Erityisen ihana työviikonloppu ja päivän ruusu hyvälle hotellille

Tekee mieli kertoa viikonlopusta, koska se oli jotenkin niin hullulla tavalla erityinen. Täynnä työtä, mutta tuntui kuin olisi lomalla ollut, koska nautin joka hetkestä ja elämä tarjosi pienen bonuksen, kuin ihanan lahjan.

Alkuvuosi on ollut todella kiireinen. Kaikenlaisia juttuja on ollut niin paljon, että en ole ehtinyt katsoa eteenpäin lainkaan. Ei ole kannattanut, koska siitä olisi voinut syntyä pikku paniikki ja stressi. Olen katsonut vain aina seuraavaan deadlineen. On ollut vähän sellainen olo, kuin olisin ajokoira. En kyllä valita, pidän siitä että saan tehdä erilaisia asioita ja se on myös tarpeellista, koska täytyy tienata palkkansa.

Torstaina ohjelmassa oli suunnittelemani kolmen ruokalajin pääsiäismenun reseptien kirjoittaminen. Hommaan sisältyi myös ruokien valmistaminen ja kuvaaminen, sen olin tehnyt, mutta vielä piti valita käytettävät kuvat. Olin päättänyt tehdä tuon työn heti aamulla. Vaan tosin kävi.

Tiistaina oli uusi kirjamme Keittiöpuutarha –siemenestä lautaselle. Radio Suomipopin Aamulypsy oli bongannut jutun julkkareista iltapäivälehdestä ja heittänyt läppää sen nimestä tyyliin ”Sumari on kirjoittanut kirjan, siemennestettä lautaselle”! Arvatkaa nauroinko?! Repesin ja päätin siitä paikasta viedä Aamulypsyn juontajille Jaajo Linnonmaalle, Juha Perälälle ja Anni Hautalalle meidän kirjat sinne heidän studioonsa. Koska olin sitten jo kaupungissa kävin myös Vita Liberatan tuoteinfossa.

Vita Liberata on sarja itseruskettavia tuotteita. Hirveän hyvä tuotesarja, joilla saa ihon päivettyneeksi kauniisti ja nopeasti. Käytän sitä kun menen aurinkolomalle, etten ole aivan vitivalkoinen ensimmäisinä päivinä ja kun kuvaamme aikaisin keväällä Suomen kauneinta kotia tai muita juttuja, joissa ollaan kesäisissä vaatteissa, mutta iho on vielä talven jälkeen lähinnä vaalean vihreä. Vita Liberata ei sotke vaatteita ja kun se alkaa lähteä pois, se vaalenee kauniisti, eikä ole laikukas tai vastaavaa. Lisöksi siinä ei ole tyypillistä itseruskettavan voiteen pahaa hajua, vaan se tuoksuu hyvältä.

Siinäpä se aamu sitten vierähti ja aikataulu muuttui. Mutta parissa tunnissa olin tehnyt sen menun ja sitten oli kamala nälkä. Istuin syömään lounasta ja siinä istuessani huomasin ihmeellisen asian. Lihakseni alkoivat lämmetä ja pehmetä. Tapahtui ihmeellinen syvärentoutuminen. En ollut tajunnut kuinka tiukkana ja jännittyneenä olin ollut jo varmaan pari kuukautta.

Loppuiltapäivä kului koneella erilaisten töiden viimeistelyjä tehden ja sitten oli aika lähteä ajamaan Jyväskylään, jossa olin juontamassa rakennusmessuja koko viikonlopun. Matka kestää meiltä reilut kolme tuntia. Ajoin rauhassa ja leppoisassa fiiliksessä. Perillä minua odottikin sitten jymy-yllätys. Koska olin ilmoittanut tulevani Jyväskylään jo torstai-iltana vasta viikon alussa, oli messujärjestäjällä ollut vähän haastetta saada minulle hotellihuone. Kun kirjoittauduin sisään hotelli Paviljonkiin, sain kuulla että yhden yön verran, huoneeni olikin sviitti. Oooooohhh!!! Niin ihana! Siellä oli sauna ja yksiön kokoinen sänky. Ja tilaa pienen kolmion verran. Otin tilan haltuuni hymyssä suin. Lämmitin saunan. Hain ravintolasta salaatin ja söin sen samalla kun katsoin telkkaria. Sitten saunaan. Ja lopulta nukkumaan. Se kaikki tuntui niin ihanalta ja erityiseltä, kun olin juuri päässyt töissäni muutenkin mukavaan suvantovaiheeseen. Mutta tiedättekö mikä oli parasta? Hotellissa oli aivan uskomaton henkilökunta. Siellä ei ollut ainuttakaan nyttyränaamaa tai nyrpeää ihmistä. Kaikki hymyilivät ja olivat hirveän auttavaisia. Ravintolassa, (jonka ruoka oli erittäin hyvää ja tasokasta. Söin kahden päivän aikana mm. mustakalalonkeroita, siikaa, ahvenia ja jälkiruokavalikoiman. Huippu huvää!) palvelu oli nopeaa, hymyilevää ja joustavaa. Myös erityisemmät pyynnöt ja annoksen pieni muuttaminen onnistui itsestäänselvästi. Erityisen ihanaa oli myös aamiaishuoneen systeemit. Huomenet toivotettiin, kahvia kaadettiin kuppiin, mutta mikä parasta – siellä ei paiskottu astioita. Se ei ollut siis mikään ruokala. (En käsitä sitä ihmeellistä tapaa hotelleissa, että aamiaishuoneessa on tiskivaunu, jonne astioita paiskotaan tomerasti kuin tehokuutta korostaen hirveällä metelillä. Ei sellainen kuulu ravintolailoihin, vaan keittiöön.) Annan Solo Sokos hotellille päivän ruusun ja lämpimän suosituksen sekä terveiset hotellin johdolle ja henkilökunnalle, että he tekevät jotain oikein. Noin hyvää palvelua ei synny ilman, että työpaikalla on hyvä henki. Kiitos.

