Ajatukseni ovat nyt kaikkien epäkohteliaiden, töykeiden ja stressaantuneiden luona

Jo joutui armas aika ja joulu suloinen!

Tai ainakin melkein. Huomenna on jouluaatto. Mulla on perinteiden mukaisesti kaikki lahjat paketoimatta ja onkohan kaikki hankittukaan! En ole ihan varma, mutta kyllä se kaikki tänään selkiytyy.

Eilen istuttiin pitkä tovi ihan rauhassa ravintolassa ystävien kanssa myöhäisellä lounaalla ja lähdettiin sitten kaupungille ostoksille. Ihmiset olivat kyllä kamalan stressaantuneita ja aika monet kovin töykeitä ja ahdistuneita. Niin se menee, kun on kiire ja tuntuu ettei aika eikä ehkä rahatkaan riitä kaikkeen mitä odotetaan.

Mietin siinä kävellessäni miten hankalia juttuja ihmiset monesti tekevät omassa päässään. Sitä ajattelee, että täytyy täyttää kaikenlaisia odotuksia, vaikkei voi olla ollenkaan varma, että mitään odotuksia on. Täytyy olla tietyt ruuat, tiettyjen juttujen on oltava itse tehtyjä, ellei peräti ihan kaiken jne. On sellaista täydellisyyteen pyrkimystä. Mistä ne mallit sitten tulevat? Varmaan osaltaan omasta lapsuuden kodista. Sitä haluaa tehdä kaiken juuri niin, kuin kotona oli tai ehkä juuri päin vastoin. Ja maaliin tuijottaessaan voi kadottaa kivat tunnelmat ja hetket. Tiedän kaiken tämän ihan omasta kokemuksesta. Perinteisesti omaan jouluuni on kuulunut kiire, koska mulla on aina ollut kiire. Nyt ei ole, ainakaan vielä. (Voi olla, että herään aattona ja tajuan että olen unohtanut ties mitä. Ja aikakäsitykseni on kyllä hiukan hatara. Luulen, että tunti on pitempi, kuin se sitten lopulta onkaan.)

Jotenkin ajatukset on nyt kaikkien epäkohteliaiden, töykeiden ja stressaantuneiden luona ja ehdotan kaikille muille, että antakaa näille ihmisille tilaa, avatkaa heille ovi ja päästäkää eteenne jonoissa. Älkää provosoituko, kun he kiilaavat tai poukkoilevat liikenteessä ja ovat kamalia. Heidän pään sisällään on rangaistusta kylliksi. Siellä on se kiire, hetkellinen riittämättömyyden tunne, epätoivo ja ahdistus siitä tuleeko kaikki valmiiksi, saavatko kaikki ihan tarpeeksi kaikkea ja riittävätkö ehkä rahat ja tuleeko ensi kuussa kauhea rahakrapula. Ei se nimittäin mitään auta, olla töykeä takaisin tai menettää hermot. Antakaa olla, jos vain suinkin pystytte. Ja jos voi hymyillä, kiittää ja avata ovia ja päästää eteensä jonossa, niin aina parempi. Joulumieli nimittäin leviää. Kun se ahdistunut ihminen saa yllättävän hymyn jostain niin olo voi hetkeksi keventyä. Ja paras hetki on se, kun antaa tilaa edessään ja sanoo, että mene vain ensin, sulla taitaa olla kiire. Siinä saa instant joululahjan, kun ventovieraan ihmisen kasvoilta katoaa hetkeksi kireys.

Kauppojen myyjät saavat kohdata myös aika tylyä kohtelua. Siellä he juoksevat ja naputtavat loputtomasti kassakonetta eikä jonon toista päätä näy. Pieni ystävällinen sana ei ole pahitteeksi, äksyilijöitä kyllä riittää. Eilen Stockmannin kosmetiikkamyyjä sai kuulla, että hänet tapetaan, jos lahjaksi ostettu ripsiväri on väärä. Varmaan on mukavaa, jos seuraava asiakas toivottaa hyvää joulua ja kiittää palvelusta. Mutta tämä siis vain kaikille, jotka siihen helposti pystyvät. Koska se jonka sisuksissa se jouluahdistus ja hullu stressi riivaa on omassa vankilassaan ja se ei ole kiva paikka. Annetaan heille anteeksi ihan pyytämättä, jos omassa päässä on rauhaa se tehdä.

Hyvää joulua kaikille – on ihanaa kun luette mun juttuja.

Pus

Hanna