Uskalla olla kukkahattutäti!

Aamun Hesarissa oli herättävä juttu. HS 17.8. ”Sannin musiikkivideo poistettiin netistä” En ole nähnyt videota eikä sitä siis enää edes voi nähdä. Jutun mukaan videolla pikkutytöt laulavat Sannin videolla hänen biisiään Vahinko. Hesarin toimittaja Jussi Lehmusvesi oli kysynyt Sannin levy-yhtiöltä (Warner Music Finland) videon sisältämästä materiaalista, jossa pikkutytöt laulavat kameralle ”Jos haluut testaa mua yhden kerran vaan, mulla on mesta mihin mennä”.

Jutussa toimittaja lehmusvesi sanoo mm. että aikuiselle tulee videoita katsellessa ahdistava olo ja erityisen ahdistavaa on ajatus siitä jossa pedofiili katselee pikkutyttöjen esittämää kappaletta.

Kävin lukemassa Saanin FB-sivuilla vilkkaana käytävää keskustelua aiheesta. Kommentteja on puolesta ja vastaan. Videon puolesta puhujat ovat sitä mieltä että lapset eivät tiedä mistä laulavat, joten se ei haittaa ja leimaavat videota paheksuvat ihmiset kukkahattutädeiksi.

Olen aina ollut kukkahattutäti, jos se tarkoittaa äitiä, joka suojelee lapsiaan.

Kun esikoisen oli ala-asteella ”kaikki” saivat katsoa Melrose Placea. Mielestäni se ei kuitenkaan ollut omiaan 7-8 -vuotiaalle tyttärelleni, enkä antanut hänen katsoa sitä. Siitä syntyi tietysti kova tahtojen taistelu, mutta en antanut periksi. Koulun vanhempienillassa kysyin koulupsykologilta hänen kantaansa asiaan. Se oli selkeä. Älä anna katsoa, jos pystyt siihen. Ei ole ekaluokkalaiselle sopiva ohjelma.

Vanhemmuudessa on mielestäni juuri se tärkeää, että kuuntelee tunnetta. Jos tuntuu pahalta katsoa, kun pikkutyttö laulaa että testaa mua – siinä on jotain pielessä. Väärää. Ja silloin ei kannattaisi pelätä ottaa vastuuta ja sanoa mielipiteensä, kyseenalaistaa ja olla vahva. Paljon helpompaa on antaa periksi ja viitata kintaalla ja väistää vastuu.

Omia lapsiani kasvattaessani huomasin usein kuinka paljon rajat ja kiellot helpottivat lapsen oloa. Kun tuli raja vastaan, lapsi testasi, testasi uudelleen ja ehkä vieläkin uudelleen. Kun raja pysyi paikoillaan, lapsen olo helpottui usein silmin nähden. Hartiat putosivat alas ja koko olemus rentoutui. Asia tuli selväksi, tuosta ei kannata yrittää enää mennä, tie on tukossa.

Alkoholi oli yksi rajan paikka. En suostunut minkäänlaiseen joustoon 18 vuoden ikärajassa. Toki tiesin, että kokeiluja tapahtui. Tiesin myös aina missä lapseni milloinkin olivat. En mitenkään suosinut ajatusta, että ”lapsen tulisi vetää ekat kännit kotona valvotuissa olosuhteissa” Humala ei mielestäni ole minkään ikäiselle suotava olotila, miksi siis lapselle minun seurassani, kun tiedän ettei se ole hyväksi? Perustelin ikärajan mm. lääketieteellisillä faktoilla. (Alkon sivuilla myös hyviä perusteluja, voit lukea ne täältä)

Kaikki lasteni kavereiden vanhemmat eivät olleet samaa mieltä kanssani ja jotkut jopa kävivät ostamassa nuorille siideriä ja vastaavaa. En hyväksy sitä. Ja koska lapseni tiesivät sen, se rajoitti kokeiluja ja säästyimme ikäviltä ylilyönneiltä. Myös ensimmäiset maljat täysi-ikäisenä saivat oman hohtonsa. Esikoisen kanssa ne nautittiin Kaivopuiston kalliolla kirpparilta ostetuista samppanjalaseista, kun pääsy opiskelemaan vahvistui. Se oli kivaa!

Varmasti artistin tässä tapauksessa ei ollut tarkoitus tehdä mitään hallaa kenellekään, hän on itsekin vielä kovin nuori, eikä ehkä osaa nähdä asiaa kaikista kulmista. Levy-yhtiön sen sijaan olisi voinut olla skarpimpi. Mutta kunniaksi heille, poistivat videon. Kiitokset puolestani myös toimittaja Lehmusvedelle.

Rakkautta ja rajoja

Hanna