Kulitsa ja pasha – minulle vieraat perinteet haltuun ja lahjoiksi lapsilleni

Kulitsa ja pasha. Pääsiäisyllätykset korissa. Uusia makuja ja tapoja. Kuinka pashaa ja kulitsaa syödään ja valmistetaan?

Saan joskus ideoita, jotka on pakko toteuttaa, vaikka tietoni asiasta olisivat vajavaisia. On vain intohimo. Niin kävi tänäkin pääsiäisenä. Halusin viedä kaikille kolmelle tyttärellemme herkkukorit, joissa olisi pashaa ja kulitsa. Sain inspiraation Baba Lybeckin kulitsaohjeesta, jonka näin varmaan muutamia vuosia sitten jossain lehdessä ja törmäsin siihen juttuun nyt uudelleen.

Pashaa olen tehnyt monta kertaa ja aina eri reseptillä. En ole rakastunut siihen mitenkään erityisesti. Kovin rasvainen outo herkku oikeastaan. Mutta olenkin syönyt sitä sellaisenaan paremman tiedon puuttuessa. Ajatus levittää sitä pullan päälle, kuten Baban lehti jutussa kerrottiin tehtävän, kuulosti houkuttelevalta. En tiennyt, että pashaa syödään niin. Lapsuuden pääsiäisten ruokaperinteisiimme pasha ei kuulunut. Meidän pääsiäisiin kuuluivat suklaamunat ja kauniisti koristeltu koti, sekä munien maalaaminen ja noidat. Kaunista ja leikkisää mutta ei mitenkään uskonnollista.

Ortodoksien pääsiäisperinteet kiehtovat minua, samoin kuin heidän upeat kirkkonsa ja jumalanpalvelukset, jotka ovat jotenkin niin eläviä ja niissä on hartauden mukana ilo.

Ryhdyin siis tutkimaan kulitsareseptejä ja törmäsin samalla myös toiseen leivonnaiseen, babaan. Molemmat leivotaan hiivataikinasta. Kulitsa tuntui aina olevan yksi iso pyöreä leipä/pulla. Sen sijaan baba oli joskus korkea kakku ja joissain resepteissä se oli toteutettu monena pienenä pullana. Toisin kuin kulitsa se kostutetaan rommi- tai sokeri liemellä tai niiden sekoituksella, joskus myös mehulla.

Kaikissa resepteissä oli valtavasti eroja. Lopulta päädyin kehittämään kulitsan ja baban ristetytyksen seuraavalla tavalla.

Tein leivonnaiset oman pullarespetini mukaan, mutta lisäsin taikinaan kaksi raastettua sitruunan kuorta ja valmistin ensin taikinajuuren, jossa hiiva liuotettiin lämpimään maitoon ja sitten lisättiin n. 1/3 jauhoista, jotta muodostui löysä vehnävelli. Jätin sen peitettynä rauhaan vajaaksi tunniksi, kunnes se alkoi kuplia. Sitten leivoin pullataikinan, kuten yleensäkin teen ja annoin sen nousta kunnolla.

Kaulin taikinasta levyn, jonka voitelin voilla ja ripottelin päälle kuivattua silputtua aprikoosia ja sukaattia sekä kuivalla pannulla paahtamiani ja rouheaksi murskaamiani manteleita. Kiersin taikinan rullalle ja laitoin muffinipellin voideltuihin koloihin, nostatin ja paistoin.

Pashan taas tein vanhasta keittokirjasta löytämälläni pasha-reseptillä. Siihen ei tule ollenkaan vaniljaa ja sokeriakin todella maltillisesti ja massa keitetään. Parasta pashaa jota kuunaan olen syönyt ja voi taivas kuinka hyvää se oli pienten halkaistujen kulitsojen päälle levitettynä.

Ensi kerralla laitan kulitsojen täytteeksi paaaaljon paljon enemmän sukaattia ja aprikoosia, kuin näissä ensimmäisissä kokeiluissani. Ja sekä pashaan että pullaan käytän jatkossakin paahdettuja manteleita, jotka murskaan itse. Paahdetuissa manteleissa on Ihana maku ja aavistuksen rapeat mantelit antavat molempiin mukavan suutuntuman. Ja aivan selvä asia on se, että pashan ja kulitsan kanssa maistuu tee! Kahvi on aivan väärä juoma näiden kanssa. Tämä oli ihastuttava yllätys, sillä näin sain elämääni kolme uutta herkkua. Tee on ollut koko elämäni ajan minulle mystinen haaste. Nyt nautin siitä sanomattomasti.

Kun lähdimme viemään herkkukoreja lapsille, lähetin heille tämän alla olevan viestin. (Korjailen edelleen puutteita kasvatuksessa!)

Hei,

Sain päähänpinttymän ryhtyä tutkimaan pashaa (lausutaan pasha), kulitsaa ja babaa. Sekä tehdä niitä teille. Sain selville, että pashaa syödään kulitsan kanssa, joka on kuivatuilla hedelmillä ja rusinoilla leivottu pulla, joka värjätään sahramilla. 

Kulitsan pintaan muodostellaan taikinasta kyrilliset kirjaimet ХВ – laitnalaisittain HV, sanoista Hristos voskrese, ’Kristus on ylösnoussut’. Kirjainten ympärille painellaan rusinoita, jotka ovat kärsimyksen vertauskuva. Vaihtoehtoisesti XB-kuvio voidaan tehdä myös sokerikuorrutukseen. En laittanut kirjaimia mihinkään. 

