Omenaleivokset – ihana klassikko! Kerroin vähän aikaa sitten, että mulla on valtava määrä omenoita, joista on leivottava jotakin, etteivät mene haaskuuseen. Nyt on omenat leivottu leivoksiksi ja soseet höyrytetty ja purkitettu.
Mulla on vahvat muistot perinteisestä omenaleivoksesta jo lapsuudesta. Silloin mun suosikkherkkuja oli omenaleivos, Aleksanterin leivos, tuulihattu ja voipulla. Missä muuten enää on niitä suuria tuulihattuja, joiden sisällä oli vattuhilloa ja kermavaahtoa, joita syödessä kerma tursusi ja puuterisokeri pöllysi? Ei niitä missään ole! Mutta omenaleivoksia on ja ne on minusta edelleen huippuhyviä. Ja minusta on hauskaa koettaa leipoa, jotakin jonka olen aina tottunut ostamaan valmiina. Ja niinpä tein omenoista ihanaa sosetta, jolla täytin perinteiset, klassiset omenaleivokset.
Omenaleivosten leipominen on helppoa ja sikäli hauskaa että leipomisen voi jaksottaa kahdelle tai kolmelle päivälle. Se siis onnistuu, vaikka kotona tehtävien töiden lounastauoilla.
Tämä vuodenaika voi jostakusta tuntua oudolta omenaleivonnaisille, mutta ei se ole. Omenoita on saatavilla aina. Jollakin voi olla omenasosetta valmiina pakkasessa tai hillokellarissa (kenellä enää on sellaista luksusta, kuin hillokellari?) mutta mulla ei ollut, joten tein sitä.
Teen omenasoseen aina niin, että höyrytän kahdeksaan osaan lohkotut omenat höyrykattilassa ja kun ne ovat pehmenneet soseutan ne käsin veivattavassa sosemyllyssä. Mulla on loistava pinottava kattila siihen hommaan, jossa siis on höyrykori, joka istuu kattilaan. Kattilan pohjalle laitetaan viisi senttiä vettä, kori päälle, lohkot sinne ja kansi päälle. Valmista tulee alle puolessa tunnissa.
Sosemyllyn seinämille jää siemenet kuoret ja kanta. Helppoa! Yleensä en lisää soseeseen mitään, mutta nyt lisäsin hillosokeria ja kanelia. Hillosokeri oli turhaa, sose oli yhtä kiinteää sekä sen kanssa, että ilman. Sitä olisi pitänyt olla paljon enemmän, että sose olisi siitä hyytynyt, enkä halua niin makeaa lopputulosta.
Käytin leivoksissa valmista voitaikinaa, sillä kauli ja käännä –hommat ei ole mun juttu. En vaan jaksa. Pirkka esikaulittu ja laskostettu voitaikina on juuri oikeanlainen tuote omenaleivosten valmistamiseen. Ostin kaksi pakkausta, toisesta leivon kannen ja toisesta pohjan. Ja siis, nimenomaan VOItaikina pelittää tässä.
Omenaleivokset ihana klassikko
2 pkt esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa
omenasosetta
1 kanamuna voiteluun
loraus siirappia ja kuumaa vettä voiteluun
Anna pakastettujen taikinoiden sulaa rauhassa ja kun ne ovat vielä kohmeessa rullaa ne auki. Täysin sulanutta taikinaa ei saa avattua ehjänä laskoksista.
Kauli kummastakin taikinasta noin 3mm paksu levy ja nosta ne uunipellille leivinpaperin päälle. Kaulittu levy ei mahdu kokonaan pellille, leikkaa ylimääräinen taikina pois suoristaen samalla taikinan reunat. Ota ylimääräinen taikina talteen, siitä voi tehdä keiton kanssa tarjottavia suolakierteitä.
Kaulittu, reunat leikattu ja rei’itetty – nyt jääkaappiin!
Rei’itä toinen taikinalevy veitsellä ja jätä toinen sileäksi. Laita taikinat jääkaappiin päiväksi tai ainakin muutamaksi tunniksi.
Voitele rei’itetty taikina kevyesti vatkatulla kanamunalla ja paista 220 asteessa uunissa n. 10 minuuttia, ota levy pois uunista ja voitele se lorauksella kuumaan vesitilkkaan sekoitettua siirappia. Jata paistamista vielä n. 10 minuuttia.
Pohjat jäävät helposti raaoiksi, varmista kypsyys nostamalla taikinalevyä varovasti lastalla, jotta näet, onko se kokonaan lehtevä ja kypsä.
Toista taikinalevyä (pohjaa) ei voidella munalla eikä siirappivedellä, vaan se paistetaan sellaisenaan n. 20 minuuttia 220 asteessa. Taikina nousee voimakkaasti mutta laskee alas jäähtyessään.
Anna sitten kummankin levyn jäähtyä täydellisesti ja levitä kerros omenasosetta pohjalevylle ja nosta kiiltäväpintainen päällinen soseen päälle. Paina hellästi levy kiinni soseeseen ja anna tekeytyä jääkaapissa muutamia tunteja kevyen painon, esimerkiksi leikkuulaudan, alla.
Leikkaa leivokset sopivan kokoisiksi paloiksi ja nauti!
Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!
Hanna