Kerran kauan sitten oli vierailulla ystävättäreni äidin luona. Hän oli ihana ihminen ja esikuva minulle monessa. Kiltteydessä, rentoudessa ja säästäväisyydessä. Välillä olen varmasti kiltti, rento ihan varmasti mutta säästäväisyys tai taloudellisuus eivät valitettavasti kuulu hyveisiini.
Minut oli kutsuttu hänen luokseen yhdelle monista unohtumattomista lounaista, joita hänen luonaan nautin. Lounaan jälkeen seisoimme tovin heidän olohuoneessaan juttelemassa, kun sivusilmällä jotenkin tajusin, että siinä vieressäni seinällä, oli yksi Suomen kulta-kauden taitelijan tekemä maalaus. Jäin tuijottamaan taulua ja ystävättäreni äiti sanoi – äh tuo on mieheni uusi harrastus, minulle nyt olisi samantekevää, vaikka seinällä olisi Damernas Världistä revittyjä kuvia.
Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin kesäkuun englantilaista Vogue-lehteä. En ole pitkään aikaan ostanut yhtään ulkolaista muotilehteä, mutta kaupassa käydessäni Voguen kansi houkutteli. Siinä kaunis ruskeahiuksinen nainen hymyilee leveästi yllään valkoinen paitapusero ja ruskea mokkatakki. Päässään hänellä on Stetsonia muistuttava lierihattu. Ihana simppeli asu. Kuvassa on Cambridgen herttuatar Catherine. Ostin lehden, varmaan noiden vaatteiden takia, jotka ovat sellaisia klassikoita joita rakastan. Asioita joihin aina palaa. Jos en tiedä mitä laittaisin päälleni laitan farkut ja valkoisen paidan.
Lehti on mielettömän paksu, kaikkiaan siinä on 460 sivua. Se painaa yli kilon, tarkalleen 1,127g ja sitä on kokonsa vuoksi aavistuksen haastavaa lukea. Olen selannut lehden läpi nyt varaan parikymmentä kertaa ja joka kerran tuntuu siltä että aika loppuu kesken. En ehdi syventyä siihen. Ensimmäinen tunne, kun aloin selata sitä oli huima. Tuli mieleen kouluajat, jolloin päällystin kaikki kirjani ja vihkoni muotilehtien kuvilla. (oooh those were the days!…kun kirjoja ja vihkoja päällystettiin) VOGUEn kuvat ovat jotain aivan mieletöntä. Halusin heti alkaa sisustaa kotiani uudelleen. Halusin laittaa noita mielettömiä kuvia seinille. Mietin jo kuinka toteuttaisin sen. On jotenkin aivan kreisiä mitä taideteoksia ja valtavan vaivan lopputuloksia on painettuna yhden muotiaviisin sivuille. Mainoksia on toki hullu määrä – mutta mainostajat mahdollistavat lehden tekemisen ja mainoskuvatkin ovat hienoja. Hienoimpia ovat kuitenkin muotikuvat. Aivan uskomattomia. Niin hienoja värejä ja tunnelmia. Mikä uskomaton vaiva onkaan nähty, että ne on saatu aikaan.
Joku sanoi jossain että tänä päivänä ei enää tarvita lainkaan valokuvaajia, koska kaikki nuoret osaavat kuvata yhtä hyvin. Katin villat osaavat! Hienoja kuvia osaavat varmasi ottaa ja on kivaa kun kuvaaminen on kaikille mahdollinen harrastus – mutta taide on taidetta. Vogue on täynnä taidetta. Ahh – olen ravittu!
Kuvat: VOGUE
…. Että tällaista innostumista tänään… !
Hanna
Joka kerta kun näen kuvia ’20-luvulta, tunnen, että olen synytnyt väärään aikaan, nyyyh. Silloin oli kaikki se muoti, musiikki, savuiset jazzklubit, elämänjano, silkkisukat ja eleganssi, jota kaipaan.
Minä ostan tosi, tosi harvoin tyyristä ulkomaista muotilehteä, mutta ostan pari kertaa vuodessa ulkomaisen sisustuslehden ja ihan fiiliksen mukaan se voi olla brittiläinen, ruotsalainen, tanskalainen tai mistä vain.
Kultainen 20-luku! En ihmettele! Ja eikö ole ihnia nuo lehdet! Jotenkin pakahduttavia upeudessaan!
Terv
Hanna
Luin lehden juuri uudelleen ja pakko sanoa, että se on masterpiece!
Hanna