Rakkauden talo

Viikonlopun retki Savonlinnan oopperajuhliin toi mukanaan myös toisen elämyksen, retken Punkaharjulle ja hotelli Punkaharjuun

Kaimani ja reissukaverini Hanna ehdotti jo ennen matkaan lähtöä, että poikkeisimme oopperajuhlien lisäksi myös tutustumassa Punkaharjulla Saimi Hoyerin luotsaamaan Hotelli Punkaharjuun. Tiedän millaisten maisemien keskellä paikka on, sillä appeni on siltä suunnalta kotoisin. Ajatus houkutteli kovin. Oopperajuhlilla usea tuttava kehotti käymään siellä. Lähtöpäivänä olin kuitenkin todella väsynyt. Olin nukkunut kolme yötä luokattoman huonosti ja ajatus muusta kuin suorimmasta mahdollisesta tiestä kotiin, tuntui raastavalta. Olin kuitenkin liian väsynyt edes päättämään mitään, joten pyysin ystävääni tekemään päätöksen. Hänen ansiostaan sain kokea monella tavalla mieleen painuvan, ihanan päivän.

 

Ajoimme siis Punkaharjulle. Perillä auto kiipesi ylös mäkeä, jonka molemmilla puolilla maa oli vihreän mustikkavarvikon peitossa. Sen keskellä edessämme kohosi suloinen vaaleanpunainen puuhuvila torneineen ja puuleikkauksineen. Taloa ympäröivät valtavat hongat joiden välissä kimmelsi järven pinta. Luoja paratkoon mikä idylli! Kuvan täydensivät kaksi herrasmiestä olkihatuissaan istumassa keskellä pientä muotopuutarhaa. He näyttivät niin ihanilta siellä, että päätin mennä tervehtimään. Toinen olikin yllättäen vanha tuttavani ja saimme heti kuulla kuinka upeaan paikkaan olimme tulleet. Herrat olivat hotellin vieraina eikä kehuista meinannut tulla loppua lainkaan. ”katsokaa yksityiskohtia! Kun jokainen asia on loppuun saakka mietitty” –he sanoivat ja kertoivat jo varanneensa huoneen myös ensi vuodeksi oopperajuhliin osallistumista varten.

 

 

Lähdimme siis Hannan kanssa uteliaina katsomaan hotellia ja ravintolaa. Koska matkamme oli silattu ihanien ihmisten tapaamisilla, sattui niin hauskasti että meidän molempien vanha ystävä Stina Kuisma (armoitettu ruuan laittaja, foodie ja Ihanan Le Marché kaupan omistaja) istui hotellin lobbyssa. Hän ponnahti pystyyn ja ilmoittautui oppaaksemme. Stina oli viettämässä Punkaharjulla viikonloppua ja tapaamassa ystäväänsä Saimia. Olimme tosi onnekkaita opastuksen takia, koska pääsimme näkemään näin myös muutaman huoneen sekä todella mahtavan hotellin keittiön, josta ei laitteita, tilaa eikä valoa puuttunut.

On upeaa, kun vanha rakennus tuodaan tähän päivään tyylillä. Hotellihuoneiden sisustus oli kodikas ja raikas. WC-tilat olivat aivan ihanat, niihin oli valittu kalusteet jotka sopivat aikakauteen ja tyyliin klassisella tavalla. Huoneissa oli pieniä kivoja yksityiskohtia kuten taidetta, joku hauska vanha maljakko tai muu pieni juttu joka oli chic! Materiaalit olivat kauniita ja miellyttäviä.

Hotellin yleiset tilat ja ravintola saleineen  olivat yhtä aikaa tyylikkäät ja viihtyisät, mutta ennen kaikkea koko paikka on raikas, maukas ja valoisa. Suuriin ruukkuihin oli istutettu tyyliin sopivia viherkasveja ja pöydillä ja hyllyillä oli hauskoja suomalaisen muotoilun klassikkoja. Ympärillä hengitti luonto, joka kutsuu ulkoilemaan valinnan mukaan hitaasti tai hikisesti raikkaassa ilmassa ja männyn tuoksussa.

