Lomaluksusta Saarenmaalla

Hip hei ja haloo! Täällä sitä ollaan LOMALLA! Ja lomamoodissa. Ihan ihmeellinen pudotus kiireestä ja säädöstä lomaan ja ihanuuteen.

Vielä viime viikko oli aikamoista hulinaa. Kuvattiin Suomen kauneimpia koteja ja oli haettava esiintymisasuja ja koruja ja palautettava tavaroita. Palavereja aamuisin ja pitkiä ajomatkoja iltapäivisin. Illalla myöhään kotiin ja seuraavan kuvauspäivän asut kuntoon. Perjantaina olin kotona kahdeksan aikaan illalla ja pakkasin lomakamat kassiin ja kaaduin sänkyyn. Nukuin huonosti kuin mikäkin. Heräsin lopulta kokonaan neljältä ja 5.45 lähdin hakemaan ystävääni mukaan Saarenmaalle. Laivan lähtöaika oli 7.30 ja satamassa piti olla 6.30

Ajelin ihan rauhassa kohti Oulunkylää, mutta olin aavistuksen epävarma osaanko perille. Laitoin kaverilleni viestin, että lähettää minulle osoitteensa. Laitoin sen auton navigaattoriin. No, mullahan ei ollut rillejä päässä ja niinhän siinä sitten kävi, että ensin ajoin yhden risteyksen ohi ja jouduin ajamaan varmasti 10 km että pääsin takaisin oikealle tielle. Paitsi että olin silloinkin väärällä tiellä. Ai miksikö? No koska ei olleet ne rillit päässä, niin olin kirjoittanut osoitteen navigaattoriin väärin. Kaikesta tästä seurasi pieni ahdistus ja kiireen tynkä sekä palkinto, jonka suuruus selviää vasta kun sakko saapuu kotiin…

No joo se on semmosta. Laivamatkat menivät mukavasti ja kun saavuimme Saarenmaalle olin yhtäkkiä ihan poikki. Siis todellakin ihan poikki. Nukahdin heti pihasohvaan puoleksi tunniksi ja olin loppuillan kuin se karhu, mikä se on? Laiskiainen? Makasin riippumatossa ja notkuin nojatuolissa. Kamalan paha olo koko ajan. Menin nukkumaan ajoissa ja pelkäsin, että herään migreeniin. Mutta niin ei onneksi käynyt.

Eilinen ja tämä päivä on mennyt hokemalla koko ajan samaa laulua. ”Mul on niin ihanaa, mul on niin hyvä olo” Kaikki stressi jäi taakse ja täällä on ihanaa. Mä olen siis meidän Saarenmaan paikassa. (Josta on juttu myös viimeisimmässä Apu-lehdessä.)

Täällä on jo kanttarelleja ja torilta saa ostaa metsämansikoita ja tuuli on lempeää. Unikot kukkivat ja on aivan hiljaista. Kävimme fillareilla kyläkaupassa ja sen seinällä oli lappu, jossa ilmoitettiin hierojasta, joka tulee kotiin. Meillä kävi mieletön tuuri ja hieroja pääsi meille melkein saman tien. Se oli aivan luksusta eikä maksanut kuin 20€/tunti.

Tänään kävin kasvohoidossa Kuresaaressa ja kosmetologi kysyi minulta vain yhden kysymyksen: Haluatko rypyt pois? No arvaatteko mitä vastasin?!! Hahahahah! Sanoin KYLLÄ ja sitten alkoi hoito ja samalla minun päiväuneni. Kun heräsin ja hoito oli ohi, olin tietysti rypytön. Maksoin 75 min hoidosta 56€ ja lähdin kahville.

Otettiin kaverini (hänenkin nimensä on Hanna) kanssa kahvit ja viisi leivonnaista, maksoivat 10,30€. Napoleon-leivos, juustokakku, karamellipulla, marsipaanipulla ja raparperipulla. Nam nam. Syötiinkö kaikki? Arvaa!

Ja koko päivän ainakin kerran tunnissa olen sanonut: kyllä on ihanaa.

En oikein ymmärrä, kuinka nopeasti kiire jäi taa. Mutta olen niin kiitollinen siitä, että on töitä ja lomaa. (Ja ihan hullun kiitollinen mun perheestä, mutta en voi kirjoittaa siitä, koska tulis niin imelää luettavaa, ettei sitä kukaan kestäis.)

Ai joo – ja se tavaroiden pakkaus perjantai-iltana ei mennyt sit tietenkään ihan putkeen. Kotiin jäi vaikka mitä, esimerkiksi mun oma hattu. Mutta tärkein on mukana – lomamieli!

Love

♡

Hanna