Hyvää joulua!

On aattoaamu. Kaikki muut nukkuvat, ulkona sataa ja tuulee. Paketoin joululahjoja, televisio on auki ja sieltä tulee perinteistä jouluohjelmaa. Joulukuusessa on valot ja se tuoksuu ihanasti. Koristeet ovat vähän sitä ja tätä. Kaikessa tavaran hävittämisvimmassani olen hävittänyt myös kaikki joulupallot, paitsi Marimekon lasipallot, jotka olen saanut Kirsti Paakkaselta. Siellä täällä on vähän sotkua ja lihapiirakka odottaa paistamista. Menin ja napsautin saunan päälle, enkä osaa päättää syönkö ensin aamiaisen vai menenkö saunaan. Se varmaan ratkeaa, kun muu perhe herää.

Ihmeellinen stressittömyys on läsnä. Ei ole pakko onnistua missään tai ehtiä mitään. En tajua miten tämä on tapahtunut, mutta takuuvarmasti tämä on elämäni ensimmäinen joulu, kun ei ole mitään paineita.

Päätin myös koristella paketteja omilla piirroksillani. Maalaan vesiväreillä tonttuja ja joulukuusia ja milloin mitäkin pakettien pintaan. Olen surkea piirtäjä, mutta piirrän silti, koska se on hauskaa.

Jouluna sitä muistelee aina menneitä jouluja. Lapsuuden joulut noudattivat aina samaa kaavaa. Ne olivat kuin sadusta, äiti on taitava koristelija. Paras joululahjamuistoni on se joulu, kun kuusen alla oli kiintoisa kova paketti. Olin varma, että siellä on huopatossut. Oli kova arpominen kumman paketin avaan ensiksi sen, vai kuusessa roikkuvan pikku paketin. Koska olin varma huopatossuista, avasin sen pienen. Siellä oli ensimmäinen rannekelloni. Sitten ison paketin kimppuun. Ja kas kas, sielläpä olikin kokonainen pötkö salamimakkaraa! Rakastin metwurstia ja makkaraa ylipäätään. Yksi isäni antamista lempinimistäni olikin Makkara-Maija. Parasta lapsuuden jouluissa oli aaton jälkeiset päivät, kun oltiin vaan pyjamassa, syötiin suklaata ja kinkkuleipiä vuoron perään kirjoja lukien.

Oman perheeni jouluja on vietetty usein ulkomailla auringossa. Milloin on ajettu moottoripyörillä ja milloin ratsastettu norsuilla. Mutta kaikkein ihaninta on aina ollut nähdä lasten loistavat silmät. Onneksi ne ovat saaneet loistaa. Joskus joulun tekeminen on ollut vaikeaa ja silloin se lasten silmien loiste on ollut erityisen arvokasta.

Rakas lukijani, toivon sinulle koko sydämestäni onnen joulua, oli se millainen tai missä hyvänsä

Hanna