On tapahtunut jotain supernoloa ja samalla ihanaa. Olin Eiran Sandrossa lounaalla keskiviikkona ystäväni Sandran kanssa. Rakastan Sandron salaatteja ja tahnoja, halvalla toteutettua rentoa sisustusta ja iisiä meininkiä. (Se mikä aavistuksen ärsyttää nimenomaan Eiran Sandrossa on että kukaan ei puhu suomea ja että myös menu on vain englanniksi. Kalliossa asiat ovat siinä suhteessa minusta paremmin.)
Istuimme pitkään ja höpisimme niitä näitä Sandran kanssa ja kokoajan oli jotenkin erityisen hyvä fiilis. Yhtäkkiä tajusin, että se oli musiikki. Se sai minut leijumaan. Teki mieli nousta kävelemään ja heiluttamaan lantioita, ottamaan kepeitä askelia. Kokoajan hymyilytti. Tuntui kuin elämä olisi jotenkin erityisen ihanaa ja kepeää ja samalla SUURTA. Sydän lauloi ja oli NAISELLINEN olo. Naisellinen olo!!! Pois lähtiessäni ajattelin, että tätä musaa haulan kuunnela kotona myös. Nappasin puhelimen appsilla (Shazam) ääninäytteen ja olin pudota penkistä! Kuuntelin Julio Iglesiasta!
Julio, voi Julio! Sinä nuoruuteni noloin artisti, jota kuuntelivat keski-ikäiset Espanjafanit, joiden kirjahyllyissä tanssivat flamenconuket ja jotka matkustivat joka kesä ja joulu samaan paikkaan. Niin luutunutta ja hidasta, vetelää ja imelää.
Julio voi Julio! Kuinka väärässä olenkaan ollut suhteesi! Kuinka ihanasti saat minut kävelemään pehmeästi keinahdellen, kun laulat samettisen pehmeällä äänelläsi.
Teen kotona arkisia askareita, ripustan pyykkiä, tiskaan, puhdistan sieniä, teen ruokaa ja tunnen itseni erityiseksi. Melkein maistan täyteläisen punaviinin suussani, vettä juodessani, vähän vaimea elokuun aurinko tuntuu Espanjan auringolta ja vähän liian pyöreä lantionseutuni muuttuu liian paksusta naisellisen ihanaksi, kun liikun pihalla bikineissä ja Julio laulaa minulle.
Voi Julio voi Julio – kiitos että löysin sinut! Ja anna anteeksi että olen hiukan naureskellut sinulle. Olen ollut niin väärässä. Silloinkin, kun ajelimme prätkillä Marbellassa ja nousimme ylös vuorille ja näin hulppean huvilasi ja ajattelin että voi eiiii! Julio – en ymmärrä! Nyt ymmärrän.
Jos töihin paluu tuntuu vaikealta, anna Julion viedä sinut kepeisiin tunnelmiin. Tätä olen nyt kuunnellut tauotta. En edes tiedä montako hunajaisen ihanaa sävelmää Julio minulle täältä laulaa. Loputtomasti loputtomasti loputtomasti. Keinuttelen nyt itseni perkaamaan kanttarelleja seiseten terassin pöydän ääreen ja – teen sen tanssien….
♡
Hanna
Hei, minunkin on pakko tunnustaa että kuuntelen Juliota (tosin reilu 20-vuotta sitten) parikymppisenä minua pidettiin ihan vajaana kun nupit oli kaakossa ja Julio lauloi 🙂
Kiitos, kun muistutit tästä miehestä, niin lähtee soimaan taas illalla ja sulattaa 40+ syrämen.
Tervetuloa kurkkaamaan minunkin blogiani 😉
Ihanaa päivän jatkoa
Huuliot täyslle ja tulen kurkkaamaan – nyt kaamee hoppu kokoajan ja jää jopa tänne vastaaminen liian myöhäiseen!
Pus
Hanna
Hei kaimaseni . Niin ihanan noloa, mä niin tiedän ton tunteen! Pakko kertoa, kuinka saan omat väsyneet luut liikkeelle ja työt tehtyä tanssiaskelin !
Vapaapäivä perjantaina, rauhattomasti nukuttu yö, pölyinen koti, surkee ilma ja kipeet lonkat…. Mutta viikonloppu olisi niin ihanaa ottaa vastaan kauniiksi siivotussa kodissa. Mitä neuvoksi?
No vanha kunnon Ricky Martin!!!! Toimii vuodesta toiseen, kun junan vessa ! Maria & the best of R.M. soimaan, nupit kaakkoon ja silmänräpäyksessä muutun 180 senttiseksi upeaksi kaunottareksi ja imuri lentää kepein korkkarein & keikkuvin lantioin yläkertaan… Pieni valkoinen sisäkköessu, täydellinen iho, hymy ja hampaat…niistä upeista pitkistä hiuksista puhumattakaan. Kissamaisen kevyt askel – Life is GOOOD ! Ja piankos paikat kiiltää ☀️ thank you Ricky-komistus! Koti kunnossa, ihan riittävästi hyötyliikuntaa ja kohta saan myös oman komistukseni kotiin ja viikonloppu voi alkaa… t. Hanna 60v.
http://youtu.be/vCEvCXuglqo
Mulla soi vieläkin joka päivä toi Julio! Mutta ehkä koetan Rickyä huomenna???
Terv Hanna 57!
Pus
Julio on ollut ja tulee AINA olemaan se ainut ja oikea mies, joka saa naisen kuin naisen tuntemaan itsensä naiselta <3 <3 <3 #julioforever