Kodin muutos – laajennus toi valon ja koko kodin keskipisteen

Kodin muutos oli iso juttu. Siitä on aikaa, mutta en ole koskaan kertonut näitä juttuja missään näin tarkasti. Nyt kaivoin kätköistä vanhoja ennen -kuviakin. Tosin niitä ei ole paljon. Aika oli kuvien suhteen toisenlainen.

Meidän kodin ehdoton keskipiste ja tärkein paikka on suuri ruokapöytä. Sille rakennettiin kokonaan oma paikkansa, kun ostimme vuonna 1998 vuonna 1947 rakennetun huvilan Espoosta. Talon laajennuksen ja koko sen valtavan muutoksen suunnitteli arkkitehti Jorma Toivonen. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle hänen näkemyksestään.

Kodinmuutos - ruokapöytä
Tässä viime vappuna otetussa kuvassa näkyy hyvin se, kuinka valo valtaa tämän tilan.

Tilalle, jossa ruokapöytämme on, on vaikeaa antaa nimeä. Se ei ole mielestäni ruokasali, koska se ei ole sali, vaan avointa tilaa, se ei ole erkkeri, eikä se ole lasiveranta, vaikka sen kolme seinää ovatkin toinen toisissaan kiinni olevia ikkunoita. Ruokailutila taas on sanana kamala. Siinä ei ole sitä tunnetta, jota täytyisi olla sellaisessa sanassa, joka kuvaa sitä rakkaudellista paikkaa, jossa syödään ja nautitaan ystävistä, elämästä ja meidän tapauksessamme uskomattoman kauniista valosta. Sana ruokailutila on kuin se olisi poimittu jostain sairauskertomuksesta.

Päätän käyttää sanaa ruokasali, koska siinä on arvokkuutta, vaikka liikaakin, mutta onhan katossa kaksi kristallikruunua kuitenkin.

Laajennuksen mitta oli lasagnevuoka

Ruokasali on kokonaisuudessaan talomme laajennusosa. Se rakennettiin Toivosen piirustusten mukaan ja minä annoin sille toiveet, jotka koskivat vain sen kokoa. Kaikki lähti lasagnevuoasta. Se on sikäli huvittavaa, etten koskaan tee lasagnea. Siis todellakaan koskaan. Mutta rakastan kauniita kattauksia, tilaa ja ihmisiä ja toimivuus on kaiken sisustuksen A ja O.

Ennen kuva. Tämä kuva on otettu keittiön suunnasta, silloin kun edelliset asukkaat vielä asuivat talossamme. Me muutimme sisään vasta kun koko remontti oli tehty. Oviaukosta näkyy kylmä keittiön eteinen, josta oli käynti ulos.
Tässä kuvassa näkyy keittiön eteinen ulkoapäin. (Tuossa nurkalla kasvoi maailman suurimpia kieloja. Muutama on säästynyt ja kestänyt jo 22 vuotta! Ilo!)
Julkisivu nyt. Keittiön eteinen siis poistettiin, ja tilalle tehtiin 3 x 5,5m kokoinen ruokasali ja sen eteen terassi.

Määrittelin laajennuksen mitan näin: haluan, että huoneeseen mahtuu pöytä, jonka keskellä on lasagnevuoka ja lautaset voidaan kattaa kahdelletoista ihmiselle siten, että lautaset ovat pöytätablettien päällä ja kun kaksitoista ihmistä istuu paikoillaan, mahdun kiertämään pöydän vaivatta.

Selkeää eikö! Ja toiveeni pystyttiin toteuttamaan juuri ja juuri. huoneen mitoiksi tuli 5500 x 3000 Jos tilasta oltaisiin tehty yhtään suurempi, sen ulkoreunan katto olisi tullut liian matalalle. Kattoa ei voinut nostaa korkeammalle, koska se olisi tällöin noussut yläkerran ikkunan eteen.

Pöydän mitat ovat 2550 (3650) x 1100 ja sen ympärille mahtuu istumaan kymmenen ihmistä. Mutta pöytään kuuluu kaksi puolipyöreää lisäosaa ja kun ne laitetaan paikoilleen, koko tusina mahtuu pöydän ääreen. Ruokasalin leveys on viisi metriä ja syvyys kolme.

Eeva-lehteen otettu kuva meidän joulusta. Ruma ovi on rajattu pois! Onneksi!
Kodin muutos – laajennus toi valon
Poistetun seinän jänneväli oli niin pitkä, että kattoa tukemaan oli laitettava pylväs. Se ei häiritse elämää – ainoastaan kuvia!

