Olin eilen Ikean uuden luettelon julkistamistilaisuudessa. Julkkareita vietettiin synttärien yhteydessä. Ikea on ollut Suomessa 20 vuotta. Monet muistavat tietysti ajan ennen Ikeaa. Kun lähdettiin punaisilla tai valkoisilla laivoilla seilaamaan Tukholmaan. Auto oli mukana ja tukku käteistä rahaa. Kungens Kurvan Ikeassa ei kelvanneet kortit. Ostokset oli maksettava käteisellä. Tavaratalon seinässä ei ollut pankkiautomaattia, vaan jos menit sinne ilman käteistä – olit pulassa.
Kaikki sieltä ostettu oli coolia ja ruotsalaisen hienoa. Sieltä sai kaikkea mitä täältä ei tosiaankaan saanut. Samalla reissulla käytiin H&M:ssä eli Hennes & Mauritzissa ostamassa vaatteita itselle ja varsinkin lapsille.
Suomi odotti ruotsalaista huonekalujättiä Suomeen rantautuvaksi, kuin kuuta nousevaa. Tontti oli Espoossa, mutta rakennuslupa ei hevin hellinnyt. Ja aivan kuin piruiluna, kun se viimein heltisi, osoitteeksi oli annettu hankala sana – Kirskupakka.
Kun avajaiset olivat ovella, istuin erään suuren suomalaisen huonekaluketjun toimitusjohtajan työhuoneessa. Kysyin mitkä oli tunnelmat, kun iso kilpailija tulee markkinoille lahden takaa. Toimitusjohtaja vastasi:
– Kun kaikki nyt ovat käyneet siellä ostamassa sen servettipaketin, kynttilä- ja hehkulamppulaatikon niin, se jättiläismäinen parkkipaikka ammottaa autiona, saatpa nähdä!
Ajan päivittäin eri aikoina kotiin sen parkkipaikan ohi – en ole koskaan nähnyt sitä tyhjänä. Jos olen mennyt sinne, olen usein joutunut jättämään auton todella kauas sisäänkäynnistä.
Sittemmin suuri suomalainen huonekaluliike myytiin, oma tuotanto lopetettiin ja se lakkasi olemasta se mikä se oli ollut vuosikymmeniä.
Eilisissä juhlissa julkaistiin Ikean teettämä tutkimus siitä mikä tekee kodista kodin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa asuvien mielestä. (Me haluamme mm. vähemmän tavaraa ja enemmän järjestystä, kodissa asuvat ihmiset ovat tärkein asia jne.) Jälleen kerran istuin kuuntelemassa Ikean tekemiä tutkimustuloksia. Olen kuullut niitä useita näiden kahdenkymmenen vuoden aikana. Ikea on tutkinut ahkerasti mm. millaisia perheet oikeasti ovat. (Perusperhe, sikäli kun sellaista edes on, ei ainakaan ole isä, äiti kaksi lasta ) Mitä kodeissa tarvitaan, miten säilytyksen voi järjestää, kun neliöitä on niukasti, mitä kodeissa tehdään ja mitä siellä halutaan tehdä, kuinka ihmiset haluaisivat asua jne.
Olen ollut sisustustoimittaja 23-vuotta ja käynyt sadoissa huonekalualan tiedotustilaisuudessa eri yrityksissä, näistä ainoa, joka kertoo tutkivansa jotain, on Ikea.
Yleensä viesti on tiedotuksessa on se millaisia tuotteita on suunniteltu, ei miksi ne on suunniteltu. Huonekalu- ja sisustusala menee trendit edellä, vaikka varmasti näkevätkin myös yhteiskunnalliset muutokset ja tarpeet.
Muotoilijat, taiteilijat ja visionäärit haistavat asioita ja ymmärtävät tarpeita tuntosarvillaan ja luovat ihania, kauniita ja rakkaiksi muotoutuvia asioita, joita tarvitaan ja halutaan. Silti tämä hanakkuus tutkia asioita ja tarpeita viehättää minua suuresti. Ingvar Kamprad loi yrityksensä ajatuksella, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet asua viihtyisässä ympäristössä. Hän kannattaa designen tasa-arvoa.
