Lapsuuteni joulut noudattivat pitkälti samaa kaavaa. Jouluaattoaamuna hiivin aamuvirkkuna alakertaan aikaisin aikaisin, kun muut vielä kuorsasivat vällyjensä välissä. Koti oli kuin sadusta. Äiti koristeli kuusen nukkuessamme ja sen kynttilät toivat pehmeää valoa aamun pimeyteen. Koko kuusi kimalsi kuin koru. Oksilla oli tutut koristeet, jotka toivat muistoja edellisistä jouluista. Vuoden ne olivat olleet kätköissään ja nyt ne koristivat joulupuun oksia ihmeen ihanasti. Vatsassa kipristeli jännitys lahjoista, jotka olivat lapsesta tietysti joulun ylivoimainen kohokohta.
Meillä oli paljon traditioita ruokien, vieraiden ja muiden tapojen suhteen. Murrosikäisenä parasta oli maata koko joulu sängyssä lukemassa kirjoja, suklaata ja kinkkuvoileipiä syöden. Aattona hulina loppui siihen, kun isä oli saanut ostettua viimeiset lahjat (pikkuisen se tuppasi jäämään viime tinkaan) ja kaikille naapureille oli kiikutettu hyasintit. Joulupäivänä oltiin kotona ihan hissun kissun ja rauhassa, yleensä pyjama vaihtui päivävaatteisiin vasta, kun oli päivällisaika. Tapanin päivänä meillä oli ihan samalaista. Ei mitään rekiajeluita tai tansseja, ehkä kelkkailua ulkona tai iltapäiväkävely. Tapanina vihdoin sai soittaa kavereille ja siinä sitten puhuttiin tunti tai pari ja kerrottiin kaikki lahjat ja höpöteltiin muutenkin.
Oman aikuisen ikäni joulut ovat olleet monenlaisia. Olen viettänyt useita jouluja kaukaisissa maissia, auringon helliessä ja aaltojen vyöryessä pehmeään kuumaan hiekkaan. Siellä joulutunnelma on ihan erilainen kuin kotona. Kotona jouluun kuuluu hitaus ja verkkaisuus, matkalla kirkkaassa auringonpaisteessa riittää energiaa, hullutellaan ja musiikki on iloista ja tietysti päällä on kesähepeneet, eikä villasukkia tarvita. (Oikeasti mulla on villasukat mukana joka matkalla – miten ne onkaan aina olleet tarpeen joko lentokoneessa tai hotellin kylmällä kivilattialla aamuisin?)
Pientä säätöä on tarvittu, kun matkaa on tehty lasten kanssa, joille lahjat ovat olleet se tärkeä juttu. Miten piilottaa lahjat hotellihuoneeseen, ostetaanko ne kohteessa vai raahataanko niitä ensin Suomesta maapallon toiselle laidalle ja sitten takaisin? Ja sitten itse lahjojen avaamisen hetki, kuinka ja missä?
Meillä oli aikoinaan myös mökki Lapissa ja ne joulut olivat oikeita postikorttijouluja. Tykkylumiset maisemat ja nurkissa paukkuva yli 30 asteen pakkanen poroineen on takuulla joulua aidoimmillaan! Vai onko? Mikä on aito joulu?
Jouluja on niin monen sorttisia ja ajatuksia siitä mitä sen kuuluisi olla ja mistä tulee hyvä mieli. Vai onko se vain yksi päivä, kaksi päivää tai kolme päivää vapaata töistä tai yksinäinen pätkä joulukuuta.
Minusta joulu on silloin paras, kun on paljon ihmisiä ympärillä ja tehdään asioita yhdessä. Tai ainakin tehdään asioita yhdessä. Niin se on varmaan monen muunkin mielestä, vaikka se ei aina onnistukaan. Huomenna koittaa arki muutamaksi päiväksi ja on vielä tovi aikaa miettiä mitä toivoo tulevalta vuodelta, aikooko tehdä jotain toisin kuin tänä vuonna ja onko jotain päämääriä, jotka tahtoisi saavuttaa.
Iloa päivään
Hanna