Rovanimen kolme ihanaa

Terveisiä Rovaniemeltä! Reissu oli lyhyt. Se kesti matkoineen alle vuorokauden. Edellisen kerran olin siellä kesällä, silloinkin vain hyvin lyhyesti ja kokemus oli jotenkin nihkeä. Nyt tuli ihan toiset fiilikset. Pohjois-Suomi ja Lappi ylipäätään ovat ihania, samoin kuin ihmiset siellä, siksikin oli kivaa, että tämä reissu oli napakymppi. Olisin tosi mielelläni viipynyt pidempään.

Kolme asiaa tekivät vaikutuksen – taas kerran ihmiset. Heti aluksi taksissa kuljettaja ymmärsi intoni kuvata tulipunaisena hehkuvaa aurinkoa ja ajeli mahdollisuuksiensa mukaan niin, että onnistuisin. Ei ollut hänestä kiinni että kuvista tuli kohtuullisen surkeita.

Olin varannut huoneen Arctic Light –hotellista, josta olin kuullut pelkää hyvää ja heidän verkkosivujensakin perusteella se näytti todella houkuttelevalta.

Kun tulin hotelliin, sen pienehkö aula oli täpötäynnä ihmisiä ja puhetta. Hivuttauduin kirjautumaan hotelliin sisään ja respan henkilökunta pyyteli anteeksi aulan ruuhkaa. Minusta ruuhka oli ihana! Hyvä meininki, paljon turisteja Sveitsistä. Hekin pyysivät anteeksi. Anteeksi pyytelystä hämääntyneenä kadotin ajatukseni yrittää ostaa eräältä seurueen naiselta hänen ihana piponsa, jossa oli Sveitsin lippu. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ehkä hyvä. Sillä mitä olisin tehnyt sillä? Kiharani eivät kestä pipoja ollenkaan ja käytän niitä vain ehdottomissa hätätapauksissa.

Menin huoneeseeni, jonne minut saatettiin. Ohhoh mikä sänky! Jättiläismäinen! Jos tuossa en nukkuisi hyvin, en missään. (No en nukkunut hyvin, mutta se ei ollut muhkean sängyn syy, vaan USA:n pressan vaalien ja luvassa olleen aikaisen herätyksen.)

Huone oli ihana ja eritystä kiitosta se ansaitsee puhtaudesta. Pieni miinus kylppärin valoista ja juuri nyt, kun kirjoitan tätä muistankin, että tein siellä pienen muutoksen valaistukseen, jonka unohdin palauttaa entiselleen. Voi apua.

Kauniin peilin molemmin puolin oli oikeaoppisesti valaisin, mutta valaisimissa oli mustat varjostimet eikä siinä valossa pystynyt meikkaamaan kunnolla. Varsinkin, kun ylhäältä tosottavat halogeenit loivat julmat varjot kasvoille. Otin varjostimet pois – avot – täydellinen meikkivalo. Mutta siihen ne jäivät kylppärin tasolle. Kyllä siivoja varmaan ihmettelee…. Onnistuin myös huonojen meikinpuhdistusliinojen ansiosta saattamaan pörröiseen valkoiseen pyyhkeeseen mojovat ripsivärijäämät. Että hävettää…

Huone oli siis upea, mutta niin oli koko hotellikin. Sisustus oli lämmin, viihtyisä, persoonallinen ja siinä oli mukavasti luksusta ja yllätyksiä. Palvelu oli aivan huippuluokkaa mutta parasta oli aamiainen. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Kaikki perusjutut siellä oli tietenkin, pekonit ja muut. Mutta luksusta oli raakapuuro, jugurtti ja itse tehty granola, tuoreet marjat, vitamiinishotit, gluteeninton siemenleipä, raakakakut, viipaloidut hedelmät… oi oi! Ja kaikki niin kauniisti esillä. I was totally spoiled away!

Kolmas ilon aihe oli päivällinen. Menin sushille Wakkanaihin, vaikka olin ajatellut syödä poronkäristystä (ja saada ähkyn) Se oli parasta sushia mitä olen aikoihin saanut! Riisi oli täydellistä – sopivan lämmintä. Eli ei lämmintä eikä kylmää. Sen kypsyys oli täydellinen ja pieni lappi twisti oli ilahduttava. Otin alkupalaksi poro tatakia ja se oli niin hyvää että olisin halunnut nuolla lautasen. Syy täydelliseen sushi-kokemukseen selvisi, kun paikan omistaja istahti pöytääni kyselemään maistuiko ruoka. Paikan sushimestari on kotoisin Japanista. Pian hänkin istui pöydässä ja sain mm. kuulla että he valmistavat oman soyan, se on kunnia asia. Maukas asia se ainakin oli.

Näiden kolmen asian takia olen valmis lähtemään pian uudelleen Rolloon – siellä ei muuten ollut ollenkaan lunta! Mutta kun tulin kotipihaan Espooseen sitä ei puuttunut!

Kuvat on aika pimeitä, mutta nyt on kaamos – ei vain ole valoa – olkon sitä mielissämme!

♡

Hanna