Pihapuun sisältä löytyi piikkilankayllätys 1800-luvulta

Kaupallinen yhteistyö: Arboristipalvelu Lehtoranta Oy

Puunkaato on monesti tunneasia. Puu voi roskata, olla valon tiellä tai olla paikkaansa liian suuri. Aina kaataminen ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu. Mutta joskus se on ainoa vaihtoehto. Ammattitaitoinen puiden tuntija on arboristi.

Kun olin pieni en olisi millään malttanut nukkua päiväunia ja valitin äidille, etten saa unenpäästä kiinni vaikka tahtoisin. Äiti kehotti katsomaan puiden oksia ja kuvittelemaan mitä kuvioita niistä muodostuu. Niin minut tuudittivat uneen pihakoivun oksat. Liekö siinä syy, että rakastan puita ja katselen niitä paljon.

Ihailen suuria puita, puiden huminaa ja sitä kuinka vuodenajat niissä näkyvät. Vanhoissa, suurissa puissa on jotain maagista.

Omalla kotipihallamme kasvaa vanhoja tammia, suuria kuusia, koivuja ja kaunis vanha petäjäkin. Talon edessä kukoistaa kaksi ikivanhaa marjaomenapuuta, jotka ovat kuin morsiamia keväällä kukkiessaan.

Pikkuhiljaa, kuin varkain, kaikki ihanat puut ovat kasvaneet niin suuriksi ja saaneet niin paljon ikää, että muutamien puiden terveys alkoi huolettamaan, niinpä oli aika kutsua paikalle asiantunteva arboristi, joka osaisi kertoa, mikä puiden tilanne on.

Arboristi on puunhoidon ammattilainen, joka tuntee koko puun elinkaaren ja osaa arvioida joko silmämääräisesti tai apuvälineitä käyttäen mikä puun kunto on ja kuinka se voi. Arboristi tekee puille hoitoleikkauksia, osaa suorakaataa puun täsmällisesti sinne, minne sen voi kaataa tai voi kaataa puun nostokorista. Arboristin koulutus kestää kaksi vuotta eli kun halusimme tietää puidemme kunnon, saada lisää valoa pihalle ja keventää valtavaksi kasvanutta marjaomenapuuta soitin arboristi Jarno Lehtorannalle

Lehtoranta tuli katsomaan puut ja teki sen jälkeen pihan puille hoitosuunnitelman.

Tontin reunassa, pohjoisen tuulilta suojaamassa, kasvoi kaksi valtavaa kuusta, joita olemme katselleet vähän sillä silmällä, että kovan myrskyn sattuessa ne saattavat kaatua talon päälle. Kuusten tilanne arvioitiin mikroporalla, joka näytti, että toinen kuusi oli terve, mutta toisen ydin oli laho. Lisäksi siihen oli asettunut kaarnakuoriainen, viheliäinen otus, joka yhden puun popsittuaan, siirtyy viereiseen. Kuusi olisi siis kaadettava.

Se kasvoi korkeuksiin viheliäisessä paikassa ja niinpä pihaan ajoi henkilönostimella varustettu auto. Jarno nostettiin kuusen juurelta ylös ja koko matkan akkusahasaha lauloi ja suuren joulukuusen kokoiset oksat tipahtelivat hallitusti maahan. Lopulta Jarno kohtasi latvuksen, joka tussahti saman tien tantereeseen.

Oli aivan huimaa katsoa, kuinka nopeasti ja hallitusti se kävi. Henkilönostin laskeutui alas puolitoista metriä kerrallaan ja samaa tahtia kopsahtelivat maahan puolitoista metriä pitkät pöllit.

Pian kuusesta oli jäljellä enää viimeinen pätkä. Siinä kohtaa pienen moottorisahan tehoja vastaava akkusaha vaihtui moottorisahaan. Katsoin, kuinka savu nousi, kun moottorisaha söi kuusenrunkoa. Luulin että savu kuuluu asiaan…vaan eipä se niin ollutkaan. Kuusen sisällä oli yllätys; rautalanka, joka vuosirenkaista laskettuna on kiedottu kuusen ympärille n. 130 vuotta sitten. Tuntuu jännittävältä ajatella, millainen ihminen on sen siihen sitonut ja miksi.

