Luonto kutsuu – I love metsä

Kaupallinen yhteistyö: Suomen luontokeskus Haltia

Metsä on maailman paras paikka ja onneksi Suomessa jokainen, joka haluaa, pääsee nauttimaan metsästä ja sen hyvää tekevistä vaikutuksista. Tieteellisestikin on todistettu, että metsässä oleilu laskee verenpainetta ja tuo ihmiselle hyvinvointia. Minä olen aina kaivannut metsää, kun olen ollut suurkaupungeissa pitempään. Ja sen kaipuun olen näköjään myös istuttanut lapsiini. Minun metsäni on Nuuksion järviylänkö.

Tyttäreni asui ja opiskeli Lontoossa ja Los Angelesissa yhteensä neljä vuotta. Kun hän tuli takaisin Suomeen, ensimmäinen paikka jonne hän halusi, oli metsä. Mentiin Nuuksioon sieneen. Hänellä oli päällään pitkä hame ja lierihattu ja hän makasi sammalilla metsän hiljaisuudessa. Saimme jättisaaliin suuren suuria lampaankääpiä.

Jokasyksyiset sieniretket suuntautuvat aina Nuuksioon. Jos on tarkkasilmäinen minut saattaa bongata ohi liikkuvasta autosta. Paras suppilovahveropaikkani on nimittäin yhden pikkutien varressa, mutta kun kuulen auton lähestyvän piiloudun tai ainakin olen aivan paikallani, ettei paikkani paljastuisi muille.

Yhden tällaisen sieniretken jälkeen soitin ystävälleni ja sanoin: Jos sattuisi niin, että kuolisin pian, ole kiltti ja kerro perheelleni, että olen maailman onnellisin ihminen. Metsä saa minussa aikaan suuria tunteita, vie stressin ja huolet ja antaa visuaalista nautintoa, jota ilman minun on vaikeaa elää. Nuuksion lammissa ja järvissä voi uida keskellä hiljaisuutta, vaikka ollaan vain reilun kolmenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Nuuksioon pääsee bussilla ja autolla, monet ajavat sinne polkupyörällä ja moottoripyörätienä Nuuksion tie on verraton mutkineen ja maisemineen.

Olen siis samoillut Nuuksion järviylängön metsissä ja teillä, mutta en ollut ennen viime sunnuntaita käynyt tutustumassa luontokeskus Haltiaan. Siinäpä vasta paikka! Yleensä ajamme Haltian ohi pidemmälle, kohti Kattilaa, mutta nyt jätimme auton parkkiin luontokeskukselle, otimme vesipullot matkaan ja lähdimme mieheni kanssa patikoimaan. Oli kuuma päivä ja teimme vain lyhyimmän merkityn lenkin ihan tutustumismielessä. Leveä hiekalla päällystetty polku nousi ylös kallioille ja polun pieliin oli laitettu infotauluja. Hauskaa ja mielenkiinoista faktaa metsistä, soiden synnystä ja eläimistä. Ja ylhäällä oli treenipaikka taivasalla! Oi että tykkäsin. Mutta vaikka lenkki oli lyhyt, olimme nälkäisiä, sillä ajoitimme reissun lounasaikaan, joten kipitimme alas luontokeskukselle ja suoraan lounaspöytään Haltian ravintolaan.

Seisovan lounaspöydän herkut ilahduttivat. Paljon kasviksia eri tavoin valmistettuna, erilaisia kalaruokia ja lihaa. Eli jokaiselle jotakin, mutta minusta parasta olivat erilaiset kasvisruoat ja lisukkeet, sillä niitä oli paljon. Tuli fiilis, että juuri tällaista ruokaa tahdon syödä liikunnan jälkeen. Ja on mainiota että luontokeskuksen ravintolassa on tajuttu ottaa listalle luonnonantimia niin paljon ja ihanalla tavalla. (Usein muuten uudet potut ovat ravintoloissa huonoja, mutta voi pojat, mitkä potut meitä odotti! Ihanat!) Jälkiruokiakin oli kolmea sorttia, mutta niihin en koskenut, koska söin ruokaa ihan liikaa enkä kerta kaikkiaan jaksanut enää yhtään mitään. Kahvia juodessani katselin ympärilleni ja ilokseni huomasin, että Haltian vieraina oli kaiken ikäisiä ihmisiä. Pikkuisista konttaajista rollaattoreilla liikkuviin vanhuksiin saakka. Eli jos ei metsään pääse huonojen jalkojen tms. tähden, niin luontokeskuksesta ja sen upeista näyttelyistä voivat nauttia kaikki. Sinne suuntasin minäkin lopulta.

Perusnäyttely oli hienosti toteutettu. Lasilattian läpi saattoi nähdä, kuinka pienet jyrsijät ja kalat elävät lumen ja jään alla talvella ja suuressa salissa oli videotekniikalla hienosti toteutettu kooste Suomen luonnosta ja vuodenajoista. Täällä ulkomaalainenkin voi tajuta lumen tunnun, vaikka ei oikeaa talvea kokisikaan. Tuli ylpeä olo, kyllä meillä osataan tehdä hienoja juttuja. Tuli myös fiilis, että kaikkien turistien pitäisi käydä Haltiassa ja tehdä vähintään pieni retki metsään. Haltiasta voi vuokrata vaikka mitä varusteita, ulkoiluvaatteista (kuinka nerokasta!) fillareihin ja kanootteihin asti. Perheille Haltia on hauska, koska se opettaa luonnosta kaikenikäisille uusia juttuja, ilman että kenenkään täytyy pitkästyä.

Infossa vinkattiin, että lapset rakastavat käydä katsomassa karhua näyttelyn karhunpesässä. Sinne minäkin halusin. Se oli ihana. Karhu nukkui pesässään ja minä silitin sen turkkia – se oli maagista.

Kaiken kaikkiaan hieno retki, enkä aio enää tyytyä metsään, vaan seuraavalla kerralla vuokraan kanootin ja lähden melomaan. Ja takuulla menen syömään…!

♡

Hanna