Ihana talvi! Meidän piha on kuin jostain imelästä amerikkalaisesta perhe-elokuvasta – pehmeää puuterilunta pumpulinpehmeinä palleroina kaikkialla.
Viikko on ollut kylmä ja osa ihmisistä on hautautunut villoihin ja vällyihin ja osa uhmaa talvea ja pakkasta, kuin sitä ei olisi lainkaan. Kyllä mä ajattelen, että parikymppinen tyttö, joka kävelee 20 asteen pakkasessa pillifarkuissa ja tennareissa niin, että farkkujen ja kengän väliin 10 senttiä paljasta ihoa, on aika tyhmä. Ja takuulla ei asu enää kotona. Ja jos asuu, äiti nukkui kun tyttö lähti ulos.
Ei muuten ole ihme, jos ihmiset haukkuvat markettien kukkakimppuja huonoiksi. Olin kassajonossa, kun huomasin, että edelläni oleva nainen osti pakastekakun ja jäätelöä. Nauratti, kun ajattelin että kuuma kaakao maistuisi mulle paremmin, mutta siis vain jotenkin paradoksaalistahan se oli. Positiivista. Hänellä oli edessä juhlat – selvä se. Mutta hänellä oli kolmaskin ostos. Kimppu keltaisia ruusuja muovikääreessä. Nainen pisti kakun ja jäätelön muovikassiin ja nappasi ruusut toiseen käteen ja kassin toiseen. Ja käveli ulos. KÄVELI ULOS! Siellä oli 22 astetta pakkasta! Ei ruusuja voi pakastaa! …. Tai voi niitä. Ja nuo jäätyivät takuulla.
Osa autoilijoista ei huomaa ollenkaan, että Suomessa on vuodenaikoja. Vauhti ja ajotavat ovat kuin kesällä vaikka ilma on lämmennyt 10 astetta ja kadut ovat kuin luistinratoja. Tuntuu että näillä vuodenaikojen kieltäjillä on sellainen ajatus, että oli sää mikä tahansa, kaiken on toimittava kuten leutona kesäpäivänä. Heitä on paitsi liikenteessä rattien takana, myös jalkakäytävillä, suojeteillä ja he käyttävät junia, busseja ja lentokoneita. Tuntuu että ei mitenkään voida käsittää sitä, että pakkasessa kaikki jäätyy, vaikka olisi mikä.
Monet uhmaavat pakkasta kuitenkin myös ihanasti menemällä ulos pukeutuneena kiireestä kantapäähän lämpimästi ja iloisia pakkaskasvoja saattoi bongata Lux Helsinki tapahtumassa aivan valtavan määrän. Se oli niin makeeta, kun kaupunki oli täynnään ihmisiä ja valoja ja hyvää fiilistä, vaikka pakkanen paukkui. (jotenkin vaan välillä tuntuu, että ei kannattaisi elää elämäänsä ja hienoja tapahtumia ja hetikä kameran linssin läpi. Niin moni vaan kuvasi ja kuvasi, kun samalla olisi voinut olla hetkessä ja aistia, nauttia ja hukkua jotenkin niiden valojen tunnelmaan.) Paras Luxin teos oli minusta Tuomiokirkon tapulin pintaan heijastettu Megamap (Shader) Teos kesti kolme minuuttia ja siihen liittyi musiikki. Rakastin sitä!
Hauska pakkaseen liittyvä tapahtuma oli myös omilla FB-sivuillani. Kirjoitin sinne tilapäivityksen, jossa olin innoissani omasta vanhasta lämpimästä kaveristani, Joutsenen untuvatakista. Kivaa on, että takki on kotimainen ja se on kestänyt jo kymmenen vuotta. Päivitystä on peukuttanut reilusti yli tuhat ihmistä ja kommentteja on lukematon määrä. Oli niin upeaa lukea niitä kommentteja, kun ihmiset kertoivat omista Joutsenen takeistaan. Kävi kyllä selväksi, että kotimaisuutta arvostetaan. Tuli hyvä mieli! (Lisälämpöä ilosta!!!)
Ainoa minua häiritsevä asia pakkasessa on se, että on oltava päähine päässä. Kiharani eivät yhtään tykkää pakkasesta ja hattu on vihonviimeinen kiharuutta ylläpitävä asia. Jos hankkisi kiharan peruukin talvihatuksi ja käyttäisi sitä sisällä ja ulkona?
Kuvat on viime sunnuntailta, kun olin ystäväni kanssa kävelyllä Vuosaaressa. Siellä oli ihanaa!
Lämpöä iltaan – ja järkeä pakkaseen!
♡
Hanna