Tässä elämän vaiheessa termostaatti hajoaa, sekoilee ja hakee tasapainoa tekemällä korjausliikkeet rajusti. Sopii hyvin kuvaan. Mikäänhän ei ole tasaista, miksi siis lämpötila?
Kävin Tallinnassa pari viikkoa sitten. Olin ostotuulella. Vaatekaappi tuntui tyhjältä. Ei mitään päälle pantavaa. Jotenkin aina se hetki, kun kesävaatteita ei kerta kaikkiaan voi enää pitää, tuntuu siltä ettei kaapissa ole mitään nastaa. En kerää kauheasti vaatteita, täysi vaatekaappi on minusta ahdistava. Vaatteet rypistyvät, eikä sieltä löydä mitään. En toisaalta myöskään usko hokemaan, että jos et ole vuoteen tai kahteen käyttänyt jotain vaatetta, sen voi kierrättää. Jotkut vaatteet voivat hyvin olla pari vuotta vailla virkaa ja nousta uuteen suosioon yhtäkkiä. Ei laadukkaita klassikoita kannata mihinkään hävittää, jos koko pysyy samana. Joskus joku uusi vaate joutuu odottamaan jopa vuoden ennen kuin laitan sen ensikertaa päälleni. Outoa.
Tallinnassa innostuin ostamaan villapuseroita. Ostin kaksi. Ei mitään järkeä. Lämpenen hengiltä villapaidoissa. Sanon lämpenen, koska en hikoile. Olen kuin muovipussi. Hikoilen vain treenissä ja hyvässä saunassa. Villapaidassa haudun. Se on sietämätöntä. Luojan kiitos en punoita. Kun alan lämmetä, alan kutista. Aivan mahtavaa. Muistaako kukaan miltä käsi tuntui lapsena märässä lapasessa? Minä tunnun siltä. Ja lisäksi kutisen, enkä tietenkään kykene olemaan raapimatta. Pahimmassa tapauksessa villapaita alkaa myös tuoksua märältä villalta nenässäni. Ja mitä toden näköisimmin myös muiden nenissä.
Menin tänään Tommy Hilfigerin pressipäivään. Itselleni tyypilliseen tapaan palelin koko aamun ja sain päähäni tämän loistavan idean: pukeuduin mokkahousuihin, lampaankarvaisiin kenkiin ja villapaitaan. Ja koska villapaita on mielestäni mittasuhteisiini liian lyhyt, puin sen alle vielä ohuen paidan, jonka helma pidentää linjaa. Kutisin kuin eläin katsellessani ihania poutapilvenkeveitä kesämekkoja. Se oli hirveää.
Annoin toisen uusista villapaidoistani pois viikonloppuna. Se oli paksu, musta ja siinä oli tietenkin myös korkea kaulus = varmasti sairaan kuuma. Toisen lähtölaskenta alkoi juuri. En tajua tilannetta, jossa kykenisin käyttämään villapuseroa. Kaikenlaiset löysät neuleet toimivat kyllä. Niissä tuulee sisällä. Ja materiaaleista ihanin on kashmirvilla, johon on sekoitettu aavistus nailonia.
Suosikkivaatteeni tällä hetkellä on nilkkapituinen hame tai mekko nahkatakin kanssa. Mutta ongelma on mitä pukea sinne alle? Ehkä stay upit? Koska sukkahousuille sanon ehdottoman ein! Sukkahousut ovat sietämätön vaatekappale. Pahimpia ovat kaikki jotka pyrkivät jotenkin kutistamaan tai kohottamaan kantajansa muotoja. Niihin puristautuminen on matka helvetin esikartanoihin. Samoin kuin lopputulos, sillä fakta on se, että jos puristat berliininmakkaran nakin kuoreen, niin jostain se ylimääräinen pursuaa yli. Sitä paitsi sukkahousujen vyötärönauha näkyy aina rumasti vaatteiden alta. Kuten muuten usein alushousutkin – siksi en suinkaan aina laita mokomia jalkaan lainkaan. Huhuuu! Paljastus, sanan varsinaisessa merkityksessä! Kuka tarvitsee pikkareita maksihameen alla? Just asking…. Hautominen ei ole hyväksi!