Se mitä tämä laajennusosa (niitä on kaikkiaan talossa kolme) teki kokonaisuudelle, oli huimaa. Kun alkuperäinen seinä poistettiin, tila suojeltiin paksulla muovilla, joka oli paikoillaan kuukausia. Kun muovi viimein poistettiin ja kaikki se valon määrä, joka noista ikkunoista pääsee sisälle, sanamukaisesti tulvi sisään, olin kuin taivaassa. Valo on elämäni tärkeimpiä elementtejä ja siksikin ruokasali on kotimme ehdoton helmi.

Itse onnistuin tyrimään kiireellä tehdyssä ovivalinnassa, joka ärsytti minua jatkuvasti 22 vuotta! Oven valoaukko oli väärän kokoinen ja siinä oli röpölasit. Eli yhdestä kohdasta näkyvyys puutarhaan sumeni. Viime syksynä viimein saimme aikaiseksi vaihtaa sen. Olen siitä ikionnellinen. Iloitsen asiasta oikeasti jokaisena päivänä!

Miten kodin muutos on toiminut

yli kaksikymmentä vuotta?

Hyvin! Kerrassaan loistavasti. Mikään muu kuin ovi ja tuolien verhoilu ei ole muuttunut. Ikkunoissa on ollut lähes hengettömät valkoiset pellavaverhot alusta saakka ja suuri pöytä on pysynyt paikoillaan. Pöydän puolipyöreitä lisäosia olemme käyttäneet muutaman kerran, ne on sijoitettuna muualle kotiin.

Aluksi meitä oli viisi ja istuimme pöydän ääressä joka päivä koko konkkaronkka. Ruokavieraita oli usein. Ja usein he istuivat pöydän ääreen aivan ex tempore. Lasten kavereita ja omia ystäviämme ja tietenkin sukulaisia. Nykyään pystymme Jarin kanssa täyttämään pöydän hyvin kahdestaan. Printtilehti täyttää tilaa aamuisin ja keskellä aina paikkaansa pitävä kukkamaljakko saa siirtyä pöydän päähän ja antaa meille tilaa.

Pöytä on myös tehnyt tehtävänsä töissä. Se on esiintynyt Suomen kaunein koti –ohjelmassa usein tuomareiden tukikohtana. Sen äärellä on ollut monenlaisia kuvauksia ja kun teen ruoka-juttuja tänne blogiin, kuvaan ruuat siinä.

Pöydän äärellä on askarreltu, leivottu, luettu läksyjä ja siinä venytän selkääni makaamalla pöydän päässä roikottamalla jalkojani kohti lattiaa.

Pöytä toisenlaisissa töissä.
Kodin muutos – laajennus toi valon
Tässä on menossa kokkaus ja kuvaus -sessio ja keittiötäkin näkyy sekä kamala ovi! . Uuh onneksi se on historiaa!
  Kodin muutos – laajennus toi valon

Ainoa haaste on löytää pöydälle liinoja. Ne ovat lähtökohtaisesti liian pieniä. Kangaspakan leveys, kun on 145-150 cm niin 110 cm pöydän reunoille ei jää tarpeeksi kangasta, vaan liinaan on ommeltava leveät taitokset reunoihin. Liinasta tulee kyllä sillä tavalla hyvin kaunis ja huoliteltu.

Kaikki kolme elementtiä, pöytä, tuolit ja valaisimet ovat kotimaiset. Pöydän teki aikanaan, mittojen mukaan Juvi ja kristallikruunut hankittiin Turun Kristallista. Tuolit on Ikean 1800-luku -sarjaa, jota tehtiin Ruotsin museoviraston valvonnassa ja ne valmistettiin Suomessa. Niissä oli alun perin sinivalkoruudullinen verhoilu.

Tässä näkyy hyvin kuinka kiva on leveä pöytä. En käytä koskaan kattaustabletteja, mutta Paratiisi-sarjan katelautaset ovat usein käytössä ja ne ovat tosi isot.
Pöytä oli tärkeässä osassa lapsenlapsen nimijuhlissa. Unohtumaton juhla! Voit lukea nimjuhlista lisää täältä

Meillä sisustus on pysynyt muutenkin aika samanlaisena kaikki vuodet. Puhun siitä meidän Kirsikan kanssa ensi sunnuntaina 7.3. klo 17.00 Instagramin livessä lisää. Aiheen on mm. Miten lapset ja lapsenlapset muuttavat kotia – vai muuttavatko ollenkaan? Voitte laittaa kysymyksiä aiheesta meille kommentteihin tai yksityisviestillä.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 kommenttia

  1. Sanna 14.03.2021

    Kaunista!Mutta nyt jäi pahasti häiritsemään,mitä ruman oven tilalla on nyt??:D

    Vastaa