Messut menivät mainosti. Juonsin kahden lavan tapahtumia ja pongahtelin niiden väliä kuin pingispallo. Sielläkin kaikki oli järjestetty hienosti. Kaikki oli otettu huomioon. Jopa se, että juontajan on mukavaa vetäytyä välillä hetkeksi hiljaisuuteen ja omaan rauhaan. Parhaat messujärjestelyt jotka olen kohdannut 23 vuoden aikana!

Tapasin messuilla ihanan Eva Wuiten, jonka charmi ja olemus ja tapa kertoa puutarhoista on aivan erityinen. Ihana ihminen. Tapasin myös Jethro Rostedtin, jonka kanssa olin lavalla asuntosijoittamisen ja –myynnin merkeissä. Jethro on sympaattinen ja hauska! Myös Ulla ja Tapani Kiiminkinen tulivat  moikkaamaan – ihanat ja valloittavat persoonat, joilla on sydän ja ilo mukana kaikessa mitä he tekevät.

Perjatai-iltana minun piti juontaa messujen VIP-ilta. Pakatessa oli kuitenkin sievät juhlakenkäni jääneet kotiin. Paha paikka, varsinkin kun on haastava ongelma jalkaterässä ja jalan koko 41,5 Pelkäsin olevani pulassa. Minulla oli 25 minuuttia aikaa kipittää keskustaan, ostaa kegat ja olla takasin huoneessani. Mutta voi tavaton – sekin onnistui! Ja vieläpä niin, että sain ihanat korkkarit juuri oikeaa kokoa ja jokin ihmeellinen seikka esti sen järkyttävän kivun, jonka korkkarit minulle normaalisti tuovat. Täysin mystistä. Ja super ihanaa!

Mukavat juontopäivät kruunasi tapaaminen mieheni kanssa. Hän nimittäin ajoi kuudennen kerran Päijänteen ympäriajon. Kaksipäiväisen ajon, jossa ajetaan yli 700 km pitkin metsiä ja metsäteitä, ensimmäisen päivän päätös oli Jyväskylässä. Sain antaa siis hänelle sunnuntaiaamun lähdössä mojovan onnenpotkun Jyväskylässä klo 05.00 aamulla.

Sunnuntai oli mukava messupäivä ja vielä kotiin lähtiessäni hain kupin capuccinoa autoon matkaevääksi Hotelli Paviljongista. Vaikka henkilökunta oli toinen, hymyt ja palvelu yhtä herkässä. Aivan poikkeuksellista hyvää fiilistä.

Koko työviikonloppu oli niin mukava kaikkien asioiden summasta, että se oli kuin lomaa kiireisen alkuvuoden lopuksi. Kotimatkalla nappasin vielä Lahdesta kyytiin ystväni Lotan ja automatka meni ihanasti höpötellen niin nopeaan, että perille olimme ihmessämme, että jokos se reissu tehtiin!

Nyt on maanantai-aamu ja edessä laukkujen purkaminen. Aika rentoa menoa jatkossa. Tämän päivän kohokohdat ovat Yle Puheen haastattelu kirjamme johdosta klo 16.30 ja klo 20.00 MTV3-kanavalta alkavat uudet Suomen kaunein koti –jaksot. Katsomme ensimmäisen jakson tuotantotiimin kanssa yhdessä.

Iloa päivään ystävät. Kohta on pääsiäinen!