Olen ollut tosi kipeä viikon verran ja liikunta on ollut pakko jättää väliin. Kun olo alkoi kohentua lähdin rauhalliselle kävelylle postiin, joka on reilun kilometrin päässä. Kello oli viiden paikkeilla, mutta ulkona oli pilkkopimeää. Vastaan tuli muutamia teinejä ja mietin miten vähän nuorilla on täällä tekemistä talvikuukausina. Säkkipimeää, märkää, kylmää. Okei tietysti on harrastukset, mutta ei voi koko ajan harrastaa. Pitää voida hengata. Mietin millainen olisi paras paikka, mikä olisi ihaninta. Piirtelin kuvitelmissani jotain suurta valoisaa rakennusta, jossa on kahviloita ja paikkoja hengailulle… ja saman tien tajusin sen. Meillähän on ne jo! KAUPPAKESKUKSET! Kuinka en ole tajunnut sitä aiemmin?! No siis en ole, koska kun olin nuori, me hengattiin kaupan pihalla ja kun saatiin ajokortit ajettiin Seutulaan kahville (kukaan ei puhunut Helsinki-Vantaasta), koska ei ollut kauppakeskuksia.
Kun Leppävaaraan avattiin kauppakeskus Sello, olin tuohduksissani, koska sinne oli tehty nurkkauksia joissa oli Eero Aarnion tuoleja. Marmatin, että joo-o onhan ne nyt mielettömän hienoja, mutta kohtahan ne on hajalla ja nuorethan niissä hengailee… No todellakin hengailee ja hyvä niin! Onhan meillä tietysti nuorisotaloja ja seurakuntien kerhoja jne. Mutta jos itse saisin valita ja olisin nyt nuori varmasti roikkuisin valoisan kauppakeskuksen kahviloissa ja istuskelisin siellä täällä lämpimässä ja valoisassa sisätilassa jossa ehkä soi jopa musiikki.
Missä lämpimien maiden nuoriso viettää aikaansa ja tapaa toisiaan? Rannoilla, aukioilla, ulkona!
Meillä on ollut kaksi vaihto-oppilaspoikaa. Toinen – Mike – tuli Australiasta meille talven kynnyksellä ja yhtenä juuri tällaisena pimeänä iltana hän kysyi: Hanna, missä kaikki ihmiset ovat? En ensin tajunnut mitä hän tarkoitaa, mutta kun tajusin vastasin, että kotona ja kohta ne kaikki nukkuu.
Ja niinhän se on, ei oikein jaksa tehdä mitään, kun on niin vähän valoa. Mutta voi kauppakeskukset – te sytytätte kaikki tuhannet lamppunne meitä ja nuorisoamme varten joka ikinen päivä. Eikö tämä ole jotenkin loistavan järkyttävä havainto?
Mutta mitä tekevät nuoret, jotka eivät asu kauppakeskusten vaikutusalueilla mietin ja tajusin että joka nurkallahan on ABC! Parjattu ja vihattu. Olen varmaan monen mielestä outo tapaus, koska olen aina liputtanut näiden teiden keitaiden puolesta, vaikka niitä vastustetaan julmasti joissain piireissä. Olen kiitollinen puhtaista vessoista, auki olevista kaupoista, tankkausmahdollisuuksista ja jopa seisovasta pöydästä. Mieluummin syön grillattua kanaa ja porkkanaraastetta vaikka ananaspalojen kanssa, kuin pysähdyn näihin entisiin tienvarsipaikkoihin, joissa on likaiset huussit ja tarjolla rasvaista ”kotiruokaa”. Ei jokainen tienvarsipaikka ole Tertin kartano tosiaankaan… Ne ovat muuttuneet ihmisten haaveissa romanttisiksi ja viehättäviksi paikoiksi. Jos ne olisivatkin freessejä ja omaperäisiä ja tarjoaisivat itse leivottua leipää, karjalanpiirakoita ja omalta pellolta kerättyjä juureksia niin ok – muuta ei ne sellaisia ole koskaan olleet, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Ja nyt tajuan, että nehän ovat kylien ja kaupunkien piazzoja.
Voi kauppakeskukset ja ABC:t ansaitsette mitalin – kiitos että on valoisia katettuja piazzoja, katettuja aukioita tässä pimeässä ja synkässä maassa!
… mä mietin , että olenkohan tullut hulluksi, mutta tämähän on totta! Eikö olekin!?
Hanna
Jos hulluus tarkoittaa tällaista positiivisuutta ja kiitollisuutta kuin sinulla on, meidän kaikkien pitäis tulla ihan hulluiksi :))