Itsenäisyyspäivän mietteitä Afrikan auringon alla

Olen nyt ollut Tansaniassa viikon. Lopuutomasti paistava aurinko saa turkoosin veden hehkumaan, hiekka on kuumaa ja tuuli on lämmin ja suloinen. Päivällä ilma seisoo paikoillaan ja on niin kirkasta, että ensimmäisenä päivänä silmiin koski.

Nyt on Suomen itsenäisyyspäivä ja varmaan osittain sikiskin, että isäni oli sodassa, tämä päivä on aina ollut minulle arvokas ja tärkeä.

lippu

Täällä tunne ei ole sama. Rannalta kuuluu musiikki ja lapset kirkuvat vesileikeissään. Aurinko porottaa ja hotellissa jokainen päivä on toisensa kaltainen. (Paitsi eilinen – täällä oli yhtä aikaa kahdet häät!) Siivoojat kulkevat käytävää edestakaisin, takseja saapuu hotellin eteen. Matkalaukkuja kannetaan. Kukaan ei tiedä, että on Suomen suuri juhlapäivä. Eilen töiden jälkeen kävelin rannalle ja keräsin kourallisen pieniä valkoisia simpukoita. Tein niistä Suomen lipun hiekalle. Laittaessani siitä kuvaan instagramiin mietin, mikä täällä ollessa tulee päällimmäisenä mieleen Suomesta. Ei tullut harmaat ja kylmät kelit, ei marraskuun masentava pimeys, ei vanhusten pitkät vaipanvaihtovälit eikä huono kouluruoka tai gluteenittonittoman ruuan huono saatavuus kahviloissa. En muistanut miten typerää on ettei katukahviloita voi perustaa kuten tahtoo tai että jos ravintola haluaa leipoa omaa leipää, on oltava leivontahuone erikseen.

Ajattelin yksinkertaisesti, että meidän asiamme ovat aivan järjettömän hyvin. Tansaniassa noin 20% lapsista kärsii aliravitsemuksesta, AIDS jyllää ja keskiluokan asuntoalue näyttää keskiaikaisen linnan mutaiselta pihalta, jossa tiilistä tehdyissä taloissa on maalattiat, lapset juoksevat likaisna ja puolialastomina pitkin pihoja yhdessä vuohien, kanoja ja lehmien kanssa. Kaikkialla on tolkuttoman likaista ja kun se lämmin lempeä tuuli puhaltaa ystävällisesti kuumalle iholleni, se pyörittää ympäriinsä järjetöntä määrää muoviroskaa. Sitä on niin paljon, ettei suomalainen ihminen voi käsittää, kuinka se yleensä on mahdollista. Roskan seassa seisoo muutama lehmä ja kiskoo hiekan seasta törröttäviä vihreitä korsia. Kaivovesi on likaista ja siitä saa tauteja. Korruptio kukoistaa – maa ei. Ostoksilla mikään ei maksa mitään, mutta siitäkin on tingittävä, tai olet idiootti.

IMG_5107

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Koulussa on likaista, koska kaikkialla on. Tiet ovat sateen syömiä hiekkateitä, päätiet vain on päällystettyjä. Jalkakäytäviä ei ole ja kaupat ovat enimmäkseen hökkeleitä. Kun tulee ilta, on parasta mennä hotelliin ja pysyä siellä, jos haluaa olla turvassa. Jos omistat jotain, kuten kunnollisen talon, joudut ympäröimään sen piikkilangalla.

luokkahuone
luokkahuone

Tämä on yksipuolinen ja synkkä pieni kuva Tansaniasta, joka on paljon muutakin. Ennen kaikkea ihania, sydämellisiä ihmisiä. Mutta me suomalaiset olemme tottuneet hyvään. Niin mielettömän hyvään, että aina välillä kannattaisi vaan olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä mitä meillä on. Kiinittää huomio hyviin asioihin, sytyttää kynttilä ikkunalle kiitokseksi hyvästä maasta ja nostaa lippu salkoon.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja kiitos kaikille niille jotka ovat tehneet sen mahdolliseksi, missä olettekaan.

Juuri sain viestin, että tyttäreni Carolina vie isäni haudalle tervapadan käytyään ensin tervehtimässä äitiäni. Kunnioitus on siirtynyt myös lapsille. Ihanaa.

Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *