Mitä vit…?!

Kuulin pitkästä aikaa lauseen, jonka tarkoitus on minulle tyystin hämärän peitossa. ”Ai, sulla on vain tyttöjä, etkö saanut yhtään poikaa?”

Olimme liikkeellä yhden kolmesta tyttärestäni, Carolinan, kanssa ja selasimme yhden viehättävän vaateliikkeen tarjontaa. Aikomukseni oli ostaa tyttärelleni syntymäpäivälahja. Se jäi ostamatta. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Päädyin nauramaan.

Itse synnyin kuopuksena perheeseen, jossa jo oli kolme tytärtä. Me neljä ja äiti olimme isän ylpeyden aiheita, joita hän esitteli mielellään ja oli polleana katraansa keskellä kuin kuningas. Perheen sisällä ei koskaan käyty mitään keskustelua tyttö/poika -akselilla, mutta silloin tällöin vanhat ihmiset saattoivat taivastella samaa asiaa. Vain tyttöjä. Oi oi. Isä ja äiti sanoivat aina, että meille pojat valitaan ihan erikseen ja viittasivat tällä siihen, että tuomme poikia perheeseen avioliiton kautta. Muistan kuitenkin, että oli se vähän noloa seistä siinä, kun ei ollutkaan se sukulaistädin toivoma poika. Minähän olin kuopuksena se viimeinen oljenkorsi. Mutta isä (me sanottiin kyllä faija, ja on kamalan hankalaa kirjoittaa isä, kun puhun hänestä) nautti meistä, samoin äiti. Siitä ei ollut pienintäkään epäilystä. Meillä ei myöskään ollut mitään sellaisia asioita, joita emme olisi voineet tehdä tyttöinä tai mitä olisi tyttöyden tähden pakko tehdä. Pois sulkien asiat, joita hieno nainen ei tee. Niihin kuului mm. se, että hieno nainen ei polta tupakkaa kävellessään tai syljeskele. Miehet voivat luultavasti tehdä niitä molempia.11119519_10153321323382679_3644439543240304012_n

Mietin miksi joku haluaa sanoa niin. Vähätellä kolmea tervettä upeaa nuorta naista. (Myyjätär tietää heidät kaikki, mutta ei ollut koskaan nähnyt nyt mukanani ollutta keskimäistäni) Eihän heitä voi vähätellä. Ei millään mittarilla. Se, että on saanut kolme tervettä lasta on lahja, ajattelin ja pam – silloin muistin. Naisella ei ole lapsia lainkaan ja hän on lapseton tahtomattaan. Eli piikki joka yritettiin iskeä minuun ja siinä ohessa tyttäreeni, ponnahti käsittelemättömästä surusta, pettymyksestä, kateudesta ja katkeruudesta. Ikävää. Olen pahoillani hänen puolestaan.

Anteeksi pyytäminen, vaikka kuinka myöhään jälkikäteen, on hieno tapa. Joskus jos huomaa vaikka päiviä, viikkoja jopa vuosia jälkeenpäin, että on ollut idiootti, sitä kannattaa pyytää anteeksi. Ja se on myös aivan helppoa siinä vaiheessa, kun asian on käsitellyt.

Muuten en ymmärrä koko ajattelutapaa, että maassa, jossa tytöt ja pojat perivät vanhempansa tasapuolisesti, olisi mitään eroa siinä onko lapsi tyttö tai poika. Tuntuu täysin naurettavalta edes ajatella sellaista. Sama koskee sitä ihmeellistä ajatusta, että esikoisen asema olisi jotenkin mojovampi, kuin järjestyksessä myöhemmin syntyneiden. Sitäkin näkemystä löytyy edelleen.

On mahtavaa, että olen saanut kolme lasta. Heistä on suunnattomasti iloa ja ihmetystä, olen heistä järjettömän ylpeä ja he tuovat elämääni huippujuttuja, uusia asioita ja ajatuksia.

Elämänpolut ovat niin erilaisia. Kukaan ei selviä ilman haasteita.