Kun eilen katsoin esille asetettuja uutuuksia ne olivat minusta ihania. Keveät korikalusteet yhdistettyinä viherkasveihin toivat mieleen 20-luvun. Kasvit tuovat sisutukseen kiinnostavia varjoja. Massiivikoivuinen keveä ja moderni pylvässänky on ihana ja antaa mahdollisuuden käsitellä toisessa päädyssä ylähäällä olevaa poikkipuuta monin tavoin jne.
Se mikä on nyt sisustuksessa kaikkein trendikkäintä on persoonallisuus ja uniikit esineet. Se on selvää, koska globaalissa maailmassa voi tilata kaikkea kaikkialle. Kuvat leviävät netissä ja kaikki on kopioitavissa.
En edes muista kuinka monta Ikeaa on maailmassa. Suomessa on viisi, plus nettikauppa ja Jyväskylän lähipiste. Koti on helppo sisustaa yhtä aikaa kauniisti ja käytännöllisesti kohtuulliseen hintaan. Jos sitten ajatellaan trendeistä kuuminta – uniikkeja esineitä ja persoonallisuutta niin se jää sisustajan itsensä käteen, kuten aina! Ei design-klassikko ole yhtään sen uniikimpi internetin maailmassa, kuin Ikean tuote joita tehdään tuhansia tai satojatuhansia. Kysymys on siitä, kuinka ihminen itse käsittelee sisustusta. Kuinka yhdistää asioita ja värejä ja mitä tekee itse tai tilaa taiteilijoilta tai puusepiltä. Kuinka käyttää antiikkia, perintötekstiileitä tai omia muistojaan elämän varrelta. Persoonallisuutta kaipaan koteihin toimittajana kaikkein eniten. Omia ajatuksia ja ideoita. Ja rohkeutta.
Ole oma itsesi
♡
Hanna
Iso käsi Hanna upealle kirjoitukselle.
Kiitos, että kotimme sai olla persoonallinen koti sarjassa yksi kuvatuista jo v. 2001, yli 15 vuotta sitten. Lehdissä eri kotejani on ollut vuodesta 1989 Arja Löfström:n aloittamana, Hallamaan jatkamana, Kivilahden äidin ja tyttären, Irene Wichmanin jne. Ihanaa! Ihanaa! Rakastan sisustamista, vaikka mikä olisi ja tulisi❤️
Töölöläismummoni kanssa kiertelimme kesähuviloilla stailaamassa, uskon sen jääneen päälle? Voisiko se olla? Mummoni kanssa vietimme aamukasteen hetket puutarhassa Kaarelassa, hän opetti minulle kukat ja kasvit, puut ja juurekset sekä miten ne valmistettiin. Mehustamisesta hilloihin, maasta ja puusta pöytään. Mikä ihaninta häneltä opin myös piirtämisen niksit ja nippelit, sillä hän maalasi posliinia Arabialle. Kaikkea tätä ennen hän teki hattuja ja iltapukuja Töölöläishienostorouville. Hih, sanon minä, aika taitavassa seurassa tuli sitten oltua huomaan. Kyllä mulla ikävä mummoa on ollut niin usein viimeaikoina, kun omat teinipoikani kasvaa ja aika vaan kiitää. Olisipa meillä voima tuoda yksi rakkaistamme takaisin rajan takaa. Voi mummo, se olisit sinä. Rakkaasti sua hoivaisin ja hellisin.
Voi Lecene kuinka ihana kirjoitus! Lähetän sydämiä mummolle myös!
Hanna
Muistan lukeneeni,että Ikea yritti tulla Suomeen jo 60 – luvulla.
Ruotsalaiset osaavat tämänkin asian paremmin. 🙂