Ja jotenkin tähän kaikkeen sopii se, että tilasimme lämmitysöljyä ja sen piti tulla tänään. Ei tullut. Soittivat ettei öljyauto mahdu meidän portista sisään. Eikö se ole kuin kuva tästä tilanteesta? Kaikki on liian suurta tai ahdasta tai kylmää tai kuumaa eikä liu’u somasti perille?
Iloa iltaan beibit!
😉
Hanna
Niin hauska kirjoitus! Ja mikä helpotus! Olen luullut olevani ainoa, jolla on JUST SAMA asenne sukkahousuja ja pikkuhousuja kohtaan!
Juu et tosiaan ole ainoa! 😉 iiik!
Hanna
Nuo kengät ihanat, mutta auttamattoman kuumat tähän aikaan vuodesta. Juu, ja minäkin inhoan muovipussioloa kun on niin kuuma. Kun lähinnä autolla liikkuu, pärjää aika hyvin kevyemmissä vetimissä ;-D Ihme ja kumma minä viihdyn kyllä sellaisissa nykyajan paksuissa sukkahousuissa. Paitsi minusta on tainnut tulla housuihminen, joten mekot ovat saaneet pölyttyä kaapissa. Tietysti kesämekot ovat käytössä, mutta silloin ei tarvitse niitä sukkiksia. Jeiii!!!
Mukavaa viikonloppua!
Toivottaa, Johanna
Tiedätkö – kengät eivät ole kuuma, koska en käytä siellä sukkia ollenkaan. Ssäpohja on korkkia ja täysin muotoiltu! Ne on superhyvät.
Ja kiitos viikonloppu meni mukavasti – ja nyt toivotan sulle ihanaa viikkoa!
Hanna
No nyt harmittaa, kun en ostanutkaan Äkäslompolon urheilukaupan alesta tuollaisia Otzshoeseja, vaikka ihastuin niihin ikihyviksi. Tosin minä taas kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä väli- ja alusvaatteet kuuluvat olennaisesti kuvaan AINA. Ei tulisi mieleenkään olla ilman pikkareita missään tilanteessa, edes yksin kotona yöpaidassa. Sukkahousut sen sijaan, kamalat, ja mitä ohuemmat, sitä kamalammat. Ainoa vaatekappale siltä osastolta, jota voin käyttää, ovat thermoleggingsit, jotka ovat nerokkaat ja ihanat iholla (ja kyllä, minun maailmassani myös leggingsit vertautuvat sukkahousuihin, koska ne EIVÄT ole housut). 🙂 Muutoin olen sitä mieltä, että kivoja vaatteita mutta hintalappu…Hui.
Ode!
Kiitos kommentista! Sukkahousut ON kamalat!
Iloa marraskuuhun!
Hanna
Justiin tuo että on ahdasta ja aina palelee, tai sitten toinen vaihtoehto on että on kuuma. En ole lihava ja juu mahdun vaatteisiini mutta kun pitää tunkea monta kerrosta niin ahistaa. Siksi villatakit on hyviä niitä saa riisua ja pukea, mikä energia määrä meneekään siihen pukemiseen ja riisumiseen. Talvi ja kosteat säät on syvältä, aina vois olla kesä, silloin useimmiten riittää yksi kerros vaatteita. Nyt kirjoitan väärään osioon palautteeni parkkipaikasta, mutta kuinka se onkaan vaivannut minua palttiarallaa jo sen minkä nää hiivatin hilmatkin. Mua niin ärsyttää tuo parkkipaikan hakeminen, koskaan ei käy se mikä olis siinä tyrkyllä, miksei? Onneksi on muitakin, jotka repii hiuksia samojen ongelmien kanssa. Me muutettiin pienemmälle paikkakunnalle, missä parkkipaikkoja riittää, eikä niistä tarvi maksaa. Mutta silti koskaan se eka hyvä ei kelpaa.