Uusi vuosi rajapyykkinä ja muutama ennustus

Minulla on ollut tapana kysyä perheeltäni uuden vuoden viimeisinä hetkinä, että mikä menneessä vuodessa oli parasta. Vastauksen saaminen on aina vienyt hirveän pitkän aikaa. Luultavasti se tarkoittaa, sitä että asiaa on täytynyt pikkuisen pohtia. Palauttaa mieleen koko vuoden tapahtumia. Minusta se on hyvä juttu. Itselleni kävi näin.

Vuoden 2015 toiseksi viimeinen päivä alkoi huonosti ja jatkui huonosti kuten täällä kirjoitinkin. Olin aivan lyöty. Mieli maassa. Fiilikset nollassa. Tunsin, että elämä läimii vasten kasvoja oikealta ja vasemmalta. Seuraavana aamuna, eli eilen, heräsin onnellisena, mieli keveänä hilpeyttä täynnä ja aloin itse miettiä vastausta kysymykseen millainen viime vuosi minulla oli.

Alkoi heti vähän naurattaa, koska en muistanut oikein mitään. Avasin kuvakirjaston koneeltani ja huh huh mikä vuosi mulla onkaan takana! Niin tapahtumarikas ja hauska! On se onni että voi selata vuoden kuvina – muuten moni asia unohtuisi. (Silti olen sitä mieltä, että elämme liikaa kuvien takana ja kuvaamme liikaa, silloin kun olisi aihetta elää ja aistia elämyksiä)

Pohdinnoissani pääsin sitten siihen, että miksi juuri vuoden vaihteessa halutaan ennustaa tulevaa, katsella taakse ja summata ja miettiä. Kysyin mieheltäni, mitä hän ajattelee. Onko hänellä joku stop -merkki vuoden vaihteessa, kuten minulla vai onko elämä enemmänkin eteenpäin kulkeva jana. Arvasin vastauksen: jana. Mutta ei mulla vois olla janaa! Mulla on ketju. Yksi vuosi on yksi lenkki. Ja sitten mä mietin. Oikeastaan miettimisessä on tärkeää juuri se, että tajuaa kuinka hyvin kaikki oikeasti on. Muulla ei ole väliä, sillä en tee juuri lupauksia enkä suunnittele elämääni. Hyppään asiasta toiseen ja kaikkea hauskaa tulee eteen. Joskus mietin, että varmaan kannattaisi ottaa päämääriä ja tavoitteita, mutta en mulla ole sellaisia. Ainoa poikkeus on terveenä pysyminen. Yritän pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta.

No ennustukset sitten. Luen tietenkin kakki horoskoopit, ja vastaavat silloin, kun menee huonosti. Kun menee hyvin, välitän niistä piut paut! Kaikkea voi ennustaa kuinka vain. Otetaan vaikka tämä aamu.

Rasiallinen sulaneita mustikoita putosi jääkaapista lattialle! Enne! Mutta tarkoittaako se hyvää mustikkavuotta, kommelluksia, uutta keittiön lattiaa vai näyristelyä? (Koska kumarassahan ne keräsin) Vai kenties töitä luonnon parissa? Vuoden ensimmäiseen kaurapuuroon, piti lisätä maitoa, mutta sitä oli vain kahviin sopiva määrä, lisäsin siis kermaa. Enne! Kerma vuoden ensimmäisessä puurossa, ei voi tarkoittaa muuta kuin mahtavaa hyvin voinnin vuotta!…. Vai merkitseekö se sittenkin huonoja kolesteroliarvoja? Ei kahta ilman kolmatta. Menin hakemaan kahvia, ennen kuin aloin kirjoittaa tätä. Täysikuppi luiskahti kädestäni ja kahvit pitkin lattiaa. Mutta kuppi säilyi ehjänä. Enne! Ilman muuta hyvä vuosi tulossa, koska ehjä kuppi! Ja varaa kylvää kallista kahvia pitkin lattioita! Vai onko se sittenkin merkki siitä että kaikkihan tässä kaatuu?

Yhtä kaikki – olen sitä mieltä että kannattaa katsoa taaksepäin ja käyttä apuna jotain luotettavaa, kuten kuvia. Sillä muuten en olisi huomannut, että vuosi oli ihana ja että vuoden toiseksi viimeisenä yönä olin nukkunut liian vähän ja väsyneenä näen vain ikäviä asioita. Kun luin saamiani viestejä uudelleen, huomasin, että niissä kaikissa oli iloisia asioita. Piti vain olla virkeä ne huomatakseni.

Ilon vuotta 2016 kaikille. Kiitos kun olette täällä lukemassa juttujani. Aloin kirjoittaa Apu-lehdelle blogia 31.1.2015 ja se on yksi viime vuoden kohokohtia. Täällä on tosi kivaa ja kiitos siitä kuuluu lukijoille ja a-lehtien työkavereilleni.

Kiitos

♡

Hanna