Katsojasuositus: Yle Areena Aasian poikamiespommi.
Tieteen tekemisen motiivit voivat olla vastenmielisiä. Katsoin torstaina YLE:ltä yhden järkyttävimmistä dokumenteista, jonka olen nähnyt – Aasian poikamiespommi. Se on varmaan juuri nyt ohjelmistossa sunnuntain kansainvälisen naistenpäivän vuoksi. Ohjelman voi edelleen katsoa Areenasta. Referoin tässä kirjoituksessa ohjelman sisältöä, mutta en toki ohjelmaa kokonaan. Katso se itse Areenasta.
Kun minä katsoin sitä, tulin vihaiseksi ja surusta sairaaksi. Samalla tunne siitä, kuinka äärimmäisen kriittisiä meidän tulisi olla, myös tiedettä kohtaan, kasvoi.
Taannoin somessa käytiin tiukkaa keskustelua eräästä elintarvikkeesta, jota monet pitävät hyvin terveellisenä ja ilmastoystävällisenä. Tuotteen sisältämät ainesosat ja sen valmistusprosessi oli avattu ja tuloksen jakoi voimakkaita tunteita herättävä ihminen. Ja yhtäkkiä keskustelu somessa saikin kokonaan uuden suunnan. Se kääntyikin tuloksen julkaisseen ihmisen vahvaksi teilaamiseksi, eikä keskusteluksi tutkimustuloksista ja siitä mitä ne tarkoittavat. Onko tuote hyvä, huono vai jotain siltä väliltä. Se tuntui äärettömän typerältä.
Nähtyäni dokumentin Aasian poikamiespommista, tulin entistä varmemmaksi siitä, että kaikki on syytä kyseenalaistaa, tutkia ja säilyttää mahdollisuus kysymyksiin ja asioiden puntaroimiseen. Keskusteluun.
Dokumentti kertoi kiihkottomasti hirvittäviä faktoja siitä, kun länsimaat, Yhdysvallat etunenässä, pelkäsivät hyvinvoinnin pysähtyvän, jos ihmisiä syntyy maailmaan liikaa. Oli tehtävä jotakin syntyvyyden vähenemiseksi kehittyvissä maissa.
Vauraat amerikkalaiset aloittivat liikkeen, joka pyrki hillitsemään syntyvyyttä maailmanlaajuisesti. Liikkeeseen kuului kuuluisia tiedemiehiä, rikkaita amerikkalaisia ja tietenkin – suurin osa heistä oli miehiä. Perustettiin Fordin-säätiö, Rockefeller-säätiö ja Population Council, jotka kaikki ovat edelleen olemassa. Nämä säätiöt johtivat kampanjaa köyhien ihmisten karsimiseksi väestöstä esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa. Toimintaa rahoittivat myös Ruotsi, Norja ja Sveitsi sekä YK.
Amerikkalainen Sheldon Segal perusti intialaiseen sairaalaan lisääntymislääketieteen yksikön. Hän asetti tuolloin länsimaissa huonossa maineessa olleita ehkäisykierukoita naisille viranomaisten tietämättä. Kierukat hän salakuljetti Intiaan tullin läpi joulukoristeina. Hän kirjoitti kirjeessä näin:
” Tarkoituksena on jakaa kierukat yksityisille gynekologeille ja testata niitä myös apinoilla. Pidemmän päälle on nopeampaa kerätä tietoa näistä lähteistä, kuin perhesuunnitteluklinikoiden kautta laajamittaisemmin, koska tiedon keruu olisi näin nopeampaa. En keskustele asiasta terveysministerin kanssa kielteisen reaktion pelossa. Silloin ihmisillä tehtävät kokeet hankaloituisivat.”
Intiaan toimitettiin jopa epästeriilejä kierukoita, jotka aiheuttivat kohtalokkaita komplikaatioita.
Naisille alettiin maksaa rahaa, jos he antaisivat sterilisoida itsensä tai käyttäisivät kierukkaa. Rahaa maksettiin myös niille, jotka saivat jonkun muun käyttämään kierukkaa tai tulemaan steriloitavaksi. Myös lääkäreille maksettiin sterilisaatioiden tekemisestä. Pian järjestettiin sterilisaatioleirejä.
Sheldon Segal vieraili tällaisella leirillä vuonna 1962 ” Vietin sunnuntain kiehtovalla naisten sterilointileirillä. Kun vatsa oli ommeltu umpeen, naiset nousivat pöydältä itse ja kävelivät ulos leikkaussalista. Minun ja tohtori Malkanin leikkausolosuhteet ovat paljon paremmat, kun teemme kohdunpoistoja apinoille. Mutta menestystä ei käy kiistäminen”.
Vuonna 1975 Indira Gandhi määräsi 8 miljoonaa miestä ja naista steriloitaviksi. Hän halusi Intiasta modernin ja hyvinvoivan valtion…
Köyhissä yhteiskunnissa lapset ovat vanhempiensa vanhuuden turva. Köyhät ihmiset tarvitsevat paljon lapsia selvitäkseen. Jos lapsia halutaan vähemmän, koulutusta on lisättävä, jolloin syntyvyys laskee automaattisesti.
Pian huomattiin, että Intiassa perheeseen haluttiin poikalapsi ja lapsia tehtiin, kunnes poika oli saatu perheeseen. Siksi länsimaissa päätettiin ryhtyä tutkimaan, kuinka sukupuoli voitaisiin saada selville ennen lapsen syntymää. Oli keksittävä keino, jolla varmistettaisiin vanhemmille, että syntyvä lapsi on poika eikä tyttö. Tästä seurasi massiivinen tyttösikiöiden abortointi Aasiassa ja samalla valtava miesten ylitarjonta.
Tällä hetkellä maailmasta puuttuu 177 miljoonaa tyttöä. Tyttöjä siepataan vasten heidän tahtoaan vaimoiksi ja seksiorjiksi. Ihmiskauppa, lasten sieppaukset ja prostituutio lisääntyvät. Sukupuolen märittämisestä tuli Intiassa laitonta 90 luvun alussa, silti tyttöjä abortoidaan enemmän kuin koskaan.
Dokumentti on järisyttävää katsottavaa. Se saa kerta kaikkiaan voimaan pahoin, eikä missään tapauksessa lisää sokeaa luottamusta mihinkään määräyksiin.
Ja mitä tekevät nämä miljoonat turhautuneet poikamiehet? Siitäkin löytyy ennuste dokumentista.
Sitä mietin, että koskahan nainen on niin hyvässä asemassa maailmassa, että saa oikeasti päättää omasta elämästään itse.
-Hanna