Asumme Kuninkaantien varrella, joka on vanha postireitti Bergenistä Pietariin ja tonttimme on tarinan mukaan lohkottu naapurissa olevan, 1700 –luvulla perustetun Träskändan kartanon maista isossa jaossa.  Joten elämää täällä kyllä on ollut jo kauan sitten.

Träskändan kartanon historia on syynä myös meidän pihallamme kasvaviin suuriin tammiin, sillä tammia on istutettu aikanaan kartanon alueelle mm. Venäjän keisarin ja Suomen suurruhtinaan Aleksanteri II:n käynnin kunniaksi.

Onneksemme yhtään tammistamme ei tarvinnut kaataa, sillä rakastan niitä suuresti. Mutta niitä oli hiukan trimmattava. Sitä puuhaa oli kiinnostavaa seurata.

Suurin tammista levittää oksiaan laajalle ja kurottaa niitä jopa kadun yli. Tontin omistajan velvollisuus on pitää huolta siitä, etteivät oksat ole liikenteen tiellä. Alkoi olla aivan hilkulla, etteivät rekat ja bussit saaneet kattoihinsa osumaa tammen oksista, joten alimpia oksia oli poistettava tai lyhennettävä. Lisäksi kaikissa tammissa oli runsaasti kuivuneita, puita rumentavia oksia, jotka karsittiin pois.

Oli aivan uskomatonta seurata arboristien työtä, kun he kiipeilivät oksien seassa. Pihalla kävi aikamoinen touhu, kun Jarno oli kaatamassa kuusta nostolavalla jossain korkeuksissa ja kaksi arboristia keikkui tammissa kiipeilyvälineiden varassa yhden miehen sahatessa marjaomenapuun oksia.

Kun karsiminen ja kaataminen oli tehty, pihalle tuli kuorma-auto roskalavan ja pitkän kouran kanssa. Se poimi kyytiinsä kuusen rungon kappaleet ja oksat sekä kaiken minkä arboristit olivat puista poistaneet. Pienemmät roskat joukkue siivosi haravoilla.

Kun kaikki oli tehty, aikaa oli kulunut viisi tuntia. Kun viimeinenkin risu oli kadonnut näköpiiristä, jäimme katsomaan pihaa jotenkin hämillämme. Kaikki oli kaunista, valo kulki marjaomenapuun lehvästön läpi ja kadonnut kuusi antoi valon kulkea myös naapuriin. Ovatkohan huomanneet sen? En tiedä. Kuusen takana oli huonovointinen koivukin, joka sai myös lähteä kuten myös aika paljon pieniä puita tontin takareunasta. Ne olivat niin ahtaalla, ettei yksikään niistä voisi hyvin, jos karsintaa ei tehtäisi.

Oli jännittävää huomata, että silmä tottui lopputulokseen heti. Oli kuin mikään ei olisi muuttunut, missään ei ollut kaljua tai raivatun näköistä tyhjyyttä. Se kertoo ammattitaidosta. Olen tosi iloinen, että tämä homma on nyt tehty. Lehtorantapro hoiti koko paketin alusta loppuun saakka loistavasti. Minun ei tarvinnut tietää eikä osata mitään. Puiden kunnon ja  hoitoleikkausten arviointi ja kaikkien tarpeellisten autojen ja arboristien varaukset ja lopulta viimeisenkin kuolleen oksan vieminen pois pihasta hoitui yhdellä puhelinsoitolla. Ja hyvä niin. Kukin keskittyköön siihen mitä parhaiten osaa. Pikku bonuksena vielä mainittakoon se, että koko joukkue oli varsin iloinen, positiivinen ja tekivät töitä ahkerasti.

Nyt on niin hyvä fiilis! Odotan jännityksellä myös ensi kevättä ja kesää, sillä kun valo kulkee pihalla uudella tavalla, se vaikuttaa myös istutuksiin. Jännittää myös se, kuinka marjaomenapuut kukkivat ensi kesäkuussa. Niiden kukintaa seuraavat ja ihastelevat myös ohikulkijat ja naapurit.

Pidetään puista huolta!

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin ⎮FB ⎮FB-blogi⎮

Hanna ❤️