Kulitsasta leikataan viipaleita, joille levitetään pashaa.

Baba taas on saman tyyppinen pulla, joka kostutetaan rommi- tai sokerivedellä. Babat voivat olla pieniä tai suuria, kulitsa taas on ilmeisesti aina suuri. 

Kaikkiin kolmeen –pashaan, kulitsaan ja babaan löytyy miljoonia reseptejä. Nykyiset ohjeet ovat monasti jotenkin nopeutettuja ja kovin sokerisia. 

Halusin tehdä teille pashaa vanhassa keittokirjassani olevalla reseptillä, jossa massa keitetään, eikä siihen laiteta paljon sokeria, eikä lainkaan vaniljaa. Ja leipoa kulitsaa, jonka kanssa voitte sitä maistaa.

Kulitsan kohdalla kuitenkin päätin toimia ihan rebelisti ja tein baban ja kulitsan välimuodon. Tein pikku kulitsoitaa, jotka leivon vähän korvapuustien tapaan. En laittanut taikinaan sahramia, koska en pidä sen mausta.

Pullien paisto oli tosi vaikeaa, koska en tiennyt etukäteen yhtään, kuinka ne käyttäytyvät eri vuoissa. Olisin halunnut kulitoihin kapean jalan ja pullean hatun, että ne olisivat muodoltaan kuin makoisia herkkutatteja. Juuri sellaisia tuli pullista, jotka paistoin runebergintorttuvuoissa. Mutta muitakin variaatioita löytyy korista.

Ei aavistustakaan onko kulitsat hyviä tai ei, mutta pullan kierteet ovat täynnä rakkautta. En tiedä onko pasha syömisen väärtiä, mutta rakkaudella senkin keitin, maistakaa!

Käytiin myös Jarin kanssa ostamassa teille hävyttömän ihanat Chjoko-pääsiäismunat, jollaisen saimme lahjaksi Carolinalta ja saimme idean siitä. 

Hyvää pääsiäistä!

Hanna ja Jarppa

Korin sisältö ilahdutti lapsia ja jos sinä haluat tehdä kulitsaa ja pashaa Hannan tapaan niin kas tässä reseptit!

Kulitsa Hannan tapaan

Hyvä pullataikina on mahdollisimman löysä, siitä syntyy pehmeä ja herkullinen pulla. Minä lisään kuuman rasvan taikinaan viimeiseksi. Opin tämän tavan tehdä pullaa aikanaan naapuriltani. Pullataikina rakastaa lämpöä ja kiireettömyyttä.

½ l täysmaitoa

50 g hiivaa (1 pala)

2  munaa

2 tl suolaa

2 rkl kardemummaa

2 rkl vaniljasokeria

2 (luomu) sitruunan raastettu kuori (pese sitruunat hyvin!)

250 g sokeria

250 g voita

n 1 kg vehnäjauhoja (mielellään vajaa)

Täyte

2-3 dl paahdettuja ja murskattuja manteleita

2 dl kuivattua pilkottua aprikoosia

2 dl sukaattia

100 g pehmeää voita

Tee näin:

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja vatkaa joukkoon n. 1/3 jauhoista. Peitä leivinliinalla ja pidä lämpimässä paikassa noin puoli tuntia, kunnes taikina alkaa kuplia.

Lisää huoneenlämpöiset munat, suola, kardemumma, vaniljasokeri, sitruunankuori ja sokeri. Alusta taikina kimmoisaksi lisäämällä pikkuhiljaa vehnäjauhoja. Mitä vähemmän jauhoja, sitä pehmeämpi pulla, joten taikina mahdollisimman löysäksi ja käytä leipoessa apuna jauhoja. Lisää lopuksi sulatettu rasva niin kuumana kuin kätesi sietää. Tai käytä yleiskonetta.

Kohota taikina kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.

Kaada kohonnut taikina jauhotetulle työpöydälle, vaivaa sitä hiukan, ja jaa se neljään samankokoiseen osaan.  Kauli taikinasta suorakaiteen muotoinen levy, levitä sille reilusti voita, kuivattuja hedelmiä ja mantelirouhetta.

Kääri taikina rullalle pitkältä sivulta ja leikkaa n. 5 cm paloiksi ja nosta pystyyn muffinivuoan voideltuihin koloihin. Kohota pullia n. 15-20 minuuttia peitettyinä lämpimässä paikassa ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15–20 minuuttia.

Pasha

2 keltuaista

1 dl kermaa

1 rkl sokeria

50 g voita

250 g rahkaa

1 dl rusinoita

1 dl pahdettuja manteleita rouhittuna

2 rkl sitruunanmehua

sekoita keltuaiset, kerma ja sokeri kattilassa. Kuumenna, kunnes seos sakenaa. Sekoita koko ajan puuhaarukalla. Nosta pois liedeltä ja lisää voi nokareina koko ajan sekoittaen. Lisää rahka ja makua antavat aineet.

Kaada seos joko harsolla vuorattuun pashamuottiin (puista pashamuotia täytyy liottaa kylmässä vedessä muutama tunti ennen käyttöä) tai kahvinsuodattimeen, jossa on suodatinpaperi. Pane pasha jääkaappiin painon alle valumaan seuraavaan päivään. Kumoa pasha tarjoiluvadille ja koristele esim. Hedelmäpaloilla ja manteleilla.

Valkuaisista leivoin pieniä Pavlova-marenkeja. Ne säilyvät pitkään ja ne voi täyttää tuhannella eri tavalla! Vaikka pashalla!

Terkut tutkijalta!

Hanna