 

Jäimme lounaalle, vaikka vielä ei ollut oikeastaan nälkä. Mutta oli pakko kokeilla millaista ruokaa talossa tarjottiin. Sama linja sisustuksen ja entisöinnin kanssa jatkui buffetpöydässä. Raikasta ja tyylikästä omilla persoonallisilla lisäyksillä.

Vihersalaatti oli varmasti 90 prosenttisesti villiyrteistä ja –kukista ja maistui ihanalta. Särkimousse nousi suosikikseni samoin kuin porkkanasosekeitto.

Kukkia oli paitsi ruuassa myös ikkunoilla ja pöydissä. Kokki kuulemma kerää kukat aamulenkillään. Taisin tavatakin hänet. Olin juuri ottamassa lautaselleni särkimoussea, kun ihana ilosilmäinen nainen kokin vaatteissa supisi hiljaa korvaani: mitä tykkäät sisustuksesta? Sanoin: Rakastan! Samoin rakastin ruokaakin.

 

 

Poikkeuksellisen mahtavaa oli huomata kuinka henkilökunta rakasti paikkaa myös. Kaikki olivat ylpeitä siitä. Oli tämä yhteen hiileen puhaltamisen tunnelma ja kaikkialla vallitseva kohteliaisuus ja huomavaisuus. Se tuntui hirveän mukavalta. Oli kuin olisi keinunut sellaisessa hyvän tuulen talossa.

Oli kuitenkin lähdettävä kotia kohti ja hyppäsimme autoon. Olin jo ajamassa pihasta pois, kun alkoi askarruttaa kumpaa kautta kannatti ajaa, Savonlinnaan takaisin ja sieltä Lahteen vai Lappeenrannan kautta. Päätin palata kysymään asiaa Laila Snelmanilta ja hotellin entisöintiprojektin pääsuunnittelija, arkkitehti Iiro Mikkolalta, jotka istuivat hotellissa lounaalla. He tietäisivät varmasti, niin monta kertaa heidän on täytynyt ajaa edestakaisin tuota väliä.

Kysyin tietä ja vastaus tulikin yllättävältä taholta. Heidän pöytäänsä oli istunut kahville Thomas Hoyer eli hotellin isäntä. Hän kysyi halusinko ajaa maisemareittiä kotiin. Tietysti tahdoin. Sain ohjeet ihanimpaan reittiin ikinä! Ensin pitkin Punkaharjua kapealla maakaistaleella kahden järven välissä ja sitten 80 kilometriä pientä, mutkikasta ja mäkistä tietä, joka polveili lampien ja metsien välissä Imatralle. Sieltä Vaalimaalle ja lopuksi kotiin Kotkan kautta. Thomas piirsi minulle kartan ja itselleni epätyypillisesti a) ymmärsin sen b) noudatin sitä c) sen avulla pääsin kotiin. Navigaattori olisi antanut minulle paljon tylsempiä vaihtoehtoja. Nyt käyttämämme tie oli asvaltoitu, siellä ei ollut liikennettä lainkaan ja maisemat olivat ihanat. Lisäksi reittiä oli ilo ajaa, koska se piti minut hereillä.

 

Koko reissusta jäi valtavan hyvä mieli. Olin niin onnellinen entisöinnin laadusta. Niin usein kartanot ja vanhat huvilat remontoidaan osittain, tunkkaisesti ja lopuksi niihin raahataan omituisia halpoja kalusteita. Mistään ei haluta maksaa mitään. Tämä remontti on paitsi maksanut, se on maksanut myös vaivan.

Toinen ilon aihe oli kaikki ihmiset jotka siellä olivat töissä. Niin hyväntuulista ja onnellista porukkaa. Hotellin pihassa on kauppa ja sen myyjäkin oli oikea virtuoosi esitellessään myytäviä, paikallisia designtuotteita. Ja lopuksi vielä saan lahjaksi kauniin reitin kotiin! Tätä kaikkea päivitellessämme kaimani kanssa hän sanoi yhdellä sanalla kaiken: Se oli sellainen Rakkauden Talo

Hienoja kesäretkiä tovotellen

♡

Hanna