärjestelmää ja opettajia hehkutetaan kuin keisarin uusia vaatteita. Todellisuus on aivan jotain muuta. ”Meillä ei kiusata ketään” paasaavat rehtorit jokaisen koulun vanhempainillassa. Lapsilla ja vanhemmilla on aivan toinen tieto asiasta.
Useimmissa tapauksissa kiusaaminen alkaa opettajasta. Hän nostaa lapsesta jonkin piirteen tai teon esille valossa, jossa osoittaa, että lapsessa on jotain ”vikaa” tai että hän on jollain tavalla huonompi kuin muut. Ja kuten kaikki lasten kanssa tekemisissä olleet tietävät, lapset ovat erittäin fiksuja huomaamaan tällaiset sävyt ja tunteet – kiusaaja on löytänyt uhrinsa ja saanut teolleen jopa ”suosittelijan” -opettajan.
Toivon kaikille kiusatuille voimia kaikkiin aamuihin, kun taas on jaksettava kohdata kiusaajansa. Toivon teille ystävää -edes yhtä johonkin hetkeen päivässänne. Toivon kiusattujen lasten vanhemmille voimia kantaa lastanne eteenpäin, tukea, lohduttaa, yrittää löytää lapsen kanssa jotain mukavaa tekemistä yhdessä -voimaannuttaa häntä. Paremmat päivät koittavat vielä! Haluan uskoa kaikkien kiusattujen lasten kohdalla niin.
Hallitukselle sellaiset terveiset että miettikää vielä oppivelvollisuusiän nostamista. Onko näiden kiusattujen lasten piinaa vielä pakko jatkaa usealla vuodella? Lohtu siitä, että yhdeksännen luokan jälkeen on lupa hellittää, että pääsee pois, ettei enää ole pakko kohdata kiusaajiaan joka ikinen aamu.
Kiitos Hanna, kirjoituksesi on aivan mahtava ja täyttä asiaa! Kuka päättäjä ottaa asian hoitaakseen? Ja tosiaan kuten poliisikin TV:ssä sanoi, matalalla kynnyksellä yhteys heihin. Me vanhemmat puhumme kuuroille korville, kun yritämme koulun kanssa asioita edistää, se tie on kuljettu jo loppuun.
Koulun Aikuinen,
Kiitos viestistäsi. Niinpä, millä keinoilla tätä asiaa voisi lähteä purkamaan? Kouluissa itäisi olla enemmän aikuisia, omasta mielestäni myös luokat pitäisi palauttaa. Kiinteä luokka. luokkatoverit ja luokanvalvoja olisi hyvä pienyhteisö, jossa kiusaaminen olisi helpompaa huomata.
Rahaa pitäisi riittää myös siihen, että perheiden tilanteita voitaisiin tukea.
Kiusaajat ovat vailla huomiota ja rakkautta, aikuisten aikaa.
Opettajien tulisi saada takaisin määräysvalta kouluun. Puhelimet pois koko koulupäivän ajaksi, lisätehtäviä huonosta käytöksestä.
Aika isoja asioita pitäisi tapahtua, että muutosta syntyisi. Ei tähän tilanteeseen auta se, että presidentti käy puhumassa yhdessä koulussa. Ele on hieno ehdottomasti, mutta ei se kauaksi kanna.
Jos koulu olisi korvausvelvollinen ehkä aktiivisia silmiä ja korvia olisi enemmän.
Niin surullisena tästä kaikesta
Hanna
Ei puututa, koska sitten kyseessä on rasismi.
Kätevästi nostettu pöydälle fyysinen kiusaus ja ja jätetty unholaan se vakavampi, eli henkinen kiusaus. Miksikö? No kun henkisen kiusauksen harrastajat ovat tyypillisesti näiden ns. parempiosaisten kulllannuppuja, joita ei saa rangaista ettei mene karmat sekaisin. Mutta juuri tämä henkinen kiusaus on asia mihin pitäisi puuttua; siitä tulee arvet eliniäksi, fyysisestä viikoksi.
On myös naurettavaa vihjata että fyysisen kiusauksen tapauksessa tarvittaisiin terapiaa, koska se on puppua ja vain keino sysätä ongelma kiusatun ongelmaksi. Oikeasti terapia voisi olla relwvanttia vain henkisesti kiusatulle. Ja vielä oikeammin ei edes silloin, koska kiusatttuhan ei ole se rikkinäinen jota pitää syyllistää vielä lisää.
Matti,
Tässä kyseisessä tapauksessa henkisen kiusaamisen lopputulema oli turpaanveto. Kaikki kiusaaminen jättää henkiset arvet.