♥️

Aurinkoa päivään

Hanna

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

7 kommenttia

  1. Jaana 21.05.2017

    Mummoni sanoi minulle esikoistyttäreni synnyttyä, että älä sure kyllä se ensi kerralla onnistuu! Uskomaton kommentti vanhalta ihmiseltä, on jäänyt mieleen eikä unohdu koskaan. Mitä vähättelyä, itse olin niin onnellinen tyttärestäni. No mummon onneksi seuraava lapsi oli kuin olikin poika, mutta itselleni tietenkin molemmat ovat yhtä toivottuja ja rakkaita…

    Vastaa
  2. Arja L 21.05.2017

    Ihanat prinsessat sinulla <3
    Menee välillä toisinkin päin. Pojallamme on kolme upeaa poikaa. Mieheni veljenvaimo "väläytti" anoppini hautajaisissa: Ai teillä on vaan poikia, meidän pojalla on sentäs tyttöjä. Joskus menee meikäläinenkin sanattomaksi. Miten niin vaan poikia tai vaan tyttöjä? Olen antanut itseni ymmärtää, että pelkästään toinen sukupuoli ei riitä ihmispopulaation jatkamiseen. Yleensäkään kukaan ihminen ei ole VAAN, hän on ainutkertainen taideteos, paras hän <3

    Vastaa
  3. Elsa 21.05.2017

    Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen aihe. Miksi joillekin tytöt ja pojat voi olla ’vaan tyttöjä’ tai ’vaan poikia’.
    Ajatus joka heräsi tästä aiheesta; minun on mahdotonta tietää miten tämä aloituksen vaan tyttöjä-hämmästely on kirjoittajalle esitetty, mutta mulle tuli mieleen että jos se ihminen on vaan hupsusti hämmästynyt kun on neljä lasta ja kaikki samaa sukupuolta. Vähän niin ku heittäis kolikkoa neljästi ja tulis aina klaava, että kai sitä jotenki alitajuisesti olettaa että mitä enemmän heittää niin todennäköisemmin tulee edes kerran se kolikon toinenkin puoli.

    Vastaa
  4. Eija 22.05.2017

    Nuorena äitinä sain kuulla omalta äidiltäni etten tiedä äitinä olemisesta yhtään mitään, kun minulla ei ole poikaa. Tyttäreni olivat tuolloin kolme ja viisi vuotiaita. Tuolla lauseella hän mitätöi äitinsä, itsensä, tyttärensä ja tyttären tyttäret. Itse olen sanomattoman kiitollinen nyt jo aikuisista lapsistani, tyttäristäni, upeista aikuisista naisista!

    Vastaa
    • hannasumari 25.05.2017

      Eija,
      En ymmärrä näitä juttuja ollenkaan. Ne tyhmiä ja loukkaavia. Kurja juttu.
      Hanna

      Vastaa
  5. Pirjo 27.05.2017

    Nämä on näitä käsittämättömiä lausahduksia, joita kuulleessaan alkaa heti ajattelemaan, että kuuliko oikein, eikö ymmärtänyt, ja ylipäänsä millä oikeudella kukaan kommentoi kenenkään perhettä negatiiviseen sävyyn. Minulla on v.-97 syntynyt poika, eikä todellakaan itseselvyys, hän antoi itseään odottaa kuusi vuotta. Olin jo tilanteeseen sopeutunut, enkä lapsettomuutta surrut, olin jo pitkälti kolmannella kuulla kun aloin ihmettelemään kummaa oloa ja voimattomuutta, raskausaika oli siis lyhyt, ja kun hän syntyi kolmisen viikkoa laskettua aikaa aikaisemmin, niin aika meni kuin siivillä. Kotona olin kolme vuotta, elämäni parhaat kolme vuotta. Muistan kuinka kaikki läheiset olivat niin onnellisia puolestamme, ympärillä on ollut pelkkiä fiksuja ihmisiä, koskaan kukaan ei kysynyt, ettekö meinaa lapsia tehdä tai millään tavalla ihmetellyt kun meille ei alkanut lasta kuulua.Olin jo 38 kun sain tämän ainoani, lisää ei sitten tullut, olen niin onnellinen siitä että saan olla tämän yhden ihanan pojan äiti.

    Vastaa
  6. Hannam 30.05.2017

    Niinpä. Meillä on kaksi ihanaa aikuista tytärtä, heidän ollessaan lapsia, varsinkin vanhemmat sukulaisnaiset kehottivat kolmannen tekoon, jos saataisiin sukuun perijä! Minua hatutti ja useimmiten vastasinkin, että en uskalla kolmatta tehdä jos sattuisi huono tsägä ja sieltä tulisikin poika. Minä en halua itselleni yhtään miniää vaan ainoastaan ihania vävypoikia! Menivät hiljaiseksi ja samat naamat eivät enää pojantekoon kehottaneet.

    Vastaa