Ei raivaria – päivän kukka mulle.

Kiire, meikkaat. Poskipuna on hajonnut rasiaan. Avaat kannen ja koko sisältö on pitkin lattioita. Et huuda koko kirosanarepertoaariasi ulos raivon vallassa. Tyynesti sipaiset jämät rasiasta poskiin. Otat imurin ja imuroit murut. Viet imurin paikoilleen ja soitat taksin.

Olen aikuinen. Kiitos. Lähen bileisiin. moi.11801954_10200578329017345_168740837_n

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 kommenttia

  1. sirkka juvonen 03.08.2015

    Kirjoitat elävästi, käyttäen melko hyvää äidinkieltämme, kiitos siitä!…….Mutta nyt tuntui siltä, että
    aiheet ovat käyneet melko ohuiksi .Ettenkö sanoisi vähän sisäänpäin kääntyneiksi. Kenelle on
    suunnattu tieto kirjoittajan kauneudenhoidon viikko-ohjelmasta? Oliko sen tarkoitus herättää
    kanssasiskot myös toimimaan vai pikkuisen ”pröystäillä” omilla mahdollisuuksillaan. Oletan Sinun olevan tietoinen, omasta elinpiiristäsi huolimatta, vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta jopa keskiluokkaisissa perheissä. Puuttuu sekä aikaa että rahaa. Ja vaikka olisi
    niitä kumpaakin, harva haluaa tehdä siitä blogin! Olen ymmärtänyt, että ne kuulumiset ovat facebook-kamaa!
    Pidetään jalat maassa ja iloitaan ihan yksinkertaisista aineettomistakin asioista!
    Hyvää syksyä!

    Vastaa
    • hannasumari 06.08.2015

      Kiitos samoin – oikein hyvää syksyä sinulle myös. Miksikö kirjoitin kauneudenhoidostani? Ensin siksi, että minua nauratti, kun nukuin joka paikassa. Mihin meninkin, saapui uni aivan arvaamatta paikalle. Toiseksi siksi, että muutkin voisisvat kokeilla timanttihoitoa kasvoille ja kestoripsiä silmiin. Liikunta taas osa elämääni, jonka olin joutunut hyllyttämään moneksi viikoksi työni takia, mikä on ärsyttävää kuin mikä! Se että kaikilla ei ole rahaa asioihin mitä teen ei minusta ole syy olla kirjoittamatta niistä. Olen ammatissa, jossa kasvojen hoito on pakollista. Luen mielelläni myös itse blgogeja joissa kerrotaan samoista asioista ja myös asioista joihin minä en syystä tai toisesta pysty. Ehkäpä joskus pystyn ja sitten tiedän!?
      Ja onhan minulla tämä iloinen ongelma – jalkani ovat vähän väliä pilvissä ja pää myös. Lisäksi on niin, että minun elinpiiristäni eivät lukjiat kuin voi vetää johtopäätöksiä – kukaan ei lopulta siitä siitä syvällisemmin mitään. Esimerkiksi pankkitilini saldoa.
      Palaute on ja kommentit ovat ihania ja toivottavasti sinäkin kommentoit ja jaat mielipiteitäsi täällä jatkossakin. Arvostan sitä todella.
      Kiitos
      Hanna

      Vastaa