Ei tästä joulusta nyt ehkä tule mitään. Ei o palloja!

Tämä joulun aika on perheessämme todella poikkeuksellinen. Olemme viettäneet jo 20 vuotta joulun tienoon jossain lämpimässä kaukomaassa. Vain vuosi 2004 oli poikkeus säännöstä. Silloin ihmeellinen kohtalo puuttui peliin, emmekä olleet Khao Lakissa vaikka meidän piti olla siellä.

Olemme säätäneet joulun kanssa milloin missäkin mutta viettäneet yhden päivän kestäneitä jouluja myös vähän etukäteen kotona. Tai kuten viime vuonna, lähteneet maailmalle vasta joulupäivänä.

Kaikkea hullua on tapahtunut matkoilla. Monesti olemme jämähtäneet jollekin lentokentälle koneen vaihtoa odottamaan, koska Lontoossa on satanut lunta, eikä Heathrowin kentältä ole noussut ainoatakaan konetta. Ihmeellinen maailman solmukohta se Lontoo! Kerran jouduimme (pääsimme!!!) odottamaan lentoa keskelle intialaisia häitä lontoolaiseen hotelliin. Istuin koko illan hotellin lobbyssä ja katselin sitä menoa, joka oli kuin Bombayn asemalla! (En ole koskaan ollut Bombayn asemalla, enkä edes Intiassa, mutta ei juututa pikkuseikkoihin!) Ne vaatteet, korut ja ihmisten kauneus ja intialaisten hääseremoniat! Huh huh. Kaikkea muutakin hullua ja mieliin painunutta on tapahtunut näillä reissuilla ja tietysti perillä – selvä se. Mutta jotenkin meille silti on muodostuneet jouluperinteet. Tietyt ruoat, jouluaaton kirja-aamiainen, koristeet ja muut jutut. Ja hirveä kiire.

Nyt olen aivan hämmentynyt, koska yhtäkkiä mulla ei olekaan jouluun kiire.

Kas jos jouluna matkustaa, on tehtävä yhtä aikaa vuodenvaihteen työt ja tilit, yhden päivän joulu, lähettää joulukortit, laittaa lahjat sinne ja tänne ja omalle perheelle ja lisäksi täytyy pakata matkalaukku ja hommata talovahti. Vanhat omakotitalot vetävät herneen nenään (hmmm.. hormiin?!?) jos ne hylkää eikä niissä asu kukaan. Vanhat talot tarvitsevat käyttäjän, varsinkin talvella. Ja nyt, kun olemme koko joulun täällä, on aikaa puuhata tätä jouluhommaa, ihan rauhassa.

Ostin joulukuusen jo alkuviikosta ja se tuotiin heti sisään. Se tuoksuu ihanalta tuossa vieressäni. Se on ollut tähän päivään asti ilman koristeita. Huomenna meille tulee vähän vieraita ja kuusi tarvitsee juhla-asunsa. Olen ollut koko ikäni vähän sellainen paljokas, kuten isäni tapasi minua kutsua. Joten siis joulukuusen koristeita on, yhtään liioittelematta, kokonainen suuri kaapillinen. Sanokaa vain minkä tyyppistä ja kyllä – täältä löytyy.

Tyttäreni alkoi koristella puuta, laittoi lamput paikoilleen ja kantoi laatikko kerrallaan koristeita yläkerrasta alas. Ei oikein maistuneet. Jotenkin kaikki oli liikaa. Sanoin, että laita vaan pelkkiä palloja. Ihan peruspalloja. Tytär ei löydä. Menen tomerana hakemaan niitä. Ei ole. Ja sitten muistan! Joku teki jotain jouluun liittyvää keskellä kesää ja annoin kaikki pallot pois saatesanoilla – ei sitten tarvitse palauttaa, meillä on liikaa kaikkea. Palloja oli punaisia, sinisiä, kultaisia hopeisia ja mattakultaisia. Kaikkia niin paljon, että aina yhdellä värillä olisi voinut koristella koko kuusen.

No niin nyt kuusessa on kolme palloa. Kaksi mustaa ja yksi kirjava. Ja punaisia rusetteja. Tässä koetan sopeutua ja mietin, että tekisi mieli ottaa rusetitkin pois. Että pelkkä kuusi ja valot olisi paras. Mutta vieraat tulevat huomenna, mitä nekin sanoo?

Toinen katastrofi on piparkakkutalo. Olen tehnyt niitä varmasti reilut sata elämäni aikana. Olen tehnyt mm. piparkakkutaloista kokonaisen kylän, jossa oli hirsitaloja. Paistoin joka hirren erikseen ja tein latoja niistä. Kattoihin liimasin hasselpähkinöitä yksi kerrallaan. Nyt tein perustalon, mutta halusin sille hupaisan korkean ja kapean muodon. Kun aloin liittää koristeltuja seiniä toisiinsa, huomasin, että olin koristellut ne väärin päin. Osat eivät menneet lainkaan yhteen. Myös kattopalat olivat väärinpäin. Sahasin. Käänsin. Liimasin. Ja ajattelin, kuinka surkea voinkaan olla! Ja nauratti, että arvostelen arkkitehtien töitä telkkarissa. Suomen kauneimmassa kodissa. Juuri niinhän se menee – kun ei itse osaa niin siiryy arvosteijoiden puolelle. Voi kaameeta!!! No jos arkkitehtien mokat pelastaa viiniköynnös, niin mun mokat pelastaa pölysokeri. Ai niin, talosta unohtuivat myös ikkunat ja ovi. Sahasin ne siihen jälkikäteen. Toisaalta se todistaa että olen neuvokas! No nyt alkaa uunista tulla epäilyttävä tuoksu…. On mentävä keittiöön.

Tip tap. Mä en tiedä mitä mä teen! Siis ton kuusen kanssa! Help!

♡

Hanna