On päiviä, jotka vois olla olematta. Jotka vois vaan peruuttaa. Työntää takaisin sinne mistä ne tulivatkin.
Tuttavani 3-vuotias tytär ehdotti äidilleen, että laitetaan hänen veljensä takaisin äidin mahaan ja otetaan se sieltä pois kivempana ja tyttönä. Saman vois tehdä mun puolesta tälle päivälle. Muutamaa loistavaa ilonpilkahdusta lukuun ottamatta vuoden toiseksi viimeinen päiväni on ollut vastoinkäymisten, huonojen uutisten, ikävien yllätysten ja huonon tuulen päivä. Oikea sontaläjä päiväksi.
Ainoa mikä tällaisen huonon päivän vastaanottamisessa ilahduttaa lopulta on se, että iän lisääntyessä osaa odottaa kohtuullisen rauhallisesti sitä hetkeä kun kaikki muuttuu taas paremmaksi. Luulin, että kaivattu keulan käännös jo tapahtui, kun sain käteeni hyvän uuden vuoden toivotukset samppanjapullon muodossa, mutta vain muutamaa minuuttia myöhemmin vastaanotin jo tulvan huonoja uutisia. Kompuroituani niiden läpi nautin elämästä tovin, kunnes olin jälleen rähmälläni.
Pahinta tällaisissa päivissä on se, että niistä saavat kärsiä myös syyttömät, kun päästä sinkoilee salamaa ja mustat pilvet varjostavat sanomisia ja tekemisiä.
Jotenkin sapettaa myös se, että vuoden viimeisiin päiviin tuntuu kertyvän kaikenlaisia viimetipan ikävyyksiä. Aivan kuin maailma haluaisi sanoa, että hei hölmö – luulitko että tämä meni kivasti? Buahhhahaaa! No ei todellakaan mennyt. Tästä saat ja tästä myös. Mietipä nyt miten kivaa sulla on!!
Nyt keräsin viereeni kolme suklaakarkkia (lue kuusi) kaksi isoa taatelia ja kourallisen rusinoita ja manteleita ja aion katsoa eilisen jakson Downton Abbeyta Areenasta, jossa se toivottavasti on.
Huomenna on onneksi uusi päivä. On kiinnostavaa nähdä onko se parempi kuin tämä.
Huomiseen!
Hanna
Sontaläjä päivästä voi ottaa hyödyn irti, sopii lannoitteeksi mahdollisten tulevien vielä huonompien päivien varalle. Voi sit lämmöllä muistaa, että selvisi yhdestä läjästä, seuraava on tuttu juttu ja loput voi jättää noteraamatta. Mitä sitä paskaa miettimään, jos ei oo peltookaan. Kyllä silti välillä saappaat likaantuu, kun talsii menemään 🙂 Mukavaa huomista päivää!
Olet just oikeassa Marina. Ja huominen häämöttää jo – onneksi.
Iloa ja onnea sinulle uuteen vuoteen!
Hanna
NO HUHHUH JA MENIN IHAN HILJASEKSI KUN LUIN JUTTUSI.SINULLAHAN ON IHAN NORMAALIA ELÄMÄÄ NIINKU MEILLÄ MUILLAKIN.TÄSSÄ IÄSSÄ JO TIEDÄMME ETTEI ONNI ASU AINA LUONAMME.MINUN ONNI MUUTTI POIS JO JOKU AIKA SITTEN JA AIKOI KYLLÄ PISTÄYTYÄ ENSVUONNA.JUTTUSI OVAT KIINNOSTAVIA JOTEN TOIVON SINULLE PALJON HYVÄÄ ELÄMÄÄSI JA VAIN PIENIÄ SONTALÄJIÄ.NIITÄ TULEE KUITESKI.
No todellakin on normaalia elämää – mitäs muutakaan?
Onneksi ilahdun aika vähästä, vaikka tietysti itse ajattelen että ei se ole vähäistä vaan SUURTA. Katsoin vähän aikaa sitten kuvaa jossa istun pikkutyttönä joulupukin sylissä. Olen siinä niin valoisan näköinen – olen luultavasti valoisaa sorttia, koska hommahan on aina niin, että kaikki voisi olla huonomminkin!
Toivon paljon iloa sinulle uuteen vuoteen. Oikein roppakaupalla!
Hanna
Niin tylsältä kuin se kuulostaakin niin ilman huonoja päiviä ei osaisi arvostaa niitä hyviä päiviä. Uskon, että hyviä on kuitenkin enemmän jos osaa löytää ne hyvät hetket. Meillä naisilla kun on kumma tapa murehtia hartiat korvissa kun voisi istua alas hetkeksi ja antaa sen huonon fiiliksen mennä ohi. Enkä todellakaan yritä sanoa, että suuret murheet katoaa itsestään. Ei todellakaan mutta annettaisiin niille pienemmille murheille vain vähemmän huomiota. Kuten sanoit, asiat voisi olla huonomminkin eli otetaan uusi vuosi vastaan innolla ja katsotaan mitä hyvää se tuo tullessaan.