Heniknen kiusaaminen on salakavalaa ja julmaa ja sen harjoittajat usein hyvin ovelia. Kiusaamista on vaikeaa huomata. Siksi aikuisten pitäisi kuunnella oppilaita erittäin herkällä korvalla.
En ole vihjannut mistään terapian tarpeesta, vaan sanonut suoraan että se on tarpeellista. Miksi ajattelet että terapiassa käynti olis syyllistämistä? Siellä hoidetaan saatuja vammoja ja sadaan ihminen selviämään hirvittävistä kokemuksistaan. Ei terapia ole ongelma. Se on etu.
Hanna
Olen 100 prosenttisesti samaa mieltä! Tää yhteiskunta on vaan niin nössö, että ihan oksettaa! Kiusaajat ja rikolliset pääsevät kuin koira veräjästä ja uhrit jäävät omilleen. Sairasta! Kovat otteet ja heti! Toki kiusaajatkin on mahdollizia uhreja, mutta ei se saa olla syy, ettei asialle pidä heti tehdä jotain! Kiusattu menettää itsetuntonsa ja ihmisarvonsa ja aikuiset on vaan voimattomia muka….tahdosta se on kiinni.
Itsekin kokenut työpaikkakiusaamista, mutta olen sentään aikuinen. Voin vaan kuvitella miltä lapsesta tai nuoresta tuntuu…
Todella hyvä idea , eihän tuo näytä loppuvan ikinä . On vaikka mitä kivakoulua ym .
Kiusaajien vanhempien ja koulun tulisi ottaa taloudellinen vastuu ihan niinkuin Hanna esitti .Itsekin aikanaan kiusatun pojan isä . Onneksi poika pärjää nykyisin oikein hyvin .
Hyvä kirjoitus, myös ehdotus siitä, että koulu velvoitettaisiin korvaamaan kiusatun terapia. Mutta ei yksin koulu vaan puoliksi myös kiusaajan huoltajat. Eiköhän siinä rupea kiinnostamaan lapsen kasvatus säälliseksi ihmiseksi.
Kun kiusaaja jää ensimmäisen kerran kiinni, vanhemmat paikalle ja keskusteluun asiasta. Jos vastaus on tuo, ei me niille mitään voida, lapsi otetaan huostaan ja lähetetään koulukotiin, kasvatuslaitokseen tai mikä nykyään lieneekään nimeltään, missä asiaan puututaan. Kännykkä pois ettei kiusaaminen jatku. Lapsella joka tappaa kissoja, kuristaa luokkakaveria tai yrittää hukuttaa, näitähän riittää, on todella päässä pahasti vikaa. Luokalle pidetään puhuttelu siitä, että hiljainen seuraaminen vierestä tukee kiusaamista eikä sitä saa tapahtua. Opettajille takaisin kunnon kurinpito-oikeudet, nythän ne on kokonaan poistettu, ei näihin mikään puhuttelu auta. Koko sana koulukiusaaminen pitää poistaa käytöstä, koska kysymys on rikollisesta toiminnasta ja siihen on puututtava rikoslain keinoin. Koulun pitää tehdä rikosilmoitus ja sovittava syyttäjän kannssa menettelyistä, koska tässä on kuulemma vielä sekin hulluus, että jos koulu on jo ”rankaissut” huomautuksella, erottamisella tai jollakin muulla keinolla joka ei edes ole rangaistus, oikeus ei voi enää puuttua asiaan, koska samasta asiasta ei saa rankaista kahta kertaa. Ehkä höperöjä asiassa puhuva ystävämme Li voisi puutttua aloitteella tähän hölmöyteen, hänhän syyttää lakia huomaamatta ollenkaan, että hän itse on lainsäätäjä.
Kiitos Roosa napakasta kommentista. Olen samaa mieltä.
Hanna
Edistystä on jo se, että kiusaamisesta puhutaan. Sosiaalinen media ja nettiaika, hyvässä jos pahassakin. 1960 luvulla jolloin asia oli minulle tuttua ei kodeissa ollut yleensä edes puhelinta. Opettajat syyttivät lapsia kantelusta jos näitten keromana tieto koulukiusaamisesta levisi. Opettajat myös kiusasivat, eriarvoistivat ja arvostelivat oppilaita asioista joihin nämä eivät voineet vaikuttaa.
Nyt kiusaaminen on fyysisempää, raaempaa. Aika on toisenlainen kuin 50 vuotta sitten, molempi parempi. Vaiko ei sittenkään?