Sinne se meni pääsiäinen ja loppui miniloma. Lennettiin kotiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Nukuin koneessa korvakuulokkeista soivan musiikin ansiosta, vaikka on se koneessa istuminen kyllä ahdasta ja ahdistavaa.
Oltiin siis kotona aamulla klo 6.30 ja aloitin kotielämän puuron ja kahvin keitolla. Niin kotoista. Lisäksi lämmitin aamusaunan. (Niin kuin se olisi isokin homma – kääntää vipua…!)
Aamupuuron jälkeen mentiin sängyn päälle katsomaan Netflixistä House of Cards jaksoa ja mieheni totesi, että tähän se onkin hyvä nukahtaa. Hymähdin vaan ja ajattelin että en todella aio tuhlata aamuani nukkumiseen, kunnes heräsin tunnin kuluttua!! No saunakin oli siinä vaiheessa jo lämmin. Pitkän koneessa istumisen jälkeen tein huolellisen Saunayoga harjoituksen ja totesin olevani aika pahasti jumissa. Saunassa joogaaminen on lempeän tehokasta. Sauna ei saa olla liian kuuma, noin 50-60 astetta on hyvä. Olen sellainen hätähousu, että en usein malta tehdä harjoituksia loppuun, mutta nyt ei ollut kiire minnekään. Tuli ihan mahtavan hyvä olo.
Iltapäivällä mentiin koko perheen voimalla ravintolaan syömään. Oli ihanaa istua pitkään ja höpistä kaikenlaista siinä pitkän pöydän ääressä koko joukkueen kanssa. Kolme tytärtä ja yksi vävy, mun tärkeimmät ihmiset. Mutta parasta kaikessa oli se mitä he olivat tehneet kun olimme mieheni kanssa poissa pääsiäisen. He olivat kokoontuneet ja syöneet pääsiäisbrunssin yhdessä ja maalanneet munia.




Tulin niin hyvälle mielelle siitä, että meidän perinne on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Voi kuulostaa pikkujutulta, mutta olen riemuinnut tästä nyt aika tehokkaasti. Perinne tulee minun kotoani ja siihen liittyy paljon muistoja. Koti koristeltiin pääsiäisenä (kuten kaikkina muinakin juhlapyhinä) runsain koristein ja pääsiäisaamuna syötiin muhkea brunssi upeasta pöydästä, jossa oli jos jonkin sortin syötävää, mutta tärkein asia suklaamunien lisäksi oli munien maalaus vesiväreillä. Olen toteuttanut samaa kaavaa koko elämäni ajan ja nyt nuo kolme tekivät sen itse. Se on niin ihana asia. Mahtaako kukaan ymmärtää minua tässä, en tiedä, mutta hällä väliä, minä olen onnellinen.
Ihanaa keväistä päivää – paistakoon aurinko sydämeesi saakka
♡
Hanna
Tätä usein mietin. Esteetikkojen elämän täytyy olla nautinnollisempaa. Askeetikot, mistä heidän kauneusihanteensa kasvaa? Kyllä hurraisin minäkin sinuna Hanna! Anna mennä.
Tuollaisia odotellessa. Kyllä on poikiemme kanssa koristeltu ja duunailtu, sisustettu ja säädelty, stailattu ja väännelty.Ihme on, jos kaikki menee teflonina?